Kirja-arviot
|
Perinteiden vaalimista
ja myyttien
murtamista
Matti Klinge:
Anarkisti kravatti kaulassa.
Siltala 2015. 419 s.
|
Muistelmiensa kolmannessa osassa
Matti Klinge pääsee ja keskittyy
70-lukuun, jolloin poliittinen
suuntautuminen näytteli pääosaa
melkein kaikessa. Vuosikymmentä
monet pitävät taistolaisuuden ja
suomettumisen vuosikymmenenä,
ainakin symbolisesti.
Kravattiin ja pukuun sonnustautunut
anarkisti Matti Klinge
löytää vuosikymmenestä paljon
muutakin. Jo kirjan otsikossa
Anarkisti kravatissa yhdistyy symbolisesti
aristokraattinen perinteiden
vaaliminen ja rohkea myyttien
murtaminen.
Klingeä syytettiinkin yhtä aikaa
sekä vasemmistolaisuudesta
että oikeistolaisuudesta. Edelliset
syytökset nousivat siitä, että Klinge toimi Urho Kekkosen tulkkina,
ja presidentti ilmaisi avoimesti
arvonantonsa muutenkin. Kekkosta
syytettiin Neuvostoliiton
hännystelystä, mutta Klinge näkee
hänessä taitavan diplomaatin,
joka osasi olla ärsyttämättä isoa
karhua ja pitää sen hyökkäyshalut
aisoissa.
Klinge ei hahmota Kekkosta ja
70-lukua muutenkaan suomettumisen
ajaksi - tuolloinhan alkoi
Euroopan yhdentyminen, kuten
liittyminen Euroopan talousyhteisöön
(EEC) ja Euroopan yhteistyö-
ja turvallisuus-sopimuksen
(ETYK) laatiminen, joissa Klinge
juuri tulkkasi Kekkosta.
Toisaalta Klingeä arvostelivat
vasemmistolaiset. Hän ei kirjoissaan
käsittele tarpeeksi tavallista
kansaa saati kohota sitä historian
tekijän kunniakkaaseen rooliin. Ja
tietysti Klinge oli ja on viimeiseen
asti huolitellun pukeutumisensa,
habituksensa ja traditioiden arvostamisensa
puolesta äärimmäisen
kaukana farkkuihin ja maihinnousutakkiin
pukeutuneesta kirosanoja
viljelevästä partaradikaalista.
Klinge pitääkin 70-luvun
masentavina ilmiöinä nopeasti
ja halvalla rakennettuja lähiöitä,
keskustojen tuhoamista ja vanhojen
arvorakennusten purkamista
- mitä edistyksen nimissä
ajoivat niin vasemmistolaiset kuin
oikeistolaisetkin - sivistyneen
suomen kielen hävittämistä ihannoidun
kiroilun ja rumien sanojen
tieltä, yleisen kohteliaisuuden
raaistumista, teattereiden muuttumista
huutamisen näyttämöiksi
ja dominoivaksi tulleen oluen
vapauttamisen aiheuttaman vulgäärin pöhnäisyyden leviämistä ja
suosimista.
Klinge osasi avarakatseisesti
kuitenkin nähdä ja käyttää esimerkiksi
monien kaupallisuuden
ja pinnallisen viihteen tyyssijana ja
symbolina pitämää televisiota tieteen
ja sivistyksen levittämiseen
laajemmalle yleisölle. Ja onnistui
tässä yliopiston kolmannen tehtävän
toteuttamisessa.
Esimerkiksi Ruotsin television
ohjelmassa Professorsrundan
eri alojen asiantuntijat fysiikasta
kielitieteeseen vastasivat katsojien
lähettämiin kysymyksiin. TV
2:n suosittu ohjelma Hoi maamme
Suomi keskittyi historiaan ja oli
luonteeltaan kilpailu, jossa kahden
eri yliopiston historian laitoksen
edustajat vastasivat tuomareiden
asettamiin kysymyksiin.
Kaikkiaan Klingen 70-luku oli
hyvin värikäs ja tapahtumarikas:
erilaisia tilaisuuksia ja kutsuja
sateli, samoin kunniamerkkejä
tieteellisistä saavutuksista. Historioitsijalle
tärkeä matkustelu - autenttiset
havainnot historiallisilla
paikoilla ovat alan syvällisen ymmärtämisen
perusta - eri maissa
juuri kommunismista toipuvaa
Kiinaa myöten tuodaan kirjan sivuilla
esiin - osaksi kirjailijan itse
hankkimien - esineiden ja kuvien
säestämänä.
Ja tietysti tutkijalta ilmestyi
kirjoja kasapäin, kuten esimerkiksi
Vihan veljistä valtiososialismiin,
Kaksi Suomea ja Suomen sinivalkoiset
värit. Lisäksi Klinge kirjoitti
artikkeleja tietosanakirjoihin ja
lehtiin, etenkin Helsingin Sanomiin.
Historian tutkijan kantava
ajatus oli, että historia ei ole itsestään kehittyvä orgaaninen kokonaisuus,
vaan jokainen aikakausi
tekee ja luo oman historiansa.
Esimerkiksi Suomea ei löydetty
ikään kuin valmiina yhteiskuntaorganismina
vuonna 1809, vaan
kansallinen identiteetti aktiivisesti
luotiin ja rakennettiin Runebergin,
Lönnrotin, Snellmanin ja muiden
toimesta.
Ranskalaiseen ajatteluun perehtynyt
Klinge myös ammensi
semiotiikasta. Siksi hän keskittyi
suurmiehiin, koska nämä olivat
sananmukaisesti merkkihenkilöitä,
edustivat ja symboloivat laajempia kokonaisuuksia, mitä
Klingeä kansan unohtamisesta
arvostelevat tahot eivät ymmärtäneet.
Toisin kuin luettelevat historioitsijat,
Klinge pyrki suhteuttamaan
ja sijoittamaan yksityiset
tapahtumat osaksi laajempia kokonaisuuksia,
niin kuin yksityinen
merkki tai sana saa mielensä vasta
osana laajempaa tekstikudosta.
1970-luvun tärkein tapahtuma
Klingen uralla oli kuitenkin professorin
aseman saavuttaminen,
mistä kirjassa onkin useamman
sivun verran. Parilla sivulla Klinge viittaa myös Professoriliittoon,
mutta aika negatiivisessa sävyssä.
Kriitikon mukaan liitto sai aikaan
sen, että apulaisprofessorit korotettiin
professoreiksi ilman, että
asianomaisten pätevyys olisi sellaiseksi
osoitettu. Ja Klingen mielestä
muutenkin peruspalkkaisen
valtion virkamiehen muuntaminen
ja käsittäminen "palkkatyöläiseksi"
on vastoin traditionaalisia
periaatteita - ja siksi Klinge muiden
harvojen lisäksi on kieltäytynyt
Professoriliiton jäsenyydestä.
Arvostelu jää hieman lyhyeksi
ja irralliseksi. Osaksi siksi,
että Klinge ei tarkastele ja sijoita
Professoriliittoa laajempaan kontekstiinsa.
Liittohan syntyi vastapainoksi
opiskelijaradikalismille
ja sen mies ja ääni -vaatimukselle,
minkä Klinge sivuuttaa täysin.
Kritisoituja liiton piirteitä olisi
voinut arvioida suhteessa tähän.
Mutta siitä kaikki lienevät yhtä
mieltä, että nykyään "palkkatyöläisyys"
ja muut taloudelliset arvot
ovat kovaa vauhtia siirtämässä
Klingen korostamia akateemisia
traditionaalisia hyveitä historian
kirjoihin pölyttymään.
Kaiken kaikkiaan muistelmien
kolmas osa vie, niin kuin
aiemmatkin osat, Klingen oman
elämän lisäksi lukijan matkalle
ajankohtansa kulttuuriin ja yhteiskuntaelämään.
Klinge on esimerkillinen
yliopistotutkija siinäkin
mielessä, että hänen toimintansa
on alusta lähtien ollut sidoksissa
ja vaikuttanut yhteiskunnalliseen
ympäristöön sanomalehtiä ja televisiota
myöten.
Pekka Wahlstedt
|
Kun miehen halu mieheen oli rikos
Sandra Hagman:
Seitsemän kummaa veljestä. Kertomuksia suomalaisen homoseksuaalisuuden historiasta.
Gaudeamus 2016.
|
Euroopan yliopistoinstituutissa
Firenzessä tekemäänsä väitöskirjaan
pohjaten Sandra Hagman
esittelee tuoreessa teoksessaan
seitsemän suomalaista miestä,
joita yhdistää seksuaalinen halu
mieheen ja se, että heitä on siitä
syytetty. Koska Suomen ensimmäinen
rikoslaki astui voimaan
vuonna 1894, se antaa alkurajapyykin
tarkastelulle. Ja koska samasukupuolinen
haureus lakkasi
olemasta rikos 1971, nuorimman
miehen kertomus on sitä edeltävältä
vuosikymmeneltä.
Tutkija kutsuu näitä seitsemää
tapausta veljeksiksi ja on antanut
heille työnimet Kiven tunnetun
romaanin mukaan. Veljesten
tarinat Hagman on löytänyt maakunta-arkistoista, joissa heidän
rikoksensa on kirjattu oikeusistuinten
pöytäkirjoihin. Niiden
lisäksi tarkastellaan runsaasti
lehtiartikkeleita ja tieteellistä kirjallisuutta.
Miestenvälistä halua koskevien
oikeustapausten määrää
vertaillaan maaseudulla ja kaupungeissa,
ja seitsemän tapausta
asetetaan laajaan kontekstiin perusteellisin
taustatiedoin. Kirjaan
muodostuu kaksi tasoa, yksityistapausten
esittely ja yleinen seksuaalikäsitysten
historia läntisessä
Euroopassa.
Seitsemän miestä ovat: tuusniemeläinen,
Kajaanin seminaarista
heti sen toisena toimintavuonna
1902 opettajaksi valmistunut,
aviossa ollut Juhaniksi kutsuttu
mies; työväenluokkainen,
naimaton Tuomas 1920-luvun
Kotkasta; johtavien kirjailijoiden
ja taiteilijoiden ystävä, paljon
matkustellut kielitaitoinen juristipoikamies
Aapo Helsingin Kruununhaasta
1930-luvulta; kastroitavaksi
päätyvä naimaton mielisairaanhoitaja
Simeon Muhokselta
ja Valkealasta; armeijan kantahenkilökuntaan
kuuluva, Itä-Karjalan
Seesjärvellä jatkosodassa oleva
35-vuotias, vasta avioitunut vääpeli
Timo; niin ikään armeijassa
Suomenlinnassa 1950-luvulla palveleva,
naimisissa oleva Lauri, jolla
on vakituinen miessuhde toisen
naimisissa olevan miehen kanssa;
ja vihdoin emansipoitunut homo,
kukkakauppias Eero 1960-luvun
Helsingistä. Kaikkia heitä yhdistää
seksuaalisesta suuntautumisestaan
saatu tuomio, aikana jolloin
samasukupuolinen seksi oli rikos.
Valistusfilosofian myötä homoseksuaalisuuden
kriminalisoimisesta
oli luovuttu monissa
Keski- ja Etelä-Euroopan maissa.
Tanskakin poisti homouden rikoslaista
jo 1930. Absurdiuteen
mentiin, kun pohdittiin sitä, mikä
täyttää rikoksen merkit. Onko
kiihottuminen rikollista?
Miestenväliseen seksiin asennoitumisessa
Suomessa tutkija
löytää useita vaiheita. Alkuun
maaseudulla ja työläispiireissä
asenne oli yllättävänkin mutkaton;
samoin yläluokassa ei homous
ollut ongelma paitsi poliittisena
tai muuna lyömäaseena. Jo
1920-luvulla ja vielä 1930-luvun
alussa oli rikosoikeuden ja oikeuslääketieteen
asiantuntijoita, jotka
pitivät homoutta synnynnäisenä
ja esittivät sen poistamista rikoslaista.
Takapakki alkoi natsi-Saksassa
ja sen kulttuuriin tieteen(kin)
kautta likeisessä suhteessa olleessa
Suomessa: samasukupuolisen
seksin alettiin ajatella uhkaavan
perheinstituutiota ja tuhoavan
miesten luonnetta. Myötäsyntyisen
tai tilapäisen homoseksuaalisuuden
ajatuksista päädyttiin
meilläkin viettelyteoriaan ja
käsitykseen opitusta homoseksuaalisuudesta
1950-luvulla, jolloin
rikostuomioita annettiin eniten.
Sodanjälkeisenä viitenä vuotena
tuomioita eniten, 10 prosenttia,
tuli Oulussa, vaikka kaupungissa
asui vain prosentti Suomen väestöstä.
Esko Karppanen
|
Aivokuntoilija yllättää aivojaan säännöllisesti
Tiina Huttu ja Reidar Wasenius:
Personal Brainer. Treenaa aivosi vireiksi.
WSOY , 2016
|
"Nuoruus ehtii hädin tuskin päättyä,
ennen kuin aivojen alamäki
alkaa", toteavat neurotieteen
lisensiaatti Tiina Huttu ja aivovalmentaja
Reidar Wasenius. Pohjois-
Amerikassa on alkanut aivokuntoilun
buumi. Pioneerit ovat
ottaneet aivotreenin ja -huollon jo
kauan sitten osaksi arkeaan.
Muutaman vuosikymmenen
päästä suomalainen ihmettelee,
"tuliko" aivojumppa tosiaan vasta
2010-luvulla, kirjoittajat visioivat.
Kaiken perusta on aivoystävällinen
elämäntapa: riittävä
fyysinen, älyllinen ja sosiaalinen
aktiivisuus, lepo ja uni, tasapainoinen
ruokavalio, liiallisen stressin
välttäminen.
"Jos olet kiireinen, yhdistä
fyysinen ja kognitiivinen kuntoilu: lähde ystävän kanssa kunnon
kävelylle ja käykää samalla keskustelua
ajankohtaisista aiheista
tai lukemastanne kirjasta", kirjoittajat
ehdottavat.
Kirja johdattaa aivokuntoilun
laajaan ja monipuoliseen maailmaan,
tarjoten erilaisia uudistumis-,
tiedonkäsittely-, priorisoimis-
ja läsnäoloharjoituksia.
Lähtökohtana treeniin on aivojen
muovautuvuus, hermoston
kyky rakentua uudelleen. Uusia
hermosoluja syntyy läpi elämän.
Harjoittelun tulee olla tietoista,
tavoitteellista ja venyttää oman
mukavuusalueen rajoja.
Aivojen säännöllinen yllättäminen
on olennainen tekijä.
Ikääntyessämme uraudumme,
kangistumme kaavoihimme ja
tottumuksiimme, menetämme
aivojemme liikkuvuutta.
Akateeminen lukija tekee työtään
paljolti älyllään, siis päällään.
Uudistumisharjoituksissa harjoitellaan
"ajattelemista" myös kehomme
muilla osilla kuin päällä.
"Liiku asunnossasi tai toimistossasi
parikymmenen minuutin
ajan avaten ovia, sulkien vetolaatikoita,
sytyttäen valoja, siirrellen
tuoleja, vastaten puhelimeen,
rapsuttaen kutinaa ihollasi -mutta
ilman käsiä", eräs harjoitus
kutsuu. Ensimmäinen reaktioni
oli, että en kokeile! Pienen sulattelun
ja piristävän teekupposen
jälkeen mieleen tuli, että tämähän
voi olla hauska harjoitus.
Toinen harjoitus aistien tehokkaampaan
harjaannuttamiseen
kutsuu liikkumaan parikymmentä
minuuttia silmät kiinni. "Tehokkain
versio tästä harjoituksesta
on se, että liikut pimeässä tilassa, joka on sinulle tuntematon. Varmista
kuitenkin, että seurassasi
on joku toinen, joka varmistaa
turvallisuutesi. Lievä hermostuneisuus
on omiaan virittämään
aistisi entistäkin herkemmiksi",
kirjoittajat haastavat.
Ihmisen on usein helpointa
ja mukavinta puhua itsestään tai
omasta osaamisalueestaan.
"Keskity toiseen ihmiseen
parinkymmenen minuutin ajan.
Opi hänestä mahdollisimman
paljon uutta joka minuutti. Kysele
ahkerasti. Seuraa kuitenkin tuntosarvet
herkkinä elekieltä: nauttiiko
kohteesi haastattelusta vai
haluaako hän välillä kuulla myös
sinusta?"
"Tee harjoitus ensin seurassasi
viihtyvän henkilön kanssa. Kun
haluat nostaa rimaa, voit edetä
tuntemattomiin ihmisiin junassa,
bussissa tai lentokoneessa. Kohtaa
lopulta ne, jotka halveksivat
tai inhoavat sinua. Näin kehität
rohkeuttasi ja opit pitämään pääsi
kylmänä tiukoissakin tilanteissa.
Parhaimmillaan toinen muuttaa
ennakkokäsityksesi sinusta."
Kirjasta löytyy myös rationaalis-
loogisia harjoituksia, jotka
rassaavat aivosoluja epämukavuusalueelle
jo heti niihin tutustuessa!
Tuula-Maria Ahonen
- Painetussa lehdessä sivu 47
|