|
Keskustele aiheesta
Työajan kohdentaminen – uhka ydintehtäville?Kuluvan vuoden aikana on lähes kaikissa yliopistoissa tehty päätöksiä kokonaiskustannusmalliin perustuvan työajan kohdentamisjärjestelmien käynnistämisestä. Samalla on keskusteltu vilkkaasti 1600 tunnin kokonaistyöajan piirissä olevien yliopisto-opettajien työajan raportoinnista, joka liian tiheällä seulalla ja liian usein toteutettuna on suuritöistä, tarpeetonta ja epätarkkaa. Se myös mahdollistaa niin haluttaessa työajan ajallisen seurannan, joka tulkintamme mukaan on voimassaolevan virkaehtosopimuksen vastainen. Eräissä yliopistoissa kohdentamista pyritään tekemään Valtion controllerin antamaan suositusta tiheämmällä seulalla. Teknillisen korkeakoulun osalta menettelyn laillisuus mitataan kuluvan syksyn aikana työtuomioistuimessa. Vuonna 1997 solmitussa tarkentavassa yliopisto- opettajia koskevassa virkaehtosopimuksessa opettajien vuosittainen työsuunnitelman mukainen työaika on määritelty 1600 tunniksi. Sen toteutumista seurataan työsuoritusten ja -tulosten eikä ajan tai ajanjaksojen perusteella. Virkaehtosopimukseen sisältyy määräykset työsuunnitelman laadinnasta ja sen muuttamisesta ja se koskee samalla lailla kaikkia yliopistoja. Opettajien työaikasopimuksen piiriin kuuluu noin neljännes kaikista yliopistojen palveluksessa olevista henkilöistä. Työajan seurannalle on esitetty eri yhteyksissä erilaisia perusteluja. Tutkimuksen ulkopuoliset rahoittajat, erityisesti TEKES ja EU, siirtyvät kokonaiskustannusmallin mukaiseen kustannuslaskentaan ja edellyttävät koko työajan kohdentamista. Perusteluissa on usein sanottu, että työajan kohdentamisjärjestelmällä kerättäviä työaikatietoja ei millään tavoin käytetä työsuoritusten tai -tulosten arviointiin tai työaikakontrolliin. Opettajien kirjaamia tietoja voidaan kuitenkin niin haluttaessa käyttää myös työajan seuraamiseen ja pahimmillaan yhtenä UPJ-arviointiprosessin työvälineenä. Raportoinnin mielekkyys ja suuritöisyys Seurannan laillisuudesta tai laittomuudesta kokonaan erillisenä kysymyksenä on opettajilta vaadittavan raportoinnin mielekkyys ja suuritöisyys. Tilastokeskuksen vuonna 2006 julkaisema laaja yliopisto-opettajien ajankäyttöä käsittelevä raportti osoittaa sen yleisessä tiedossa olevan tosiasian, että yliopistojen kaikkien opettajaryhmien todellinen työhönsä käyttämä aika ylittää reilusti vuotuisen 1600 tunnin työajan. Selvityksen mukaan pakolliset opetukseen ja hallintoon liittyvät tehtävät jo nykyisellään täyttävät täysin 1600 tunnin työajan ja tutkimusta tehdään kokonaan yliajalla, palkattomana ylityönä. Valtaisaan hallinto- ja rutiinitehtävien ryteikköön halutaan vielä lisätä pahimmillaan suuritöinen työajan raportointi, josta saatava hyöty on hyvin kyseenalaista (ks. Laatikko 1). Laatikko 1. Tiheän viikoittaisen raportoinnin tarpeettomuutta kuvaava laskelma: Oletetaan, että professorilla on TEKES-hanke, johon hän käyttää 100 tuntia vuodessa. Jos työajan raportointiin ja siihen liittyvään välttämättömään omaehtoiseen seurantaan kuluu 15 min/vrk, se on 60-70 t/vuosi, joten kohdentaminen maksaa yliopistolle palkkakustannuksina lähes saman verran kuin TEKES:ltä laskutettava summa. Yliopiston saama hyöty työajan kohdentamisesta kuluu siis kokonaan tuottamattomaan hallintotyöhön, varsinkin jos kohdennustietoja käsittelemään täytyy palkata uusia hallintohenkilöitä. Arvokkaan työajan tuhlaamien tarpeettomien hallintorutiinien kasvattamiseen on yliopistojen vähenevien voimavarojen vastuutonta tuhlausta. Käynnistymässä olevat työajan kohdentamishankkeet Valtion controller antoi 8.10.2007 päivätyssä kirjeessä toimintasuosituksia työajan kohdentamiselle. Sen mukaan 1600 tunnin kokonaistyöajan piirissä työskenteleville riittää puolivuosittainen raportointi, joka perustuu kokonaistyöaikasopimuksen perusteella tehtyyn työsuunnitelmaan. Kirjeessä todetaan, että mikäli opetushenkilökuntaan kuuluva tekee ulkopuoliselle hankkeelle töitä, raportointitiheys on suurempi ja perustuu rahoittajan vaatimuksiin. Valtaosassa yliopistoja ollaan kohdentamisjärjestelmiä käynnistämässä tämän suosituksen pohjalta. Kaikissa yliopistojen antamissa ohjeissa on jätetty avoimeksi kysymys siitä, milloin yliopisto- opettaja ja tutkija tekee töitä ulkopuoliselle hankkeelle. Tulkintamme mukaan “täydentävän rahoituksen hankkeen välitön työaika” tarkoittaa aikaa, josta maksetaan joko projektinjohtopalkkiota tai varsinaista palkkaa. Silloin raportoidaan hankkeeseen tehdyt tunnit laskutuksen pohjaksi. Tällaisen hankkeen olemassaolo ei voi tarkoittaa sitä, että kaikki muukin työaika raportoidaan tiheämmällä seulalla kuin kaksi kertaa vuodessa. Siten esim. Suomen Akatemian hankkeet, joista vastuullinen johtaja ei nosta itselleen palkkiota, tulee voida raportoida osana 1600 tuntia puolivuosittain. Teknillinen korkeakoulu antoi viime vuoden lopulla ohjeet tätä menettelyä huomattavasta tiukemmasta ja tiheämmästä raportoinnista. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO hakee TKK:n ohjeistuksen laillisuudesta kannanottoa työtuomioistuimelta. Sen päätös kuultanee kuluvan vuoden loppuun mennessä. Kansainvälistä vertailua Koska työajan kokonaisseurantaa perustellaan erityisesti EU:n asettamilla vaatimuksilla, teimme epävirallisen kyselyn kahdellekymmenelle professorille yhdessätoista maassa (Alankomaat, Belgia, Englanti, Italia, Itävalta, Kanada, Ranska, Ruotsi, Saksa, USA). Kaikilta kysyttiin, miten työajan kohdentaminen/seuranta/raportointi on heidän yliopistossaan hoidettu. Vastaukset saatiin 12 henkilöltä kahdeksasta maasta. Kukaan vastanneista ei tehnyt viikoittaista tai kuukausittaista työajan kohdentamista. Yhdessä yliopistossa työajan kustannusrakenne selvitettiin kirjaamalla puolen vuoden välein kahden viikon ajalta työajan jakautuminen eri tehtäviin. Suurimmassa osassa yliopistoja professoreilla oli vuosittainen raportointivelvollisuus, jossa ei kuitenkaan raportoitu aikoja vaan saatuja tuloksia (julkaisut, ohjatut opinnäytteet, opetetut opintojaksot, tutkimusrahoitus jne.). Eräissä yliopistossa ei ollut lainkaan raportointivelvollisuutta. Kaikista vastauksista heijastui voimakas tyrmistys akateemisen työteon edellytysten tukahduttamisesta ja monessa vastauksessa suositeltiin voimatoimenpiteitä. Vastauksissa heijastui myös huoli, että jos Suomessa ryhdytään tämänkaltaisiin toimenpiteisiin, niin kohta niitä tehdään muuallakin. (Laatikossa 2 on siteerattu eräitä vapaamuotoisia kommentteja.) Työpanos ydintehtäviin Valtaosassa yliopistoja ollaan ottamassa käyttöön työajan kohdentamisjärjestelmiä, jotka 1600 tunnin kokonaistyöajan piirissä toimiville tarkoittaa puolivuosittaista raportointia, joka perustuu jo nyt tehtäviin työsuunnitelmiin. Vaikka työsuunnitelmien tarkkuus ja muoto vaihtelevat yliopistosta toiseen, joissakin yliopistoissa sen rakenne tarjoaa jo nyt mainion perustan asian ratkaisemiseksi. Työsuunnitelmaan kirjataan opetukseen ja sen valmisteluun käytetyt tunnit opintojaksoittain, tutkimukseen käytetyt tunnit tutkimushankkeittain, hallintoon käytetyt tunnit jne. Tämä tieto on täysin yhtä luotettavaa kuin arviolta tehdyt viikoittaiset tai kuukausittaiset raportoinnit. Menetelmä on hallinnollisesti kevyt ja vie vain pienen osan jo muutenkin liian vähäisestä ydintehtävien suorittamiseen käytettävänä olevasta työajasta. Edellinen suunnitelma voi uuden laatimisen yhteydessä muuttua kohdentamisraportiksi, mikäli byrokraattinen semantiikka sitä vaatii ja mikäli sitä ei siinä vaiheessa haluta tarkentaa. Puolta vuotta tiheämpi raportointi ei ole mielekästä. Koska nykyiset kokeilukäytössä olevat ohjelmat sallivat ennakoivan raportoinnin jopa vuodeksi eteenpäin, ne ovat siltä osin analogisia työsuunnitelmien kanssa. Yliopistojen ja tieteen tasoa kehitettäessä on tärkeää, että yliopisto-opettajien ja -tutkijoiden työpanos suuntautuu oleellisimpaan: tutkimukseen ja siihen perustuvaan korkeimpaan opetukseen. Liiallinen ajankäyttö byrokraattisten pelinappuloiden näpertelyssä ei vie Suomen tiedettä huipulle. Laatikko 2. Ulkomaalaisten professorien kommentteja työajan kohdentamisesta:
|