Verkko on
enemmän kuin luokka
Verkko-ohjaus on kuuma sana oppilaitoksissa,
yrityksissä ja valtion laitoksissa. Henkilökuntaa
on 90-luvulta lähtien koulutettu joka puolella
Suomea verkon hyödyntämiseen. Suomi satsaa
miljoonia alan koulutukseen ollakseen maailman
johtava tietoyhteiskunta.
Siihen nähden on kummallista, miten hitaasti
verkko-ohjaus on kuitenkin kasvanut. Ohjaustavatkaan
eivät ole kehittyneet reilussa 10 vuodessa
juuri mihinkään. Organisaatiokonsultti,
opettajankouluttaja ja tuotesuunnittelija Hanne
Koli lähti pohtimaan, miksi.
– Vanhasta opetustavasta ei osata siirtyä verkko-
ohjaukseen, vaan ohjaus tapahtuu ikään kuin
opettaja voisi samalla osaamisella opettaa luokassa
ja verkossa. Ajankäyttö ei tällöin ole tehokasta,
opettaja uupuu, opiskelijat turhautuvat ja
verkkokurssista jää kaikille huonoja kokemuksia,
Koli summaa.
Kun oppiminen tapahtuu verkon kautta, etukäteissuunnittelu
on kaiken A ja O. Auttaakseen
verkko-ohjauksen suunnittelijoita tässä suunnittelutyössä
Hanne Koli on kirjoittanut Verkkoohjauksen
käsikirjan.
Hanne Koli tietää, kuinka verkko-ohjaus pitäisi
suunnitella. Hän koordinoi Ammatillisen
opettajakorkeakoulun HAMK:n kuuluisan kokonaan
verkon kautta käytävän opettajakoulutuksen,
joka käynnistyy tänä syksynä neljättä kertaa.
Tällä hetkellä Koli keskittyy jakamaan osaamistaan
yritysmaailmassa, minkä HAMK:n hyviä
verkko-ohjauskokemuksia koskevalta väitöskirjaltaan
ennättää.
’Mehän tultiin tänne turhaan’
– Vuonna 2003 noin 70 prosenttia kaikista verkkokurssin
Suomessa aloittaneista jätti Tilastokeskuksen
mukaan opinnot kesken, Hanne Koli tietää.
Verkossa on helppo turhautua. Puutteellisesti
suunnitellulla verkkokurssilla opiskelija ei tiedä tarkkaan, mitä häneltä odotetaan, eikä ohjaajalla
ole tarpeeksi aikaa vastata yksittäisen opiskelijan
kysymyksiin, jos kaikki opiskelijat ovat
yhtä ymmällään. Palaute ja julkinen, alati päivittyvä
etenemisaikataulu ovat oppimisen kannalta
elintärkeitä useimmille verkko-ohjauksen
piirissä oleville.
– Jos opiskelija ei ymmärrä, mitähän tässä pitikään
tehdä, hän helposti sanoo turhautuneena
“joo, mä ymmärsin” vaikkei ymmärtänytkään ja
siirtää asian mielestään. Opiskelijalla on elämässään
muutakin pohdittavaa, Koli muistuttaa.
Moni verkko-ohjaaja unohtaa, että verkossa
kannattaa käyttää selkeää kieltä, suorastaan rautalankaa.
Kuvien ja symbolien voimaa ei pidä aliarvioida,
sillä ne auttavat opiskelijaa hahmottamaan
nopeasti, mikä nettisivulla on tärkeää ja
mikä vähemmän olennaista.
Verkko-ohjaajan tulee myös tuntea käyttämänsä
välineet ja ohjelmat. Hän osaa ohjata
opiskelijansa pieniin ja suuriin ryhmäkeskusteluihin,
hän kykenee hyödyntämään ääntä ja videokuvaa
niin suorana lähetyksenä kuin tallenteinakin.
– Teknologia nostaa emootiot pintaan. Ihmiset
tulevat tosi vihaisiksi ja kärsimättömiksi, kun
tekniikka ei pelaa, Koli muistuttaa.
Teknologiaan keskittyminen on kuitenkin toinen
ansakuoppa, joka verkko-ohjaajan tulee osata
kiertää. Onnistunut verkkokurssi suunnitellaan
pedagogian, ei tekniikan ehdoilla.
Viesti opettajalta tuntuu
henkilökohtaiselta
– Tieto- ja viestintätekniikka on jo muuttanut
opetuskulttuuria. Se on pakottanut opetushenkilöstön
miettimään opettamista siltä kannalta,
miten yksilö saadaan oppimaan eikä siltä
kannalta, miten minä opetan, Hanne Koli pohtii.
Kun verkko-ohjaaja ravistaa itsensä irti luokkahuoneluutumista,
hän löytää verkon suurimman mahdollisuuden: intensiivisyyden. Oppilaita
ei sidota ajallisesti paikkaan, jossa enemmistö
oppilaista voi turhautua opettajan keskittyessä
yksilöllisiin ongelmiin.
Verkko-kokoontumiset ovat parhaimmillaan
lyhyitä ja niin intensiivisiä, että opiskelijat jaksavat
olla läsnä. Yli 100 opiskelijaa voi kokea samanaikaisesti,
että heidät huomioidaan yksilöinä,
vaikka ohjaajia olisi vain kaksi. Taitava ohjaaja
inspiroi oppilaansa hakemaan innokkaasti
uutta tietoa ja palauttaa oppilaissa heränneet ajatukset
koko ryhmälle.
Verkko-opiskelijat eivät välttämättä koskaan
tapaa toisiaan kasvotusten. Toisaalta hyvä verkko-
ohjaaja houkuttelee opiskelijansa auttamaan
toisiaan, mikä onkin hyvin suunnitellulla virtuaalikeskustelufoorumilla
helpompaa kuin missään
muualla. Vertaisverkostosta voi tulla vahvempi
kuin perinteisessä luokassa.
HAMK:n opettajakoulutuksen ensimmäisessä
ryhmässä yhtä vaille kaikki opiskelijat valmistuivat.
Lukema on samaa luokkaa kuin Stockholm
Collegen verkkokurssien valmistumisprosentti
97. Kun lukemaa vertaa suomalaisten ja kansainvälisten verkkokurssien korkeaan keskeyttämisprosessiin,
on selvä, että etukäteissuunnittelulla
ja ohjaajan kyvyillä on todellakin väliä.
– Moni haluaa pitää verkko-ohjausympäristönsä
salaisena, etteivät kilpailijat pääse tutustumaan
niihin. Tämänkään vuoksi verkko-ohjaus
ei ole päässyt kehittymään, kun ohjaajat eivät
ole voineet oppia toisiltaan. Meillä
HAMK:issa oppimisympäristöt ovat kuitenkin
olleet avoimia kaikille, Hanne Koli kertoo.
Siviilissä Hanne Koli on 54-vuotias aikuisen
tyttären äiti, joka rakastaa marjastamista, sienestämistä
ja korpimaisemia. Verkko-ohjauksen
guru ei siis notku jatkuvasti verkossa!
Teksti: Natalia Laurila
Hanne Koli: Verkko-ohjauksen käsikirja. Finn
Lectura 2008. ISBN 978-951-792-317-0.
|