Central European Universityn rehtori Liviu Matei puhui kesäkuussa Erasmus-yhteistyötä juhlistavassa seminaarissa Berliinissä.

Kovaa peliä Budapestissa

Yliopistojen, tieteen ja tutkimuksen asemaa kyseenalaistetaan urakalla eri puolilla maailmaa. Näkyvimmät eurooppalaiset esimerkit painostavasta korkeakoulupolitiikasta löytynevät Puolasta ja Unkarista

Akateemisen vapauden ihanteet saavat kyytiä, kun EU:n pettyneet kansallismieliset voimat pyrkivät säätelemään yliopistojen toimintaa ennennäkemättömällä tavalla; poliittista ohjailua on toki post-kommunistisissa maissa nähty aiemminkin.

– Silti korkeakoulupolitiikka ei ole pelkästään pahasta, sanoo Central European Universityn rehtori Liviu Matei.

Matei puhui kesäkuussa Berliinin Freie Universitätissä, jossa juhlistettiin eurooppalaisen Erasmusyhteistyön 30-vuotista taivalta.

— Vapaus on monimutkainen käsite, mutta sen avaimet ovat aina valtion taskussa. Vapautta täytyy puolustaa yliopistossa, mutta kysyä samalla, edistävätkö yliopistot vapautta oviensa ulkopuolella. Paljon riippuu tietenkin siitä, miten vapaus määritellään: onko se toiminnan edellytys vai sen tulos, sanoi Freie Universitätin juhlaseminaarissa puhunut Matei.

— Akateeminen vapaus on ihanne, jota kohden täytyy koko ajan pyrkiä: se on ajattelun vapautta, vapautta ajatella vailla pelkoa tai poliittista painostusta. Vapautta pitää nykyisin aktiivisesti puolustaa. Näin on nyt tehtykin eri puolilla Eurooppaa järjestetyillä tiedemarsseilla, hän iloitsi.

Raha ratkaisee, mutta ei aina

Yliopistopolitiikka vaikuttaa aina akateemiseen toimintaan, haluttiin tai ei. Näkyvin eurooppalainen korkeakoulupolitiikan säätelijä lienee ajatus Euroopan yhtenäisestä korkeakoulualueesta, jossa tutkinnot ovat suurin piirtein samanmuotoisia ja jonka tehtävänä edistää Euroopan alueen talouselämää.

Toisaalta kansallinen tiedepolitiikka voi vaihdella hyvinkin jyrkästi, sillä kullakin jäsenmaalla vapaus säätää yliopistolakinsa ja budjettinsa. Unkarissa yliopistoihin kohdistuneet rahoitusleikkaukset ovat olleet mittavia, noin 40 prosentin luokkaa. Huono taloudellinen tilanne heikentää automaattisesti autonomiaa.

Budapestissa toimivalla Central European Universityllä on kyllä rahaa, mutta ongelmia ideologian kanssa. Sen taustalta löytyy New Yorkissa asuva suursijoittaja, unkarilaissyntyinen Georg Soros, joka perusti yliopiston vuonna 1991 Itä-Euroopan maiden irtautuessa kommunismista. Sen synty on siis tietoista poliittista ja taloudellista ohjailua, kuten Freie Universitätinkin. FU sai alkunsa toisen maailmansodan jälkeen länsirahalla, kun perinteikäs Humboldtyliopisto jäi sodan jälkeen Itä-Berliinin puolelle.

Kun kansallismielisyys valtaa alaa, kansainvälinen CEU nähdään huonon eurooppalaisuuden ilmentymänä. CEU toimii nimensä mukaisesti alueellisena Keski-Euroopan yliopistona, ei kansallisena kouluttajana, eikä sillä ole erityisiä kansallisia kiintiöitä.

— Silti ihmiset välittävät siitä, mitä yliopistoille, jopa CEU:lle tapahtuu, Matei sanoi.

— Sen osoittavat ne lukuisat mielenosoitukset, jota hallituksen politiikkaa kohtaan on järjestetty. Myös pitkäaikaiset kansainväliset yhteistyösuhteet ovat elintärkeitä kriisin pitkittyessä. Kansainvälistä solidaarisuutta on riittänyt. Lukuisat Euroopan maat ovat tarjonneet CEU:lle turvapaikkaa: tyhjillään olevia tiloja löytyisi kyllä. Silti CEU aikoo pysytellä Budapestissa.

Tiedepolitiikan monet puolet

— Tiedepolitiikassa ei silti ei ole sinänsä mitään väärää, vaan sen suunnissa, Matei totesi. Hän toimii myös korkeakoulupolitiikan professorina CEU:ssa.

— Täytyy muistaa sekin, että yliopistot eivät välttämättä ole mitenkään viattomia, Matei jatkoi.

— Akateemisen vapauden itseisarvoinen puolustus voi olla hyvinkin elitististä. Tästä hyvä esimerkki on se vastustus, jota ns. G.I. Bill herätti Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen. Kyse oli laista, joka pyrki edistämään sotaveteraanien toipumista tarjoamalla heille opiskelupaikkoja yliopistoissa. Yliopistojen vastustus oli suurta, ja argumentit raadollisia: yliopistot ilmoittivat, etteivät halua kaiken maailman hoboja vaivoikseen. Yliopistoissa ja collegeissa opiskeli kuitenkin yli kaksi miljoonaa veteraania. Sittemmin hanketta on pidetty maan sodanjälkeisen toipumisen ja taloudellisen kasvun kannalta ensiarvoisen tärkeänä.



teksti ja kuvat Sanna Kivimäki

Painetussa lehdessä sivu 22