Rahoituksen löytyminen yhä työläämpää
Tiedehallinto patistaa tekemään
EU-hakemuksia. Pian aukeavan
Horisontti 2020 -ohjelman budjetti
on noin 70 miljardia euroa. Esimerkit
Turun ja Tampereen yliopistoista
osoittavat, että vaivannäkö hakemusprosessissa
on kannattanut.
Yliopistouudistuksen jälkeen oletetaan yliopistojen
hankkivan yhä enemmän rahaa budjetin ulkopuolelta,
kilpailluista rahoituslähteistä. On isoja tutkimusryhmiä,
joiden toiminta on pelkästään ulkopuolisen
rahan varassa. Myös kotimaisessa rahoituksessa tekee
tiukkaa. Akatemian hauista riittää rahaa yhä harvemmille
hankkeille. Aina ei riitä, että arvioidaan parhain
pistein. Ongelma kulkee janan toiseen päähän. Voisiko
nuori ajatella uraa tutkijana, vai pitäisikö katsoa
mahdollisuuksia jostakin muualta?
— Olen huolissani, sillä emme saa parasta joukkoa
tutkimukseen. Täytyy olla aika poikkeuksellinen intohimo,
että valitsee tämän ammatin. Pienet palkat ovat
tuttua ja samoin epävarmuus. Nyt tästä on tullut vielä
aikaisempaa paljon epävarmempi ammatti. Nuoret valitsevat
usein toisin, jotakin varmempaa, sanoo Turun
yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan varadekaani,
akatemiaprofessori Sirpa Jalkanen, joka koordinoinut
työryhmilleen useita EU-rahoitteisia hakemuksia.
Mihin rahoituksen niukkuus johtaa? Jalkasen mukaan
ehkä siihen, että voimme todeta, että 10 tai 20
vuoden kuluttua ei tullutkaan sitä suomalaisen tutkimuksen
nousukautta, jonka eteen on tehty töitä.
Jalkanen muistaa esimerkin omalta alaltaan.
— Entinen Kansanterveystieteen laitos oli ennen
maailmalla todella tunnettu brändi, joka tiedettiin
huippututkimuksestaan. Nyt siitä ei ole käytännössä
enää mitään jäljellä.
Tutkimusrahoitusta sopisi täällä Jalkasen mukaan
muuttaa ensiksi siten, että Akatemian hankkeissa
luovuttaisiin kokonaiskustannusmallista, joilla projektit
rahoittavat tutkimuksen lisäksi myös yliopiston
muuta toimintaa. 12,5 prosentin ”overhead”, kuten
entiseen malliin toimittiin, olisi sopiva määrä.
— Olen monessa paikassa sanonut, että tästä uudesta
kokonaiskustannusmallista pitäisi luopua. Ministeriö
vetoaa, että se on EU:n tahto. Sitä se ei ole.
Ne maat jotka ovat siihen menneet, ovat tulossa pois.
Hyvät hakemukset paremmiksi
Jalkanen ja monikulttuurisuuskasvatuksen professori
Pirkko Pitkänen Tampereen yliopistosta ovat edelläkävijöinä saaneet useampia kansainvälisiä hankkeita
läpi. Pitkänen on koordinoinut kolme EU:n puiteohjelman
hanketta ja haastattelua tehtäessä vuoden
puolivälissä neljättä hiottiin neuvotteluvaiheessa.
Kansainväliset hakemukset alkavat olla yhä
enemmän arkipäivää. Kahdella menestyneellä tutkijalla
on yhteinen mielipide. Pitkäsen mielestä suomalainen
tieteen taso on kansainvälistä luokkaa, mutta
meillä ei ole kovin paljoa kokemusta hakemusten tekemisestä
tai lobbaamisesta.
— Kovin vähän on ollut kiinnostusta kysyä esimerkiksi
minulta, vaikka olen näitä 15 vuotta tehnyt.
Molemmat kokeneet hakemusten kirjoittajat ovat
sitä mieltä, että yliopistolle olisi hyvä sijoitus, jos hakemuksia
sparrattaisiin enemmän. Omassa organisaatiossa
voitaisiin olla tehokkaampia ja käyttää myös
ulkopuolista palvelua.
— Turun yliopisto tarjosi tällaista palvelua. Vaikka
itse olen tehnyt hakemuksia pitkään ja kokemusta pitäisi
olla, sain kuitenkin niin hyviä neuvoja, että mietin,
kuinka paljon enemmän nuoremmat saavatkaan
tästä irti, Jalkanen pohtii.
Jalkasella on hyviä kokemuksia myös erillisen toimiston
käyttämisestä, kun kysymyksessä on iso ja
moneen maahan levittäytynyt hakemus.
— Meitä oli useita omien osuuksiemme kirjoittajia,
joista sitten tekstiosuuden koostaja teki yhtenäisen kokonaisuuden ja budjetin suunnittelija teki
työnsä erikseen. Asiaan tällä tavalla keskittyneet
osaavat paremmin kokonaisuuden pikku sanamuodot,
jotka kuitenkin saattavat osoittautua hyvinkin
tärkeiksi hankkeen läpimenossa.
Pitkäsen mielestä hylätyistä hakemuksista on tärkeä
saada palautteet, vaikka se kirpaisee. On tärkeää,
että kokeneempi katsoo hakemuksia ja yhdessä etsitään,
miten sitä voisi parantaa. Kumpikin mainitsee
isoksi eduksi sen, että on ollut arvioimassa ja katsonut,
miten muut tekevät hakemuksia.
— Tärkeätä ovat tietyt sanamuodot ja se, että hakemuksia
myös visuaalisesti kehitetään eteenpäin.
Niitä palstoitetaan lehden taiton tavoin ja niihin on
tullut värikuvia, Jalkanen sanoo.
— Kuulin Aalto-yliopistosta, kuinka ulkopuolisen
asiantuntijan panos hakemuksiin sai aikaan selvän
nousun hakemusten läpimenoprosenttiin.
Työtä tehden tai mieltä osoittaen
Tutkijoita on moitittu liian kilteiksi, kun kysymys
on omien esimerkiksi taloudellisten etujen puolesta
puhumisesta. Yliopistouudistustakin tehtiin paljon
muiden toimesta kuin niiden, joiden työ ja ura todellisuudessa
olivat kysymyksessä.
Miksi tutkijat eivät lähde kaduille osoittamaan
mieltä? Sirpa Jalkanen nauraa ajatusta. Tutkijat nousevat
barrikadeilla ja aloittavat oman arabikevään?
— Ei, eivät tutkijat ole mitään arabikevät-tyyppejä.
Tämä työnteko on niin kovaa, että pitää varmaankin
valita, keskittyykö siihen, vai lähteekö eri tavoin
osoittamaan mieltä vallitsevia olosuhteita vastaan.
Plussan puolella
Tiedehallinto perää hakemusten eteen tehtyä työtä
muun muassa siksi, koska näin saadaan takaisin
niitä euroja, joita mukana olemisesta maksetaan. Iso
positiivinen puoli on se, että tase on reilusti plussan
puolella. Maksettua euroa vastaan tulee Suomeen
puolitoista euroa takaisin. Parhaiten ovat pärjänneet
tekniset alat ja terveyteen liittyvä tutkimus.
Suomessa Tekes vastaa EU:n tutkimus- ja
innovaatio-ohjelmien tiedottamisesta ja aktivoinnista.
Palvelujohtaja Marja Nykänen Tekesistä
patistaa seuraavaan Horisontti 2020 -puiteohjelmaan,
jonka ensimmäiset haut avattaneen ensi
joulukuussa. Sen kokonaisbudjetti on noin 70 miljardia
euroa, tiedehistorian suurin. Horisontti 2020
poikkeaa edeltäjistään siten, että sen näkökulma
on aiempaa temaattisempi. Etsitään ratkaisuja
Eurooppaa uhkaaviin suuriin kysymyksiin, kuten
ikääntymiseen, energiantuotantoon ja yhteiskunnallisen
hyvinvoinnin ongelmiin.
- Haasteemme on se, että mukaan pitäisi
yliopistojen lisäksi saada entistä enemmän myös
yrityksiä. Tutkijat ovat karsastaneet hakemuksen
suurta työmäärää. Byrokratia on kuitenkin yksinkertaistunut
ja jokaisessa yliopistossa on tukipalveluja.
teksti Tiina Huokuna
- Painetussa lehdessä sivu 26
|