ACATIIMI 6/08

Kaikki valtion sektoritutkimuslaitokset pitäisi muuttaa julkisoikeudellisiksi laitoksiksi. Näin esittää selvitysraportissaan professori Jorma Rantanen. Valtioneuvosto tekee päätöksensä sektoritutkimuskentän tarvitsemista rakenneuudistuksista vuoden 2008 loppuun mennessä.

Professori Jorma Rantanen, yhdessä hallintoneuvos Niilo Jääskisen kanssa esitti yliopistoille julkisoikeudellisen laitoksen mallia raportissaan vuoden 2007 alussa. Tuosta ajankohdasta ei kulunut kuin kolme vuotta, niin säätiöpohjaista Aalto-yliopistoa lukuun ottamatta kaikki yliopistot siirtyvät julkisoikeudellisiksi “olioiksi” vuoden 2010 alusta.

Sektoritutkimuskentän kehittämistä koskevan raportin julkistustilaisuudessa 15. elokuuta Rantanen ennusti, että valtion tutkimuslaitosten hallintomalli voisi olla julkisoikeudellinen laitos vuoteen 2015 mennessä.

- Julkisoikeudellinen laitos on 2000-luvun malli. Siihen tulee siirtyä ennen kaikkea dynamiikan takia. Yritysyhteistyötä ja isoja kansainvälisiä hankkeita voi tehdä siinä paljon ketterämmin ja paremmin kuin tilivirastomallissa, Rantanen totesi.

Sektoritutkimuksen neuvottelukunta käynnisti keväällä 2008 selvitystyön, jonka tavoitteena oli tarkastella sektoreidenvälisen tutkimuksen kehittämismahdollisuuksia ja mekanismeja valtioneuvoston periaatepäätösten, tuottavuusohjelman ja hallitusohjelman määrittelemien linjausten puitteissa.

Valtion tutkimuslaitoskentän uudistus etenee siten, että sektoritutkimuksen neuvottelukunta tekee esityksen asiasta opetusministeriölle 15. syyskuuta. Opetusministeriö puolestaan esittelee asian valtiovarainministeriölle lokakuun loppuun mennessä. Valtioneuvosto tekee tehtyjen esitysten pohjalta päätöksensä sektoritutkimuskentän tarvitsemista rakenneuudistuksista vuoden 2008 loppuun mennessä.

Joissakin Euroopan maissa kehitys on vienyt yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhdistämiseen. Suomeen Rantanen ei tällaista mallia esitä.

- Yliopistoilla on täysi työ opetuksen ja perustutkimuksen hoitamisessa. Ne eivät voi ottaa kontolleen sektoritutkimuslaitosten viranomaistai palvelutehtäviä eikä niiltä riitä siihen resursseja.

Rantasen mielestä tutkimuslaitosten, yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen suhteet järjestyvät parhaiten toiminnallisen yhteistyön pohjalta. Yhteistyötä voidaan hoitaa verkostomaisesti tai pysyvin sopimuksin, jotka voivat koskea mm. tutkimusta, koulutusta, infrastruktuuria, toimitiloja. Yhteistyötä olisi mahdollista hyödyntää myös dosenttiopetuksessa, yhteisprofessuureissa, tutkijakoulutuksessa sekä täydennyskoulutuksessa.

Selvitysmies suosittaa, että sektoritutkimuslaitokset muodostaisivat alakohtaisia tai alueellisia yhteistyökonsortioita, joiden tehtävänä olisi organisoida sektoreidenvälistä tutkimuksen tuottajayhteistyötä. Tilaaja-tuottajamallista Rantanen ei ole yhtä ihastunut kuin professori Yrjö Neuvon johdolla toiminut Sektoritutkimustyöryhmä.

Rantanen ehdottaa myös, että Suomessa laaditaan selkeä sektoritutkimuspolitiikka (sektoritutkimuspolicy).

Kahden tutkimuskeskuksen kohdalla Rantanen esittää fuusioita. Hän ehdottaa tutkittavaksi mahdollisuutta siirtää Kuluttajatutkimuskeskus sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle ja liitettäväksi joko uuteen Terveyden ja hyvinvoinnin tutkimuskeskukseen tai muuhun sopivaan yksikköön. Myös Geodeettisen laitoksen asemaa tulisi selvittää seuraavien vaihtoehtojen pohjalta: laitosta voitaisiin kehittää joko nykyisen mallin, pohjoismaisen, Pohjoismaiden ja Baltian yhteisen geodeettisen laitoksen mallin pohjalta, tai liittämällä Geodeettinen laitos Geologiseen tutkimuskeskukseen kansalliseksi geotieteiden keskukseksi.

Eri ministeriöiden alaisuudessa toimii yhteensä 20 tutkimuslaitosta, joita ovat muun muassa Ilmatieteen laitos, Kansanterveyslaitos, Metsäntutkimuslaitos, Valtion teknillinen tutkimuskeskus ja Suomen ympäristökeskus.

Valtionhallinnon tuottavuusohjelma merkitsee sektoritutkimuslaitoksille 500 henkilötyövuoden vähentämistä vuoteen 2015 mennessä. Rantasen mielestä tällainen leikkaus on vaarantamassa niiden lakisääteisten tehtävien toteuttamisen. Erityisesti hän arvostelee vähennysten kohdistamista myös ulkopuolisella rahoituksella palkattuun henkilöstöön. Se vähentää laitosten mahdollisuutta ottaa vastaan ulkopuolisella rahoituksella kustannettuja tutkimustehtäviä ja rajoittaisi laitoksia osallistumasta kilpailtuun rahoituksen tai muun valtion budjetin ulkopuolisen rahoituksen hankintaan, joka nykyisellään kattaa 45 % tutkimuslaitosten kokonaisrahoituksesta.

- Laitoksia ei pidä rangaista vaan päinvastoin kannustaa ulkopuolisen rahoituksen hankintaan, Rantanen korosti.

Selvitysmies esittääkin, että tuottavuusohjelma ei saisi kohdistua ulkopuolisella rahoituksella toimivaan henkilöstöön.

Tutkimuslaitosjohtajien neuvosto

Selvitystyönsä aikana Jorma Rantanen esitti, että tutkimuslaitosten pitäisi järjestäytyä yliopistojen rehtorien neuvoston tapaan. Raportin julkistustilaisuudessa Suomen ympäristökeskuksen pääjohtaja Lea Kauppi kertoi, että tutkimuslaitosten johtajat olivat pitäneet 14. elokuuta kokouksen, jossa ne olivat päättäneet perustaa Tutkimuslaitosjohtajien neuvoston. Samalla Lea Kauppi valittiin sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.

Kaupin mukaan laitosten johtajilla on valmiutta kehittää yhteistyötä yli sektorirajojen.

- Valmiutta tähän on enemmän tuottajakuin tilaajapuolella, Kauppi huomautti.

Sektoritutkimuslaitokset julkisoikeudellisiksi laitoksiksi