Tekijyyteen liittyvät
tutkimuseettiset ongelmat
kasvussa
Tutkimuseettinen neuvottelukunta ottaa tänä vuonna valmisteluun
artikkeleiden tekijyyteen liittyvän ohjeistuksen. Kesäkuun alussa ilmestyy
väitöskirjanohjaus- ja tarkistusprosessin tutkimuseettiset ohjeet.
Professoriliitto, Tieteentekijöiden liitto,
Akavan Erityisalat, Luonnontieteiden
akateemisten liitto ja Tekniikan Akateemiset
TEK järjestivät toukokuun alussa
yhdessä Tutkimuseettisen neuvottelukunnan
(TENK) kanssa Vilppiä vai ei? -seminaarin.
Teema kiinnostaa, koska Tieteiden talon suurin sali
oli lähes täynnä, ja verkkolähetystä seurasi parhaimmillaan
80 katsojaa. Tutkimuseettiselle neuvottelukunnalle
ilmoitettujen hyvän tieteellisen käytännön
(HTK) loukkausepäilyjen määrä on viime vuosina
jonkin verran noussut, mutta todettuja loukkauksia
on kuitenkin ollut vähän (ks. kuvio). Noin joka neljäs
epäily todetaan loukkaukseksi.
- Suomen kaltaisessa maassa itsesäätelyprosessi
toimii hyvin, totesi TENKin pääsihteeri, dosentti
Sanna Kaisa Spoof.
Tutkimusorganisaatioiden hyvän tieteellisen
käytännön prosessissa viime vuonna olleiden HTKepäilyjen
aiheet koskivat plagiointia (10), tekijyyttä
(4), toimittajuutta (4), anastusta (4), ansioluettelon
paisuttelua (2), vääristelyä (3).
Tieteellisten artikkeleiden tekijyyteen liittyvät
ongelmat ovat olleet viime aikoina kasvussa. Noin
puolet TENKin antamista lausunnoista koskee tekijyysasioita. Tutkimuseettinen neuvottelukunta
aikookin ottaa tänä vuonna valmisteluun tähän liittyvät
sopimusohjeet.
- Tieteenalakohtaiset erot tekijöiden merkitsemisessä ovat suuria. On myös hyvä muistaa, että
kirjoittajaksi merkityn henkilön ei itse tarvitse osallistua
yhteisartikkelin kirjoittamisprosessiin.
- Se, että tutkimusryhmissä sovitaan asioista
etukäteen, on hyvin tärkeää myös tekijyyteen liittyvien
periaatteiden kannalta, Spoof tähdensi.
Kesäkuun alussa ilmestyy väitöskirjan ohjaus- ja
tarkastusprosessiin liittyvät tutkimuseettiset suositukset
yliopistoille. Niitä on valmisteltu yhdessä
Suomen yliopistot UNIFIn kanssa.
- Kyseessä on siis suositus tutkimuseettisesti
mallikkaasta väitöskirjan tarkastus- ja ohjausprosessista.
Yliopistot voivat halutessaan ottaa käyttöön
joitakin osia tästä suosituksesta. Nykyiset ohjeet ja
käytännöt vaihtelevat yllättävän paljon yliopistoittain
ja tieteenaloittain, jopa oppiaineittainkin. Mielestämme
tällaisille ohjeille on tarvetta, kertoi Spoof.
Vippaskonsteista pyydetään esimerkkejä
Seminaarissa sivuttiin hieman myös VTT:n tutkimusprofessorin
tapausta, jonka Helsingin Sanomat
nosti isosti julkisuuteen ja joka sai palstatilaa muissakin
medioissa.
- Kun julkisuudessa puhutaan vilpistä, pitää tietää,
mitä se sana tarkoittaa. Jos siitä syytetään, se on erittäin raskas syytös, Spoof huomautti.
Sepittäminen voi tarkoittaa sitä, että kyseistä
tutkimusta ei ole tehty ollenkaan. Tässä Spoof viittasi
hollantilaisen professori Stapelin tapaukseen, joka
osoitti, että hänen koko tieteellinen uransa rakentui
valheen päälle. Samalla putosi pois tieteellinen pohja
sadoilta artikkeleilta, joissa oli viitattu Stapeliin.
Saksasta löytyy lukuisia tapauksia, joissa julkaisuista
löytyneet sepitetyt tiedot ovat johtaneet ministereiden
eroihin.
Tutkimuseettisten ongelmien saralla on ollut viime
aikoina kasvussa etenkin ns. harmaa alue.
- Näitä ovat muun muassa tekijyyden manipulointi,
cv:n paisuttelu, tutkimusviittausten määrän
keinotekoinen lisääminen esimerkiksi tutkimuksen
lähdeluetteloa laajentamalla.
- Vippaskonsteja ovat myös toisen tutkijan työn
viivyttäminen sekä perätön ja ilkivaltainen ilmianto
HTK-luokkauksesta. Lisäksi näihin lukeutuu yleisön
harhauttaminen esittämällä julkisuudessa vääristeleviä
tietoja omasta tutkimuksesta ja sen tulosten
merkityksestä. Spoof luetteli.
TENK esittikin seminaarissa toivomuksen, että
tutkijat lähettäisivät heille esimerkkejä harmaalla
alueella tapahtuvasta vastuuttomasta menettelystä.
Onko HTK-prosessi liian raskas?
Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri kertoi HTK-prosessista
rehtorin näkökulmasta. Hän toivoi, että
edellä mainittu VTT:n tapaus selvitetään kunnolla.
- Mediassa olisi myös hyvä käydä keskustelua
siitä, mikä on epäily ja mikä on vilppi. Tutkijalta voi
mennä maine ennen kuin syyllisyyttä on osoitettu.
Teeri kertoi, että Aallossa on käynnistetty rehtorin
päätöksellä kuusi HKT-prosessia. Kaksi näistä
kohdistuu maisteritason opinnäytetyön ja kaksi väitöskirjan
plagiointiepäilyyn. Yksi koskee tutkimusartikkelia,
jossa on epäily yhden tutkijan jättämisestä
pois. Kaksi tapausta johti varsinaisen tutkinnan
käynnistämiseen, yksi HTK-loukkauspäätökseen ja
kolme päättyi esikäsittelyprosessiin.
HTK-prosessi on raskas kaikkien osapuolten kannalta eikä sen käynnistämiseen lähdetä kevyesti.
- Tutkijat eivät ole halukkaista ilmiantajan rooliin.
Pitäisikö prosessia jotenkin helpottaa ja miettiä
matalamman puuttumisen periaatteita, Teeri mietti.
Hän katsoi, että ennalta ehkäisevien toimenpiteiden
merkitys kasvaa ja opinnäytteiden ohjaajilla
on iso vastuu. Teeri kertoi, että plagiointiin puuttuminen
voi tulla yllätyksenä joistakin maista tulleille
opiskelijoille.
Myös professori Riitta Keiski korosti hyviin tieteellisiin
käytänteisiin perehdyttämisen ja tutkimusetiikan
opettamisen merkitystä - ne ovat kiinteä
osa perus- ja jatkokoulutusta. Hän on vetänyt aiheeseen
liittyvää kolmen opintopisteen kurssia jo useamman
vuoden ajan Oulun yliopistossa.
- Yhdellä yleiskurssilla ei pelkästään pärjää, korosti
Keiski, jonka Professoriliitto palkitsi Vuoden
Professorina vuonna 2011.
Seminaarin lopuksi Tutkimuseettisen neuvottelukunnan
puheenjohtaja kansleri emerita Krista
Varantola muistutti lyhyesti digitaalisuuden ja kansainvälistymisen
tuomista ongelmista. Jotkut kansainväliset
konferenssit voivat olla feikkikonferensseja.
Big dataan ja open accessiin liittyy oma problematiikkansa.
Teksti ja kuvat Kirsti Sintonen
Hyvän tieteellisen käytännön
loukkauskategoriat Suomessa
1) Vilppi tieteellisessä toiminnassa
- sepittäminen
- havaintojen vääristely
- plagiointi
- anastaminen
2) Piittaamattomuus hyvästä tieteellisestä käytännöstä
Esimerkkejä:
- muiden tutkijoiden osuuden vähättely; tekijyyteen
liittyvät laiminlyönnit
- puutteellinen viittaaminen aikaisempiin tutkimustuloksiin
- tulosten ja menetelmien harhaanjohtava raportointi
- ns. itsensä plagiointi
- tiedeyhteisön harhaanjohtaminen
HTK-loukkaus
vai lainrikkomus?
Tieteentekijöiden liiton lakimiehen pöydälle
tutkimuseettisiä asioita on viime
aikoina tullut enenevissä määrin. Hyvän
tieteellisen käytännön ohjeistus ei ole tutkijoilla
vielä tarpeeksi hyvin tiedossa.
Lakimiehen näkökulmasta tutkimusetiikka on
erittäin mielenkiintoinen aihe. Siinä sekoittuvat yleensä
etiikka ja juridiikka, sillä usein tutkimuseettiset
ongelmat kietoutuvat erilaisten juridisten ongelmien
kanssa tiiviisti yhteen. Juridiikka ja etiikka on kuitenkin
tarpeen pystyä erottamaan toisistaan. Tämä siksi,
että Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) Hyvän
tieteellisen käytännön ohjeistuksen (HTK-ohje)
mukaan asioita, jotka ovat juridisia, ei voida käsitellä
tutkimuseettisten asioiden kanssa samassa HTK-prosessissa.
TENK ei voi ottaa lainkaan kantaa lainopillisiin
asioihin, kuten tekijänoikeuksiin, rikosoikeuteen tai
tasa-arvokysymyksiin. Kuitenkin tutkimuseettiset kysymykset
ovat harvoin varsinaisesti irrallisia, omia ongelmiaan,
ainakaan siinä vaiheessa, kun jäsenet ottavat
niihin liittyen yhteyttä. Jäsen voi ottaa yhteyttä esimerkiksi
siksi, että kokee, että häntä on kiusattu ja samassa
yhteydessä tai kiusaamisen osana hänen nimensä on
jätetty pois yhteisestä tutkimusartikkelista tms.
Joskus kysymys voi olla siitä, että jäsen kokee, että
hänen tutkimustuloksensa on anastettu tai että hänen
tekijänoikeuttaan on loukattu jotenkin. Välillä
jäsenet hakevat asiassaan ensisijaisesti juridista apua,
mutta asian selvittelyn jälkeen voidaan todeta asian
olevankin pääasiassa tutkimuseettinen, ei niinkään
juridinen.
Tutkimuseettinen puoli on kuitenkin aina eriytettävä
ongelmavyyhdistä. Tutkimuseettisille asioille on
oma käsittely- ja ratkaisumekanisminsa, HTK-prosessi,
jonka noudattamiseen kaikki yliopistot, ammattikorkeakoulut
ja tutkimuslaitokset ovat sitoutuneet.
Sen sijaan juridiset kysymykset, jotka voivat liittyä
esimerkiksi työturvallisuuslakiin (kuten kiusaamisasiat
ja epäasiallinen kohtelu), työsopimuslain alaiset
asiat (työsuhteeseen liittyvät asiat), tekijänoikeuslain
alaiset asiat (kuten tekijänoikeusrikkomukset ja -rikokset)
sekä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslain alaiset
asiat (käytännössä erilaiset syrjintäasiat) on aina käsiteltävä muuta kautta.
Kiusaamisasioita varten työnantajaorganisaatioissa
on yleensä valmiita toimintamalleja, joissa asioita
selvitetään ja hoidetaan. HTK-asia voi toki sinänsä olla
osa tätä ongelmaa ja esimerkiksi Hyvän tieteellisen
käytännön loukkaus saattaa joskus olla osa kiusaamistekoa.
Tekijänoikeusasioita on työpaikalla myös käsiteltävä
erikseen ja tekijänoikeusrikosten tutkinta on esimerkiksi
viime kädessä poliisiasia. Ongelmavyyhdin juridiset
ja tutkimuseettiset puolet lähtevät siis kulkemaan
omia teitään riippuen siitä, millaisesta asiasta
on kysymys. Tämä voi tapahtua samanaikaisestikin.
Esimerkiksi kiusaamisasiassa voidaan käynnistää
selvitysprosessi työnantajan organisaatiossa ja samanaikaisesti
voidaan tehdä hyvän tieteellisen käytännön
loukkausepäily, jota sitten käsitellään omassa
menettelyssään.
Juridiikka liittyy toisaalta kuitenkin tutkimuseettisiin
asioihin siten, että kun HTK-prosessi on saatettu
päätökseen ja loukkauksesta epäillyn katsotaan syyllistyneen
hyvän tieteellisen käytännön loukkaukseen
(ja kysymyksessä on merkittävä teko), voi työnantaja
kohdistaa työntekijäasemassa olevaan loukkaukseen
syyllistyneeseen työoikeuslain mukaisia seurauksia,
kuten antaa asiassa huomautuksen, varoituksen tai
pahimmassa tapauksessa jopa päättää työsopimuksen.
Tutkimuseettisiin asioihin liittyviä yhteydenottoja
tulee liittoon muutamia vuosittain. Kyselyitä on tullut
lähinnä viimeisen viiden kuuden vuoden aikana,
mutta enenevissä määrin. Näppituntumani on, että
HTK-ohjeistus tai sen mukainen HTK-prosessi, joissa
hyvän tieteellisen käytännön loukkauksia käsitellään,
ei ole jäsenistöllä vielä erityisen hyvin tiedossa. Vastaavasti
työnantajapuolella on vielä opettelemista esimerkiksi
HTK-loukkausepäilyjen käsittelyjen osalta.
On toki sinänsä ymmärrettävää, että prosessi, jota
ei ole paljoa käytetty työnantajan toiminnassa, ei ole
kovin tuttu ja vaatii opettelemista. Kuitenkin periaatteelliset
asiat, kuten ehdoton objektiivisuus selvitystyössä,
ovat mielestäni sellaisia, joiden laiminlyömistä
ei voi selittää pelkästään osaamattomuudella. Yhteiset
koulutukset tutkimusetiikan ja HTK-prosessin osalta
olisivat sekä työnantaja- että työntekijäpuolelle varmasti
hyvä asia ja keino edistää tietoisuutta oikeuksista
ja velvollisuuksista.
Mia Weckman
lakimies, Tieteentekijöiden liitto
- Painetussa lehdessä sivu 26
|