Hynttyyt yhteen, mutta millä ehdoilla?

Hynttyyt yhteen? -kevätseminaari vyörytti keskusteluun lähes kaikki yliopistoväkeä puhuttavat teemat: yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö, Tampere3-hanke, duaalimallin kohtalo, koulutus- ja tieteenalojen karsiminen, korkeakoulujen profiloituminen, poisvalinnat.

Huhtikuun lopussa pidetty kevätseminaari keräsi tällä kertaa ennätysyleisön — järjestävien liittojen aktiiveja ja sidosryhmien edustajia oli paikalla noin 190.

Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton puheenjohtajien Kaarle Hämerin ja Petri Koikkalaisen avauksesta oli juttua jo edellisessä Acatiimissa. Seuraavassa koostetta muista puheenvuoroista. Suurin osa esityksistä löytyy myös liittojen verkkosivuilta.

Haluttomuus yhteistyöhön on jarruna

— Suomen tilanteen vuoksi tarvitsemme jonkinlaista herätystä ja odottelemme kapellimestaria, totesi puheenvuoronsa aluksi ylijohtaja Tapio Kosunen opetus- ja kulttuuriministeriöstä.

Kosusen mielestä opetuksen ja tutkimuksen laatu kärsivät voimavarojen hajaantumisesta. Hän esitteli Suomen kartan, johon oli merkitty kaikki yliopistoja ammattikorkeakouluyksiköt, tutkimuslaitokset, yliopistojen tutkimusasemat. Pisteitä kartalla oli aika paljon.

Ministeriöiden kansliapäälliköt hyväksyivät maaliskuun lopussa korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten monivuotisen kehittämisprosessin (KOTUMO). Tällä on tarkoitus syventää korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten sopimuspohjaista yhteistyötä 2015—2017.

Kosunen kävi lyhyesti läpi myös Technopolis Groupin toteuttaman kansainvälisen selvityksen (23.3.) päälinjat korkeakoulujärjestelmän kehittämisestä. Duaalimallista luopumisen osalta raportin tekijöiden näkemykset jakautuivat.

— Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on paljon mahdollisuuksia yhteistyön tekemiseen jo nyt. Mutta iso ongelma on samassa kaupungissa operoivien yliopistojen ja amkkien haluttomuus tehdä yhteistyötä.

Nykyinenkin lainsäädäntö tekee mahdolliseksi mm. sen, että yliopistot ja amkit voivat solmia opinto- oikeuksien myöntämistä koskevia sopimuksia. Niillä voi olla myös yhteisiä koulutusohjelmia.

Kosunen kommentoi myös Suomen yliopistot Unifin rakenteellisen kehittämisen hankkeen raportteja. Hän katsoi, että niissä on kovin vähän opetuksen uudistamisesta tulevaisuuden tarpeisiin.

— Yhteistyötä pidetään liikaa vain lisätyönä tai jopa lisäkuluna – ei resursseja säästävänä elementtinä.

— Profiloinnit tulisi nähdä lisämahdollisuutena, painotti Kosunen ja toivoi, että yliopistot käyttäisivät laajaa autonomiaansa paremmin hyväksi.

OKM lähettää yliopistoille syys- lokakuussa tarkentavan ohjekirjeen neuvottelukierroksesta 2016. Ohjekirjeessä yliopistoilta pyydetään kannat Unifin raporttien ehdotuksiin.

Identiteetti on innovaatioita tärkeämpää

Kosusen ”vastinparina” oli kielentutkija Janne Saarikivi Helsingin yliopiston tutkijakollegiumista. Saarikivi kirjoittelee nykyistä yliopisto- ja tiedepoliittista menoa arvioivia, kriittissävyisiä kolumneja mm. Helsingin Sanomien Tiede-sivuille.

Saarikivi kertoi olevansa huippututkimuksen ankara vastustaja, mutta tavallisen tutkimuksen kova puolustaja. Hän arvosteli profilointi- ja poisvalintapuhetta.

— Paras tulos saavutetaan mahdollisimman isolla kylvöllä ja mahdollisimman monilla verkoilla./p>

— Tiedetään, miten tieteelliset innovaatiot syntyvät ja miten ne eivät synny, mutta silti yliopisto- ja tiedepoliittinen keskustelu vie aivan toiseen suuntaan. Darwinkin tutki aluksi fossiileja.

Saavikivi korosti, että identiteetti on innovaatioita tärkeämpi yliopiston tulos.

— Helsingin yliopiston tärkein tulos ei ole AIVrehu, vaan Suomi ja sen kansallinen identiteetti.

— Ymmärrän, että yliopiston tuloksia pitää mitata, mutta se on viemässä päättömään kvantifiointiin. Mittarit vaikuttavat mittauskohteeseen. Huonommat gradut hyväksytään, jos mitataan tutkintojen määrää.

Saarikivi lisäisi yliopistojen välistä yhteistyötä ennemmin kuin vähentäisi yliopistojen määrää. Koulutus- ja tieteenalojen valikoimaa katsotaan nyt kovin kaavamaisesti.

Oppiaine kuten esimerkiksi saamen kieli, jota opetetaan Oulun yliopistossa ja Helsingin yliopistossa, on yliopistojensa kieliaineiden joukossa ihan erilaisessa kontekstissa.

Suuruuden ekonomia ei tavoitteena

Tampere3-hanke pääsi esille monissa puheenvuoroissa.

— Tähtäimessä on kokonaan uudenlainen yliopisto, jolle ei ole löydettävissä Suomesta mallia, selvitti aluksi Tampereen teknillisen yliopiston rehtori Markku Kivikoski.

Seminaarin aikaan odoteltiin vielä Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun vararehtoreitten raporttia aiheesta ja hallitusten yhteiskokous oli määrä pitää 25.5. (Ks. juttu)

Kivikoski vakuutti, että Tampere3:ssa ei ole tarkoituksena mennä säästöt edellä, mutta toimintoja on pystyttävä tehostamaan. Kilpailu hyvistä lahjakkaista opiskelijoista kiihtyy koko ajan.

— Opiskelijoille pitää tehdä mahdolliseksi entistä joustavammat opintopolut ja sujuva eteneminen tutkintovaiheesta toiseen sekä työelämään.

Rehtori Kivikosken mukaan duaalimallista ei ole Tampere3:n myötä tarkoitus kokonaan luopua. Mutta tavoitteena on Bolognan-mallin mukainen tutkintorakenne.

— Kyky ajatella toisin erottaa viisaat jääräpäistä, vastasi Kivikoski, kun juontaja Kirsi Heikel kysyi, mikä muuttui vuoden aikana. Tampereen yliopiston rehtori Kaija Holli esitti lukuvuoden 2013 avajaispuheessa TaY:n ja Tampereen teknillisen yliopiston yhdistymistä. Kivikoski torjui tuolloin ”kosinnan”, mutta esitti uudenlaista yliopistomallia avajaispuheessaan syyskuussa 2014.

Kivikosken mielestä suuruuden ekonomia harvoin toimii, vaikka tavoitteena onkin 35 000 opiskelijan ja 4 600 työntekijän yhteisö. Sisällöt edellä on kuitenkin tarkoitus edetä.

Raporteissa korostuu tutkijan ideaalimalli

Tampereen yliopiston Tiedon, tieteen, teknologian ja innovaatioiden tutkimuskeskuksessa TasTissa tutkijatohtorina työskentelevä Reetta Muhonen katsoi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä ja mahdollisia yhdistymisiä tutkijan näkökulmasta.

— Korkeakoulujen yhdistymisillä tavoitellaan parempia sijoituksia rankingeissä, menestystä rahoituskilvassa, lahjakkaimpien opiskelijoiden ja henkilökunnan rekrytoimista, resurssien tehokkaampaa käyttöä sekä opetuksen ja tutkimuksen korkeampaa laatua, Muhonen listasi.

— Fuusiokeskustelussa korostuu liikaa kansainvälisten huippujen houkuttelu. Enemmän voisi puhua siitä, miten suomalaisia tutkijoita kohdellaan. Minkälaisen perspektiivin kansainvälisen vaihdon suunnittelulle antaa se, että tutkijalla on pätkää pätkän perään, Muhonen huomautti. Hänen oma määräaikaisuutensa on päättymässä heinäkuun lopussa.

Muhosen mukaan selvityksissä, muun muassa OKM:n tilaamassa Technopolis-raportissa, seikkailee tutkijan ideaalimalli, joka kuitenkin edustaa vain hyvin pientä osaa tutkijakunnasta. Monimuotoisuus pitäisi tuoda paremmin esille.

Reetta Muhonen kommentoi myös keskustelua eliittikorkeakorkeakouluista.

— Miten suomalaisen korkeakoulupolitiikan kulmakivi tasa-arvo kulkee fuusiokeskusteluissa mukana? Entä alueellinen tasa-arvo? Muistetaanko ammattikorkeakoulujen rooli alueidensa korkeakoulutetun työvoiman tuottajina?

Tampere3-hankkeessa on Muhosen mielestä käsitelty liian vähän yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen hyvin erilaisia organisaatiokulttuureita sekä työsopimusten ja palkkojen eroavaisuuksia. Hän toivoi, että nämä aiheet voisivat kulkea muun valmistelun rinnalla.

Pakottamalla yhteistyö ei toimi

Seuraavaksi otettiin käsittelyyn Suomen yliopistot Unifin rakenteellisen kehittämisen hankkeet. Kolmen alan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämis- ja profilointihankkeiden tulokset julkistettiin 25.3. (Ks. Acatiimi 3/2015). Humanististen alojen selvitys oli määrä esitellä Unifin seminaarissa 1. kesäkuuta.

Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun dekaani Petri Sahlström toimi kauppatieteen alan johtoryhmän puheenjohtajana. Hän kertoi, että hynttyitä on alalla laitettu jo yhteen, ilman pakotusta.

— Ei suuruuden ihannointia, mutta jonkinlainen kriittinen massa pitää olla. Vai suuri tai hyvin profiloitunut pienehkö yksikkö voi pärjätä.

Tutkimuksen puolella hynttyitä on viemässä yhteen se, että rahoittajat ovat siirtymässä yhä enemmän ilmiöiden tutkimuksen rahoittamiseen. Näitä ovat mm. globalisoituminen, digitalisoituminen, kestävä kehitys, terveys&hyvinvointi, kaupungistuminen.

— Ja raha on tehokas konsultti, myös tutkimuksen rahoituksessa, totesi Sahlström.

Yhteistyö ei kuitenkaan ole aina auvoista.

— Kun kaksi huonoa laitetaan yhteen, ei tule yhtä hyvää. Laatua ei voi korvata määrällä. Olen usein mietiskellytkin, miten yhteistyötä voitaisiin hoitaa paremmin mm. verkostojen avulla.

Tutkimusryhmät muodostuvat itsestään – eivät pakottamalla. Sahlström kaipasi enemmän tutkijoiden välisiä kohtaamisia. Kahvihuone tulisi aina sijoittaa keskelle laitosta.

— Aluksi voisi tehdä yhteistyötä, ihan pelkästään yhteistyön vuoksi.

Laatikot edellä -leikit on leikitty

Lappeenrannan teknillisen ylipiston rehtori Anneli Pauli pani myös enemmän painoa verkostoihin kuin rakenteisiin.

— Laatikot edellä -leikkejä on leikitty jo kovasti.

Suuret yhteiskunnalliset haasteet edellyttävät tieteidenvälistä osaamista. Yhteistyökumppanit löytyvät ennemmin Suomen rajojen ulkopuolelta kuin maan sisältä.

Pauli toivoi myös ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välisten yhteistyön esteiden poistamista. Duaalimallia ei pitäisi nähdä niin mustavalkoisena kuin se nyt nähdään.

Anneli Pauli selvitti Lappeenrannan teknillisen yliopiston strategiassa tehtyjä valintoja ja painoaloja. Hän kertoi, että koko henkilöstö osallistui prosessiin. Aiempi tiedekuntajako todettiin liian siilomaiseksi ja kolme uutta schoolia perustettiin tilalle.

— En ole kuullut pahempia mutinoita, vaikka usein ”devil is in the details”. Tosin kipeimmät poisvalinnat tehtiin ennen rehtoriaikaani, Pauli totesi. Hän aloitti rehtorina viime kesänä.

Kaikki seitsemän tekniikan alalla toimivaa yliopistoa ovat tehneet omaa rakenteellista kehittämistään jo vuodesta 2012. Tekniikan alan rehtori- ja dekaanikokous käsittelee vuosittain yhteistyökuvioita ja auttaa autonomisia yliopistoja mm. professuurien suuntaamisessa, tutkimuksen ja opetuksen infrastruktuuri-investointiasioissa sekä koulutusohjelmamuutosten valmistelussa.

Tutkittu tieto ja päätöksenteko – vaikea yhtälö

Kevätseminaarin lopuksi käsiteltiin vielä sitä, miksi tutkitun tiedon hyödyntäminen päätöksenteossa on niin vaikeaa. Tästä aiheesta oli puhumassa kaksi pitkäaikaista kansanedustajaa Tuija Brax ja Raija Vahasalo. Brax ilmoitti jo ennen kevään eduskuntavaaleja, ettei asetu enää ehdolle. Vahasalon saama äänimäärä ei riittänyt uudelleenvalintaan.

Brax oli vihreiden kansanedustajana yhteensä 20 vuotta ja toimi tarkastusvaliokunnan puheenjohtajana viimeiset neljä vuotta.

— Tutkitun tiedon puute oli yksi pääteemoistamme valiokunnassa. Muistan vakavia keskustelua tästä kestoaiheesta jo 20 vuoden takaa.

Braxin mukaan ministereillä ei ole liikkumavaraa teettää tutkimuksia. Huolellisen lainsäädännön pitäisi kuitenkin perustua perusteelliseen tietopohjaan.

— Tuki pitäisi olla sellaisessa päätöksenteossa, jossa tutkija ensin tutkii, sitten virkakoneisto valmistelee ja sen jälkeen poliitikot päättävät.

Sydänliiton pääsihteeriksi siirtynyt Brax moitiskeli mm. kunta- ja sote-uudistusten valmistelua: riittävää vertailutietoa peruspalvelujen kustannuksista ei ole ollut käytössä.

Raija Vahasalo oli kokoomuksen kansanedustajana 16 vuotta ja viimeiset kaksi kautta sivistysvaliokunnan puheenjohtajana.

Suomalaisten koululaisten Pisa-menestyksen vuoksi täällä ramppaa kansainvälisiä delegaatioita ottamassa mallia ja kuulemassa kokemuksia.

— Skotlantilaiset vieraat halusivat tietää, miksi kyläkouluja lakkautetaan. He pyörittivät silmiään, kun aiheesta ei löytynyt tutkimuksia – ei ministeriöstä eikä opetushallituksesta. Meille he kertoivat, että Skotlannissa kaikki päätökset perustuvat tutkittuun tietoon.

Vahasalon mukaan päätöksentekijä tarvitsee luotettavaa ja riippumatonta tietoa – ja nopeasti.

— Mieluusti vain A4-mittaisena ja vaikkapa ranskalaisin viivoin. Tässäpä haastetta tutkijoille.

Hän toivoi mekanismeja, jolla tietoa saataisiin arkisesti poliitikkojen käyttöön.

Lopuksi kokeneet poliitikot kommentoivat lyhyesti myös eduskuntavaaleja ja hallituksen muodostamista. Vahasalo suri sitä, että koulutusasiat eivät nousseet vaalikeskusteluissa riittävästi esille. Brax ennakoi, että miljardisäästöistä puhuminen tarkoittaa huonoa yliopistoille ja tutkimukselle.

Teksti Kirsti Sintonen
Kuvat Milla Talassalo

• Painetussa lehdessä sivu 25