Miten säilyttää
motivaatio
muutostilanteessa?
Tutkimustyötä on vaikea ajatella, jos polttoaine
- motivaatio - ei pala taustalla. Miten päästä
yt- ja irtisanomiskierrosten yli?
- Motivaation taustat ovat monenlaiset, mutta kannattaisi
ottaa sellainen asenne, että itse vien motivaatiota
eikä motivaatio vie minua. Ei pidä heittäytyä
uhriksi. Poikkeustilanteessa kannattaa miettiä, mihin
voin vaikuttaa ja keskittyä siihen. Miksi tuhlata voimavaroja
siihen, mihin ei voi vaikuttaa, perustelee
kasvatustieteen apulaisprofessori Hanna Järvenoja
Oulun yliopistosta. Hän tutki väitöskirjassaan (2010)
motivaation ja emootion ilmentymistä yhteisöllisessä
oppimisessa. Tutkimustyö motivaation parissa jatkuu.
Toivon lähtökohta on hyvä karussakin tilanteessa.
Tutkijoiden motivaatio syntyy usein aidosta kiinnostuksesta.
Poikkeuksellisessa tilanteessa korostuu tukiverkoston
merkitys.
- Näin on valmiimpi ottamaan vastaan negatiivisia asioita. Vahvemmilla ovat myös ne, jotka pystyvät
asemoimaan itsensä mahdollisimman hyvin työyhteisön
negatiivisten tuulien ulkopuolelle.
Pätkätöitä on päättynyt ennenkin
Vaikka yt-neuvottelut ja irtisanomiset ovat tulleet
yliopistoissa tutuiksi oikeastaan vasta yliopistouudistuksen
2010 jälkeen, töiden yhtäkkinen loppuminen
on näkynyt muilla tavoin. Monet pätkätyöt ovat päättyneet,
kun tutkimusprojektien kanssa on ollut taloudellisesti
tiukempaa.
- Jos tutkimusrahoituksen vaatimaton kertyminen
otetaan syyksi, kun päätöksiä irtisanomisista
tehdään, ovat objektiiviset mittarit asiallisia. Jos ei
ymmärretä normaaliin elämään liittyviä kriisejä taustalla,
ollaan väärillä teillä. Tutkimus vaatii aikaa, eikä viimeistä lyhyttä aikajaksoa pidä tuijottaa.
Järvenoja pitää positiivisena sitä, että esimerkiksi
Oulun yliopiston tohtorikoulutuksessa pidetään
avoinna muitakin vaihtoehtoja kuin tutkijanuraa.
Huonojen aikojen tullessa moni miettii, mihin suunnistaa
syvälliseltä ja kapealta professiolta.
Asiantuntijaksi yt-neuvotteluissa
Oppimisympäristöjen kehittämispäällikkö Markku
Saarelainen Itä-Suomen yliopistosta tietää tämän
asiantuntijuuden omasta ja kollegojen kokemuksista.
Nimitys "Suomen johtava asiantuntijaorganisaatio
YT-neuvotteluissa" on saatu ansioista, tosin työmotivaation
kannalta kyseenalaisista. Maaliskuussa
päättyivät kuudennet YT-neuvottelut. Mitkä ovat
prosessin jälkeen yksilön ja yhteisön keinot saada taas
motivaatiosta kiinni?
Samat piirteet ovat toistuneet talossa, jossa työskentelee
2800 henkilöä. Erityisasemassa ovat esimerkiksi
huippuyksiköt, jotka voivat eristää itsensä
tällaisesta keskustelusta. Heillä elämä jatkuu arkirutiineissa
ja jonkinlaisessa eristyneessä kuplassa.
Huippuyksiköt ja monet muut korkealle rankatut tieteelliset
yhteisöt paikantavat itsensä osaksi kansainvälistä
tieteellistä yhteisöä ja toimivat näin.
- Huippuyksikkö on ikään kuin yritys osana
isompaa yliopistokonsernia, sanoo Saarelainen. Hän
työskentelee Itä-Suomen yliopistossa soveltavan fysiikan
100 hengen huippuyksikössä.
Tuolileikkiä uudestaan ja uudestaan
Yt-neuvottelujen aika merkitsee niiden kohteena olevissa ihmisissä ja yksiköissä henkilökohtaisten laskelmien,
epäluulojen ja epätoivon viikkoja. Vaikeassa
välikädessä ovat neuvottelijat, jotka eivät voi neuvottelupöydästä
tuoda terveisiä laitoksen kahvipöytään.
Epäluulojen viikot vievät motivaatiota. Epämääräisyys
saa monen miettimään vaihtoehtoisia ratkaisuja,
etsimään ja hakemaan muita työtehtäviä.
Saarelainen on nähnyt saman kaavan puolen tusinaa
kertaa. Yleisin piinaviikkojen kysymys on:
"Olenko minä irtisanottavana". "Miksi meidän yksikkömme.
Olemmehan tehneet tulosta." Epävirallisissa
keskusteluissa käydään läpi tuolileikkiä aina uudestaan ja uudestaan. Kuka ehkä lähtee ja kuka jää.
Motivaatio ei kohene ennen kuin kuusi viikkoa
neuvotteluja ja hallituksen päätökset ovat ohitse. Tietynlainen
päätös on yksikkökohtaiset ja yksilökohtaiset
irtisanomiset. Seuraava haaste ei suinkaan ole
helpoin, kun prosessin jälkeen pitää jatkaa taas normaalia
työelämää.
Lähijohdolla on iso rooli
- Jälkihoidoksi ei millään tavoin riitä työterveyspalvelut
tai muu akuutti järkytyksen hoitaminen, vaan
nopeat ja todelliset toimenpiteet, joilla työtehtävät
selkeytetään ja jaetaan oikeudenmukaisesti ja saadaan
aikaan kunnollinen tasapaino. Lähijohdolla on
tässä iso rooli.
- Tiedotukseen pitää keskittyä. Jos prosessin jälkeen
avoimia kysymyksiä pyöritellään ilman vastauksia,
se on myrkkyä. Johdon pitää pystyä sanomaan,
että yksilön ja yhteisön kärsimykset ovat tällä kertaa ohitse. Myös luottamusmiehen rooli korostuu tällaisessa
tilanteessa, Saarelainen tietää.
Uskoa jälleenrakennukseen
Työyhteisö ei voi Saarelaisen mukaan ehkä kokonaan
vaurioitua, mutta pitkäksi ajaksi kuitenkin. Suuri
haaste on valaa uskoa jälleenrakennukseen. Keskeinen
ongelma on irtisanotuilta jääneiden tehtävien
kuormitus. Erilaiset kriisit, työuupumus ja monista
muista syistä johtuva paine voi merkitä negatiivista
kierrettä. Menestyvät yksiköt voivat selvitä näennäisesti
vähin vaurioin, mutta niiden ongelma saattaa
olla avustavien työntekijöiden irtisanomiset.
Monet arkista työn tekemistä ravistavat prosessit
nähnyt Saarelainen uskoo tutkijoiden yksilötason motivaatioon.
Työtä tehdään reippaasti yli 1600 tunnin.
Kriittinen katse osuu hallintoon, rahanjakomalliin,
näköalattomiin johtajiin, mutta työn teon mielekkyys
tulee sisältä.
Pitkää piinaa, tiedon puutetta
Helsingin yliopiston poikkeuksellisen pitkä irtisanomisprosessi
on ohitse. Paitsi pitkä, monien mielestä
myös huonosti hoidetuksi sanottu jakso sisältää samoja
aineksia kuin Itä-Suomen yliopistossa.
- Me olimme huonosti valmistautuneita. Pitkään
olimme naiiveja, että ei meille tällaista ole tulossa. Eihän
tällaista Helsingin yliopistossa ole ennen koettu.
Tieto tulevista yt-neuvotteluista aiheuttikin sitten
ihmetystä ja tuohtumusta, muistelee Kielikeskuksen
englannin kielen yliopistonlehtori Tuula Lehtonen.
Käytävillä keskusteltiin, koska asiapohjaista tietoa
ei ollut. Olisi kaivattu ainakin sellaista tietoa, kuinka
monta ihmistä joutuu omasta yksiköstä lähtemään.
Se olisi suhteuttanut asiaa. Hyvää Lehtosen mielestä
olivat aikataulut. Loppusuoralla piina päättyi siihen,
että tuijotettiin sähköpostia, koska siihen tuli kutsu
irtisanottaville.
- Odotus tuntui meistä odottavista ehdottomasti
oli liian pitkä. Meillä se päättyi huhtikuun viimeisellä
viikolla.
Tuula Lehtosen lähiyksikköä irtisanomiset eivät
koskettaneet, vaikka Kielikeskuksesta sanottiin väkeä
irti.
- Kielikeskuksessa olemme aika motivoituneita.
Tietysti on ilmassa, että jos nämä toistuvat. Varsinkin
näinä aikoina ja iäkkäämpänä on vaikea saada töitä.
Opiskelijat ovat meille iso ilo, he motivoivat meidän
työtämme. Myös yhdessä tekeminen antaa voimia.
Teksti Tiina Huokuna
- Painetussa lehdessä sivu 30
|