Maksulliset tutkinnot tulivat Suomeen

Koulutusmarkkinoiden tulokkaat lupaavat maksullisia koulutusohjelmia ja jopa tutkintoja. Mukana on sekä kansainvälisiä että suomalaisia yrittäjiä.

Viime syksynä Helsingin koulutustarjonta sai uuden tulokkaan: Helsinki School of Business on oman ilmoituksensa mukaan yksityinen suomalainen kauppakorkeakoulu, jossa opiskelijat maksavat opinnoistaan.

Opetus- ja kulttuuriministeriön valvoman yliopistojärjestelmän ulkopuolella toimivassa yliopistossa opiskeli ensimmäisenä vuonna 16 henkeä ja toisena vuonna 50. Tavoitteena on kandidaatin tutkinto kolmessa vuodessa. Lukuvuosi Helbusissa maksaa 3 226 euroa.

Helbus käyttää opettajina ulkomaisia luennoitsijoita, muun muassa Yhdysvalloista, Puolasta ja Malesiasta. Helbusin toimitusjohtaja Kari Jääskeläisen mukaan kaikki luennoitsijat ovat professoreita tai vähintään lehtoreita omissa yliopistoissaan. Helsingissä he käyvät opettamassa aina kurssin kerrallaan. Suomalaista opettajakuntaa Helbusilla ei ole.

Helbus ei ole Suomen ainoa virallisen järjestelmän ulkopuolinen toimija. Sen lisäksi Helsingissä toimii kaksi virolaista maksullisen yliopisto-opetuksen tarjoajaa: Talinnan yliopiston oikeustieteellinen Tallinn Law School ja yksityisen virolaisyliopiston pyörittämä Estonian Business School. Tallinn Law Schoolissa on noin 170 ja Estonian Business Schoolissa 130 opiskelijaa.

Lisäksi Kajaaniin ollaan puuhaamassa opettajankoulutukseen keskittyvää Lönnrot-yliopistoa paikkaamaan kaupungista lakkautetun Oulun yliopiston kasvatustieteiden yksikön jättämää aukkoa.

Verkkosivujen perusteella Ylivieskassa toimii myös yhdysvaltalaisen Preston Universityn filiaalina 1998 aloittanut Firelake University. Firelaken numeroon vastannut henkilö ei halunnut kertoa Acatiimille nimeään, opiskelijoiden lukumäärää tai mitään opettajakunnasta. Hän vakuutti toiminnan kuitenkin jatkuvan.

Paikallisen sivistystoimen johtaja ei kuitenkaan ollut kuullutkaan koko yliopistosta eikä uskonut sen olevan toiminnassa.

Yrityksiä vai yliopistoja?

Yliopistolain ja ammattikorkeakoululain mukaan korkeinta opetusta Suomessa antavat ainoastaan yliopistolaissa luetellut yliopistot sekä luvanvaraiset ammattikorkeakoulut. Uusilla yliopistoilla ei olekaan oikeutta antaa Suomen korkeakoulujärjestelmän mukaisia tutkintoja. Opetus- ja kulttuuriministeriön ylijohtaja Hannu Sirén kutsuukin kotimaisia tulokkaita yrityksiksi. Loput ovat jonkin muun maan lainsäädännön mukaan toimivia korkeakouluja.

— Meidän näkökulmastamme kyse on liikeyrityksistä. Meidän yliopistojärjestelmämme kanssa niillä ei ole tekemistä.

Pitäisikö uudet tulokkaat erottaa selvemmin yliopistojärjestelmästä, esimerkiksi rajoittamalla termit yliopisto ja korkeakoulu vain OKM:n tunnustamien koulujen käyttöön? Sirén ei innostu asiasta.

— Käytännössä se olisi aika vaikeaa. Ja jos yliopisto on jossain muualla tunnustettu, niin emme me voi sitä tunnustusta ottaa pois.

Helbusin Jääskeläisen mukaan oleellista varmistaa, että opiskelijat ymmärtävät mihin ovat hakemassa.

— Ei meidän tarkoituksena ole johtaa ketään harhaan. Emme missään tapauksessa halua, että joku luulee meidän olevan jotain muuta kuin olemme.

Toisaalta hän kuitenkin muistuttaa, ettei nykyinen tilanne ehkä ole ikuinen.

— Helsingin kauppakorkeakoulullakin meni aikansa, ennen kuin opetusministeriö tunnusti heidän asemansa. Meillä on menossa toinen toimintavuosi.

Monet tiet tutkintoon

Kenties keskeisin tulokkaita ja vanhoja yliopistoja erottava asia on oikeus myöntää suomalaisia korkeakoulututkintoja. Opetushallituksen mukaan suomalaisia korkeakoulututkintoja voivat myöntää vain yliopistolaissa ja ammattikorkeakoululaissa tunnustetut yliopistot ja ammattikorkeakoulut.

Virolaisten yliopistojen kohdalla tämä ei ole ongelma. Niiden antamat tutkinnot perustuvat Viron viranomaisten yliopistolle antamiin lupiin. Kotimaisten yrittäjien kohdalla tilanne on kuitenkin mutkikkaampi.

Helbusissa tilanne on ratkottu siten, että kolmanneksi opiskeluvuodeksi opiskelijat hakevat koulun kumppaneina toimiviin englantilaisiin yliopistoihin, joissa heidän Helbusissa suorittamansa opinnot luetaan osaksi tutkintoa. Kandidaatin paperit myöntää kuitenkin brittiyliopisto.

Rehtori Jääskeläinen valittaa tilannetta.

— Käytännössä joudumme siis antamaan kolmanneksen rahasta Britanniaan. On älytön tilanne, että ulkomaiset yliopistot voivat kyllä tarjota Helsingissä tutkintoja, mutta suomalaiset eivät.

Lönnrot-yliopiston puuhamies, Oulun yliopiston emeritusprofessori Pertti Yli-Luoma puolestaan syyttää tulkintaa virheelliseksi.

— Yliopistoilla on autonomia määrätä tutkinnoistaan. Ei sitä voi kiertää asetuksella, jossa määritellään kuka voi myöntää tutkintoja ja kuka ei.

Yli-Luoma viittaa myös 1999 allekirjoitettuun Bolognan sopimukseen ja kertoo OKM:n tulkinnasta kyselyn oikeuskanslerille. Uudet yliopistot eivät myöskään ole yliopistojen työehtosopimuksen piirissä. Helbusin Jääskeläinen vakuuttaa palkkojen olevan kuitenkin hyvin kilpailukykyisiä.

Yli-Luoma puolestaan vakuuttaa, että toiminnan päästyä käyntiin Lönnrot –yliopisto maksaa opettajakunnalle palkkaa siinä missä muutkin yliopistot.

Tähtäin maailmalla

Molempia suomalaisia tulokkaita yhdistää myös vahva pyrky kansainvälisille koulutusmarkkinoille. Lönnrotyliopiston Yli-Luoma kertoo suunnittelevansa erityisesti turkkilaisille opiskelijoille suunniteltua matematiikan opettajien koulutusta, jossa osa opinnoista oli verkossa ja osa Kajaanissa. Kiinnostus on Yli-Luoman mukaan kovaa.

Helbusin Jääskeläinen taas kertoo tähtäimen olevan Kiinan kasvavilla koulutusmarkkinoilla.

— Helsingin koulu on tukikohta, josta meidän on tarkoitus laajentua Aasian markkinoille, hän selittää. Tahti on kunnianhimoinen: viidessä vuodessa olisi tarkoitus aloittaa kymmenen uutta yksikköä.

Koulutustarjontaa on tarkoitus lisätä maisteriohjelmiin ja tohtorikoulutukseen. Hänen mukaansa Suomen yksikkö on lähinnä referenssi kansainvälisille markkinoille.

— Suomalaisella koulutuksella on hyvä maine. Haluamme viedä sitä eteenpäin. Ollaksemme uskottavia meillä täytyy kuitenkin olla toimintaa myös Suomessa.

Ja vaikka Helbus käyttää Suomessa vain ulkomaisia opettajia, ulkomailla tilanne olisi toinen.

— Aasiaan tarvitsisimme nimenomaan suomalaisia opettajia, Jääskeläinen lupaa.

— En halua, että meidät nähtäisiin kotimaista markkinaa sotkevana kilpailijana vaan uutena mahdollisuutena, hän tiivistää.

Juha Merimaa

• Painetussa lehdessä sivu 6