6/14

  • pääsivu
  • sisällys
  • Maarit Valo
    puheenjohtaja, Professoriliitto
     

    pääkirjoitus 26.8.2014

    Eläkkeelle halusta vai pakosta?

    Maan hallituksen tavoitteena on työurien pidentäminen. Työmarkkinajärjestöt pohtivat parhaillaan muutoksia eläkejärjestelmään ja siihen, miten suomalaisten keskimääräinen eläkeikä saataisiin nousuun. Ratkaisuja odotetaan syksyllä.

    Selvitykset kertovat, että yhä useampi suomalainen olisi valmis lykkäämään eläkkeelle jäämistään. Varsinkin akateemisesti kouluttautuneet haluavat jatkaa työuraansa, kunhan vain ehdoista sovitaan. Työelämän sääntöjen ja työpaikkakulttuurin on tuettava vanhemmankin työntekijän viihtymistä. Lisäksi meille pitkän koulutuksen hankkineille tulee eläkejärjestelyissä kompensoida se, että pääsimme vasta muita myöhemmin töihin eläkettä tienaamaan.

    Yliopistojen ja tutkimuslaitosten asiantuntijat näyttävät esimerkkiä myöhäisessä eläköitymisessä. Professorin työ 2014 -kyselyyn vastanneista professoreista 35 % haluaisi lähteä eläkkeelle 65-vuotiaana ja 22 % vähän myöhemmin, 68-vuotiaana. Vielä 69 vuoden tai sitä myöhempi eläkeikä saa 7 %:n kannatuksen. Tutkimusmahdollisuuksien ja akateemisen vapauden turvaamista sekä avustavan henkilökunnan lisäämistä pidetään edellytyksinä sille, että työtä voitaisiin jatkaa mahdollisimman pitkään ennen eläkkeelle siirtymistä.

    Professoreiden toiveena on hoitaa joitakin tärkeitä työtehtäviä vielä eläkkeelläkin. Emerituksena tai emeritana voisi jatkaa 82 % kyselyyn vastanneista. Missä muussa ammattikunnassa sitoutuminen työhön on näin vahvaa?

    Viime aikoina on joissakin yliopistoissa syyllistytty siihen, että työntekijöitä on suostuteltu, kehotettu tai jopa painostettu jäämään eläkkeelle sitten kun henkilökohtainen eläkeikä täyttyy. Joissakin toisissa taas on tiedusteltu henkilökunnan eläköitymissuunnitelmia kovastikin etuajassa. Kuitenkin jokaisella yliopistolaisella on oikeus päättää itse, mikä on sopiva eläköitymisen ajankohta 63:n ja 68:n ikävuoden välillä. Henkilökohtaisesta eläkeiästä huolimatta eroamisikä on tällä hetkellä 68 vuotta, ja siihen asti meillä on halutessamme oikeus olla töissä. Työantaja ja työntekijä voivat sitä paitsi yhdessä sopia, että työntekijä jatkaa täysipainoisesti työskentelyään vielä 68 ikävuoden jälkeenkin. Tätä mahdollisuutta ei ole juurikaan yliopistoissa käytetty.

    Tämä vuosi on yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa valitettavasti ollut irtisanomisiin tähtäävien yhteistoimintaneuvottelujen aikaa. Myös lähellä eläkeikää olevien yliopistolaisten työsuhteita on lopetettu tai osa-aikaistettu. Ikä ei kuitenkaan ikinä voi olla irtisanomisen syy ei nuoruus eikä vanhuus. Yhteistoimintaneuvottelujen tuoksinassa on tapahtunut sekin, että irtisanomisen vaihtoehdoksi on annettu eläkkeelle jääminen heti henkilökohtaisen eläkeiän täyttyessä. Jos et mene eläkkeelle, sinut irtisanotaan. Ja kun keskeneräiset tutkimusprojektit tarvitsevat kuitenkin tekijänsä, on avuksi keksitty emeritus/emeritasopimus. Sen allekirjoitettuaan asianomainen voikin hoitaa työt eläkeläisenä ilmaiseksi!

    Emme kaipaa amerikkalaista mallia, jossa yliopiston professoreilla ei ole eroamisikää. Kyllä jokin yleinen eroamisikä on hyvä olla. Tulevien vuosien keskusteluihin kuitenkin noussee, olisiko yliopistolaisilla halua saada nostetuksi eroamisikää, siis ikää, johon asti meillä on halutessamme oikeus olla työssä. Joustavuutta eläköitymisen ylärajaan kaivataan, jotta Suomessa erinomaista uraa tehneiden työkykyisten ja -haluisten yliopistolaisten ei tarvitsisi lähteä etsimään uralleen jatkoa muista maista.

    Professoriliitto toteutti professorin työ 2014 -kyselyn huhtikuussa; vastausprosentti oli 48. lisää tuloksista seuraavassa acatiimissa sekä liiton jäsenkirjeessä. myös suomen akatemian tieteen tila -selvityksestä on tulossa professoreiden työuraa kuvaavia tietoja.

    Maarit Valo
    maarit.a.valo@jyu.fi
    puheenjohtaja, Professoriliitto

    • Painetussa lehdessä sivu 2