Työajan kohdentaminen
– uhka ydintehtäville?
Kuluvan vuoden aikana on lähes kaikissa
yliopistoissa tehty päätöksiä kokonaiskustannusmalliin
perustuvan työajan
kohdentamisjärjestelmien käynnistämisestä.
Samalla on keskusteltu vilkkaasti
1600 tunnin kokonaistyöajan piirissä
olevien yliopisto-opettajien työajan raportoinnista,
joka liian tiheällä seulalla
ja liian usein toteutettuna on suuritöistä,
tarpeetonta ja epätarkkaa. Se myös mahdollistaa
niin haluttaessa työajan ajallisen
seurannan, joka tulkintamme mukaan
on voimassaolevan virkaehtosopimuksen
vastainen.
Eräissä yliopistoissa kohdentamista
pyritään tekemään Valtion controllerin
antamaan suositusta tiheämmällä seulalla.
Teknillisen korkeakoulun osalta
menettelyn laillisuus mitataan kuluvan
syksyn aikana työtuomioistuimessa.
Vuonna 1997 solmitussa tarkentavassa yliopisto-
opettajia koskevassa virkaehtosopimuksessa
opettajien vuosittainen työsuunnitelman mukainen
työaika on määritelty 1600 tunniksi. Sen toteutumista
seurataan työsuoritusten ja -tulosten
eikä ajan tai ajanjaksojen perusteella. Virkaehtosopimukseen
sisältyy määräykset työsuunnitelman
laadinnasta ja sen muuttamisesta ja se
koskee samalla lailla kaikkia yliopistoja. Opettajien
työaikasopimuksen piiriin kuuluu noin neljännes
kaikista yliopistojen palveluksessa olevista
henkilöistä.
Työajan seurannalle on esitetty eri yhteyksissä
erilaisia perusteluja. Tutkimuksen ulkopuoliset
rahoittajat, erityisesti TEKES ja EU, siirtyvät
kokonaiskustannusmallin mukaiseen kustannuslaskentaan
ja edellyttävät koko työajan kohdentamista.
Perusteluissa on usein sanottu, että työajan
kohdentamisjärjestelmällä kerättäviä työaikatietoja ei millään tavoin käytetä työsuoritusten
tai -tulosten arviointiin tai työaikakontrolliin.
Opettajien kirjaamia tietoja voidaan kuitenkin
niin haluttaessa käyttää myös työajan seuraamiseen
ja pahimmillaan yhtenä UPJ-arviointiprosessin
työvälineenä.
Raportoinnin mielekkyys ja
suuritöisyys
Seurannan laillisuudesta tai laittomuudesta kokonaan
erillisenä kysymyksenä on opettajilta
vaadittavan raportoinnin mielekkyys ja suuritöisyys.
Tilastokeskuksen vuonna 2006 julkaisema
laaja yliopisto-opettajien ajankäyttöä käsittelevä
raportti osoittaa sen yleisessä tiedossa olevan
tosiasian, että yliopistojen kaikkien opettajaryhmien
todellinen työhönsä käyttämä aika ylittää
reilusti vuotuisen 1600 tunnin työajan.
Selvityksen mukaan pakolliset opetukseen ja
hallintoon liittyvät tehtävät jo nykyisellään täyttävät
täysin 1600 tunnin työajan ja tutkimusta
tehdään kokonaan yliajalla, palkattomana ylityönä.
Valtaisaan hallinto- ja rutiinitehtävien ryteikköön
halutaan vielä lisätä pahimmillaan suuritöinen
työajan raportointi, josta saatava hyöty
on hyvin kyseenalaista (ks. Laatikko 1).
Laatikko 1. Tiheän viikoittaisen raportoinnin
tarpeettomuutta kuvaava laskelma:
Oletetaan, että professorilla on TEKES-hanke,
johon hän käyttää 100 tuntia vuodessa. Jos työajan
raportointiin ja siihen liittyvään välttämättömään
omaehtoiseen seurantaan kuluu 15
min/vrk, se on 60-70 t/vuosi, joten kohdentaminen
maksaa yliopistolle palkkakustannuksina
lähes saman verran kuin TEKES:ltä laskutettava
summa. Yliopiston saama hyöty työajan kohdentamisesta
kuluu siis kokonaan tuottamattomaan
hallintotyöhön, varsinkin jos kohdennustietoja
käsittelemään täytyy palkata uusia hallintohenkilöitä.
Arvokkaan työajan tuhlaamien tarpeettomien
hallintorutiinien kasvattamiseen on yliopistojen
vähenevien voimavarojen vastuutonta
tuhlausta.
Käynnistymässä olevat työajan
kohdentamishankkeet
Valtion controller antoi 8.10.2007 päivätyssä kirjeessä
toimintasuosituksia työajan kohdentamiselle.
Sen mukaan 1600 tunnin kokonaistyöajan
piirissä työskenteleville riittää puolivuosittainen
raportointi, joka perustuu kokonaistyöaikasopimuksen
perusteella tehtyyn työsuunnitelmaan.
Kirjeessä todetaan, että mikäli opetushenkilökuntaan
kuuluva tekee ulkopuoliselle hankkeelle
töitä, raportointitiheys on suurempi ja perustuu
rahoittajan vaatimuksiin. Valtaosassa yliopistoja
ollaan kohdentamisjärjestelmiä käynnistämässä
tämän suosituksen pohjalta.
Kaikissa yliopistojen antamissa ohjeissa on
jätetty avoimeksi kysymys siitä, milloin yliopisto-
opettaja ja tutkija tekee töitä ulkopuoliselle
hankkeelle. Tulkintamme mukaan “täydentävän
rahoituksen hankkeen välitön työaika” tarkoittaa
aikaa, josta maksetaan joko projektinjohtopalkkiota
tai varsinaista palkkaa. Silloin raportoidaan
hankkeeseen tehdyt tunnit laskutuksen
pohjaksi. Tällaisen hankkeen olemassaolo
ei voi tarkoittaa sitä, että kaikki
muukin työaika raportoidaan
tiheämmällä seulalla kuin kaksi
kertaa vuodessa. Siten esim.
Suomen Akatemian hankkeet,
joista vastuullinen johtaja ei
nosta itselleen palkkiota, tulee
voida raportoida osana
1600 tuntia puolivuosittain.
Teknillinen korkeakoulu
antoi viime
vuoden lopulla
ohjeet tätä menettelyä
huomattavasta
tiukemmasta ja tiheämmästä
raportoinnista. Julkisalan
koulutettujen neuvottelujärjestö
JUKO hakee TKK:n
ohjeistuksen laillisuudesta kannanottoa
työtuomioistuimelta.
Sen päätös kuultanee kuluvan
vuoden loppuun mennessä.
Kansainvälistä vertailua
Koska työajan kokonaisseurantaa perustellaan
erityisesti EU:n asettamilla vaatimuksilla, teimme
epävirallisen kyselyn kahdellekymmenelle
professorille yhdessätoista maassa (Alankomaat,
Belgia, Englanti, Italia, Itävalta, Kanada, Ranska,
Ruotsi, Saksa, USA). Kaikilta kysyttiin, miten
työajan kohdentaminen/seuranta/raportointi
on heidän yliopistossaan hoidettu. Vastaukset
saatiin 12 henkilöltä kahdeksasta maasta.
Kukaan vastanneista ei tehnyt viikoittaista tai
kuukausittaista työajan kohdentamista. Yhdessä
yliopistossa työajan kustannusrakenne selvitettiin
kirjaamalla puolen vuoden välein kahden
viikon ajalta työajan jakautuminen eri tehtäviin.
Suurimmassa osassa yliopistoja professoreilla oli
vuosittainen raportointivelvollisuus, jossa ei kuitenkaan
raportoitu aikoja vaan saatuja tuloksia
(julkaisut, ohjatut opinnäytteet, opetetut opintojaksot,
tutkimusrahoitus jne.). Eräissä yliopistossa
ei ollut lainkaan raportointivelvollisuutta.
Kaikista vastauksista heijastui voimakas tyrmistys
akateemisen työteon edellytysten
tukahduttamisesta ja monessa vastauksessa
suositeltiin voimatoimenpiteitä.
Vastauksissa heijastui
myös huoli, että jos Suomessa
ryhdytään tämänkaltaisiin toimenpiteisiin,
niin kohta niitä
tehdään muuallakin. (Laatikossa
2 on siteerattu eräitä vapaamuotoisia
kommentteja.)
Työpanos
ydintehtäviin
Valtaosassa yliopistoja
ollaan ottamassa
käyttöön työajan
kohdentamisjärjestelmiä, jotka 1600
tunnin kokonaistyöajan piirissä toimiville
tarkoittaa puolivuosittaista
raportointia, joka perustuu jo nyt
tehtäviin työsuunnitelmiin. Vaikka
työsuunnitelmien tarkkuus ja muoto
vaihtelevat yliopistosta toiseen,
joissakin yliopistoissa sen rakenne
tarjoaa jo nyt mainion perustan
asian ratkaisemiseksi.
Työsuunnitelmaan kirjataan opetukseen ja
sen valmisteluun käytetyt tunnit opintojaksoittain,
tutkimukseen käytetyt tunnit tutkimushankkeittain,
hallintoon käytetyt tunnit jne.
Tämä tieto on täysin yhtä luotettavaa kuin arviolta
tehdyt viikoittaiset tai kuukausittaiset raportoinnit.
Menetelmä on hallinnollisesti kevyt ja
vie vain pienen osan jo muutenkin liian vähäisestä
ydintehtävien suorittamiseen käytettävänä
olevasta työajasta. Edellinen suunnitelma voi
uuden laatimisen yhteydessä muuttua kohdentamisraportiksi,
mikäli byrokraattinen semantiikka
sitä vaatii ja mikäli sitä ei siinä vaiheessa
haluta tarkentaa.
Puolta vuotta tiheämpi raportointi ei ole mielekästä.
Koska nykyiset kokeilukäytössä olevat
ohjelmat sallivat ennakoivan raportoinnin jopa
vuodeksi eteenpäin, ne ovat siltä osin analogisia
työsuunnitelmien kanssa.
Yliopistojen ja tieteen tasoa kehitettäessä on
tärkeää, että yliopisto-opettajien ja -tutkijoiden
työpanos suuntautuu oleellisimpaan: tutkimukseen
ja siihen perustuvaan korkeimpaan opetukseen.
Liiallinen ajankäyttö byrokraattisten pelinappuloiden
näpertelyssä ei vie Suomen tiedettä
huipulle.
Laatikko 2. Ulkomaalaisten professorien kommentteja työajan kohdentamisesta:
(1) Onneksi meillä ei ole tätä ongelmaa. Haluan
rohkaista teitä nousemaan kapinaan. (Italia)
(2) Mielestäni tämä on täysin älytön suunnitelma.
Teidän pitäisi mennä lakkoon. (Alankomaat)
(3) Kuulostaa karmealta. Meillä ei ole mitään tällaista
eikä sitä pitäisi toteuttaa missään. Älkää
totelko. (Kanada)
(4) Täysin tuottamaton hanke. (Kanada)
(5) On hyvin häiritsevää ajatella, että jonain päivänä
tällaista tapahtuisi meilläkin. Toivotan parhainta
onnea hankkeen pysäyttämisessä. (Belgia)
(6) Ehdotus kuulostaa painajaismaiselta ja tuottamattomalta
yritykseltä mikromanagerointiin.
Sen ainoa hyöty olisi mielestäni se, että voisimme
näyttää, kuinka paljon työtä itse asiassa
teemme normaalien työtuntien ulkopuolella.
Ehkä voitte laskuttaa ylitöistä. (USA)
(7) Tuo kuulostaa aivan kauhealta. Me emme toimi
lainkaan tällä tavalla. Minulla tosin on EU-rahoitteinen
professuuri, jonka vaatimuksena on
vuosittainen tuntien allokointi. mutta sihteerini
täyttää kaavakkeen satunnaisluvuilla. Minä en
tee asian hyväksi mitään. (UK)
|
(8) Sympatiani. Meillä on täällä melkein päinvastainen
äärimmäisyys: Meidän ei tarvitse raportoida
vuosittain muuta kuin lyhyesti opetetut
kurssit, ohjatut opinnäytteet, julkaisut, määrärahat
ja työryhmät, joiden työskentelyyn on osallistunut.
(USA)
(9) Toistaiseksi meidän ei tarvitse tehdä kuvaamaasi
raportointia. Uskomatonta! (Ruotsi)
(10) Sääli tuottaa pettymys, mutta meillä akateeminen
henkilökunta raportoi ajankäytöstään.
Se toteutetaan siten, että kahdesti vuodessa jokainen
seuraa kahden viikon ajan tehtyjä työtunteja
ja raportoi ne. Tuloksia käytetään resurssien
allokointiin. Tulokset ovat kuitenkin niin
epäluotettavia, että se on mielestäni täysin ajan
tuhlausta. Sääli kuulla, että Suomi on menossa
tähän suuntaan. (UK)
(11) Tämähän on varsinainen painajainen. Toivottavasti
Suomessa on riittävästi järkeviä ihmisiä
pysäyttämään tämä tuottamaton hanke. Lykkyä
tykö. Rukoilemme puolestanne!! (UK)
(12) Olen pahoillani teidän tilanteestanne. Meillä
ei onneksi ole mitään vastaavaa. (Saksa)
|
Risto Laitinen
puheenjohtaja, Professoriliitto
|