6/13

  • pääsivu
  • sisällys
  •  


    — Suomalaisen tieteen taso on kansainvälistä luokkaa, mutta meillä ei ole kovin paljoa kokemusta EU-hakemusten tekemisestä tai lobbaamisesta, sanoo monikulttuurisuuskasvatuksen professori Pirkko Pitkänen.


    — Ulkopuolinen toimisto on hoitanut hyvin työnsä, kun meillä on ollut moneen maahan levittäytynyt hakemus. Yksi on koostanut tekstiosuuden ja toinen rakentanut budjetin. Varsinaisina hakijoina emme olisi pystynyt samaan, toteaa akatemiaprofessori Sirpa Jalkanen.

    Rahoituksen löytyminen yhä työläämpää

    Tiedehallinto patistaa tekemään EU-hakemuksia. Pian aukeavan Horisontti 2020 -ohjelman budjetti on noin 70 miljardia euroa. Esimerkit Turun ja Tampereen yliopistoista osoittavat, että vaivannäkö hakemusprosessissa on kannattanut.

    Yliopistouudistuksen jälkeen oletetaan yliopistojen hankkivan yhä enemmän rahaa budjetin ulkopuolelta, kilpailluista rahoituslähteistä. On isoja tutkimusryhmiä, joiden toiminta on pelkästään ulkopuolisen rahan varassa. Myös kotimaisessa rahoituksessa tekee tiukkaa. Akatemian hauista riittää rahaa yhä harvemmille hankkeille. Aina ei riitä, että arvioidaan parhain pistein. Ongelma kulkee janan toiseen päähän. Voisiko nuori ajatella uraa tutkijana, vai pitäisikö katsoa mahdollisuuksia jostakin muualta?

    — Olen huolissani, sillä emme saa parasta joukkoa tutkimukseen. Täytyy olla aika poikkeuksellinen intohimo, että valitsee tämän ammatin. Pienet palkat ovat tuttua ja samoin epävarmuus. Nyt tästä on tullut vielä aikaisempaa paljon epävarmempi ammatti. Nuoret valitsevat usein toisin, jotakin varmempaa, sanoo Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan varadekaani, akatemiaprofessori Sirpa Jalkanen, joka koordinoinut työryhmilleen useita EU-rahoitteisia hakemuksia.

    Mihin rahoituksen niukkuus johtaa? Jalkasen mukaan ehkä siihen, että voimme todeta, että 10 tai 20 vuoden kuluttua ei tullutkaan sitä suomalaisen tutkimuksen nousukautta, jonka eteen on tehty töitä. Jalkanen muistaa esimerkin omalta alaltaan.

    — Entinen Kansanterveystieteen laitos oli ennen maailmalla todella tunnettu brändi, joka tiedettiin huippututkimuksestaan. Nyt siitä ei ole käytännössä enää mitään jäljellä.

    Tutkimusrahoitusta sopisi täällä Jalkasen mukaan muuttaa ensiksi siten, että Akatemian hankkeissa luovuttaisiin kokonaiskustannusmallista, joilla projektit rahoittavat tutkimuksen lisäksi myös yliopiston muuta toimintaa. 12,5 prosentin ”overhead”, kuten entiseen malliin toimittiin, olisi sopiva määrä.

    — Olen monessa paikassa sanonut, että tästä uudesta kokonaiskustannusmallista pitäisi luopua. Ministeriö vetoaa, että se on EU:n tahto. Sitä se ei ole. Ne maat jotka ovat siihen menneet, ovat tulossa pois.

    Hyvät hakemukset paremmiksi

    Jalkanen ja monikulttuurisuuskasvatuksen professori Pirkko Pitkänen Tampereen yliopistosta ovat edelläkävijöinä saaneet useampia kansainvälisiä hankkeita läpi. Pitkänen on koordinoinut kolme EU:n puiteohjelman hanketta ja haastattelua tehtäessä vuoden puolivälissä neljättä hiottiin neuvotteluvaiheessa.

    Kansainväliset hakemukset alkavat olla yhä enemmän arkipäivää. Kahdella menestyneellä tutkijalla on yhteinen mielipide. Pitkäsen mielestä suomalainen tieteen taso on kansainvälistä luokkaa, mutta meillä ei ole kovin paljoa kokemusta hakemusten tekemisestä tai lobbaamisesta.

    — Kovin vähän on ollut kiinnostusta kysyä esimerkiksi minulta, vaikka olen näitä 15 vuotta tehnyt.

    Molemmat kokeneet hakemusten kirjoittajat ovat sitä mieltä, että yliopistolle olisi hyvä sijoitus, jos hakemuksia sparrattaisiin enemmän. Omassa organisaatiossa voitaisiin olla tehokkaampia ja käyttää myös ulkopuolista palvelua.

    — Turun yliopisto tarjosi tällaista palvelua. Vaikka itse olen tehnyt hakemuksia pitkään ja kokemusta pitäisi olla, sain kuitenkin niin hyviä neuvoja, että mietin, kuinka paljon enemmän nuoremmat saavatkaan tästä irti, Jalkanen pohtii.

    Jalkasella on hyviä kokemuksia myös erillisen toimiston käyttämisestä, kun kysymyksessä on iso ja moneen maahan levittäytynyt hakemus.

    — Meitä oli useita omien osuuksiemme kirjoittajia, joista sitten tekstiosuuden koostaja teki yhtenäisen kokonaisuuden ja budjetin suunnittelija teki työnsä erikseen. Asiaan tällä tavalla keskittyneet osaavat paremmin kokonaisuuden pikku sanamuodot, jotka kuitenkin saattavat osoittautua hyvinkin tärkeiksi hankkeen läpimenossa.

    Pitkäsen mielestä hylätyistä hakemuksista on tärkeä saada palautteet, vaikka se kirpaisee. On tärkeää, että kokeneempi katsoo hakemuksia ja yhdessä etsitään, miten sitä voisi parantaa. Kumpikin mainitsee isoksi eduksi sen, että on ollut arvioimassa ja katsonut, miten muut tekevät hakemuksia.

    — Tärkeätä ovat tietyt sanamuodot ja se, että hakemuksia myös visuaalisesti kehitetään eteenpäin. Niitä palstoitetaan lehden taiton tavoin ja niihin on tullut värikuvia, Jalkanen sanoo.

    — Kuulin Aalto-yliopistosta, kuinka ulkopuolisen asiantuntijan panos hakemuksiin sai aikaan selvän nousun hakemusten läpimenoprosenttiin.

    Työtä tehden tai mieltä osoittaen

    Tutkijoita on moitittu liian kilteiksi, kun kysymys on omien esimerkiksi taloudellisten etujen puolesta puhumisesta. Yliopistouudistustakin tehtiin paljon muiden toimesta kuin niiden, joiden työ ja ura todellisuudessa olivat kysymyksessä.

    Miksi tutkijat eivät lähde kaduille osoittamaan mieltä? Sirpa Jalkanen nauraa ajatusta. Tutkijat nousevat barrikadeilla ja aloittavat oman arabikevään?

    — Ei, eivät tutkijat ole mitään arabikevät-tyyppejä. Tämä työnteko on niin kovaa, että pitää varmaankin valita, keskittyykö siihen, vai lähteekö eri tavoin osoittamaan mieltä vallitsevia olosuhteita vastaan.


    Plussan puolella

    Tiedehallinto perää hakemusten eteen tehtyä työtä muun muassa siksi, koska näin saadaan takaisin niitä euroja, joita mukana olemisesta maksetaan. Iso positiivinen puoli on se, että tase on reilusti plussan puolella. Maksettua euroa vastaan tulee Suomeen puolitoista euroa takaisin. Parhaiten ovat pärjänneet tekniset alat ja terveyteen liittyvä tutkimus.

    Suomessa Tekes vastaa EU:n tutkimus- ja innovaatio-ohjelmien tiedottamisesta ja aktivoinnista. Palvelujohtaja Marja Nykänen Tekesistä patistaa seuraavaan Horisontti 2020 -puiteohjelmaan, jonka ensimmäiset haut avattaneen ensi joulukuussa. Sen kokonaisbudjetti on noin 70 miljardia euroa, tiedehistorian suurin. Horisontti 2020 poikkeaa edeltäjistään siten, että sen näkökulma on aiempaa temaattisempi. Etsitään ratkaisuja Eurooppaa uhkaaviin suuriin kysymyksiin, kuten ikääntymiseen, energiantuotantoon ja yhteiskunnallisen hyvinvoinnin ongelmiin.

    - Haasteemme on se, että mukaan pitäisi yliopistojen lisäksi saada entistä enemmän myös yrityksiä. Tutkijat ovat karsastaneet hakemuksen suurta työmäärää. Byrokratia on kuitenkin yksinkertaistunut ja jokaisessa yliopistossa on tukipalveluja.

    teksti Tiina Huokuna

    • Painetussa lehdessä sivu 26