Ankarat moitteet professorin nimitysasiassa

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on 18.5.2015 antamassaan päätöksessä moittinut Taideyliopistoa kansanmusiikin professorin nimitysasiassa. Lisäksi laillisuusvalvoja katsoo, että yliopistolakia olisi perusteltua täsmentää professorin tehtävän täyttämistä koskevien menettelytapojen osalta.

Taideyliopiston rehtori nimitti 22.1.2014 määräaikaiseen kansanmusiikin professorin tehtävään henkilön, jolla ei ollut tohtorin tutkintoa. Rehtorin päätöksen mukaan hänet valittiin ehdollisesti ja hänelle annettiin pätevöitymisaika, jonka kuluessa hän voi saattaa valmiiksi tohtorin tutkintoonsa liittyvät opinnot ja opinnäytteet.

Yhtenä hakijana ja kantelijana asiassa oli edellistä viisivuotiskautta hoitava kansanmusiikin professori. Hänet oli valittu tehtävään kutsuprofessorina vuonna 2009.

Perustuslain yhdenvertaisuussäännöksen vastainen

Hakuselosteen mukaan tehtävään valittavalta edellytettiin tohtorin tutkintoa. ”Edellytetään”-termiä ei voinut ymmärtää muutoin kuin ehdottomana kelpoisuusvaatimuksena. Hakijoiden luottamuksensuojaa on loukattu. Hakijoiden on voitava luottaa siihen, että täytössä noudatetaan hakuselostetta.

Yliopistolain professorin nimitystä koskevissa säännöksissä tehdään ero kelpoisuuden ja ansioiden välillä. Yliopistolain mukaan henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ja valintamenettelystä määrätään tarkemmin johtosäännössä. Asiantuntijoiden on annettava lausunto hakijoiden kelpoisuudesta ja ansioista. Ansioilla on vakiintuneesti ymmärretty kelpoi-suusvaatimukset ylittävää näyttöä henkilön kyvystä hoitaa tehtävää.

Tältä osin Taideyliopiston valinnan aikaisen rekrytointisäännön ja uudemman henkilöstösäännön määräykset olivat epäselvät. Niitä tuli tarkistaa vastaamaan yliopistolaissa säädettyä erottelua.

Yliopistolaissa ei ole säännöksiä ehdollisesta valinnasta ja pätevöitymisajasta. Myöskään hallituksen esitys yliopistolaiksi ei tunne sellaisia menettelyjä. Jo säädettäessä 1990-luvun alussa lakia korkeakoulun professorin ja apulaisprofessorin viran täyttämisestä luovuttiin nimenomaan tarkoituksella korkeakouluissa vallinneesta pätevöitymis- eli respiittiajan käytöstä. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies katsoi lisäajan myöntämisen yliopistolain vastaiseksi.

Yliopistolaissa säädetään asiantuntijamenettelystä. Sen mukaan hakijoiden kelpoisuudesta ja ansioista on ennen valintaa pyydettävä lausunto vähintään kahdelta asiantuntijalta. Asiantuntijoiden on annettava lausunto hakijoiden kelpoisuudesta ja ansioista ennen valintapäätöstä, käytännössä hakemuksen yhteydessä ja hakemukseen mennessä, hakijoilla olevan kelpoisuuden ja ansioiden perusteella. Ehdollinen valinta ja pätevöitymisajan myöntäminen vain yhdelle hakijalle kyseenalaisti myös laissa säädetyn asiantuntijamenettelyn merkitystä.

Pätevöitymisajan myöntäminen vain valituksi tulleelle henkilölle loukkasi ilmiselvästi ja vakavasti hakijoiden yhdenvertaisuutta ja valintamenettelyn objektiivisuutta. Taideyliopiston menettely oli perustuslain yhdenvertaisuussäännöksen vastainen, kuten apulaisoikeusasiamiehen päätöksessä todetaan.

Menneinä aikoina jo ennen nykyisentasoista tietoisuutta yhdenvertaisen kohtelun vaatimuksista, jos jollekin hakijalle myönnettiin lisäaikaa hänen pyynnöstään, myös muut hakijat saivat käyttää lisäajan hyväkseen. Taideyliopiston menettely myöntää lisäaika vain yhdelle hakijalle ja ilman hänen pyyntöään ilmensi valinnassa muutoinkin ilmenevää tarkoitushakuisuutta.

Päätökseen lisäajasta liittyi ongelmia myös itse rehtorin päätöksen sisällön tulkinnanvaraisuuden sekä päätöksenteon objektiivisuuden ja avoimuuden kannalta. Päätöksen mukaan toimen täyttäminen viivästyy hakuilmoituksessa tarkoitetusta ajasta seitsemällä kuukaudella. Päätöksessä ketään ei valittu varalle siltä varalta, ettei valittu saisi valmiiksi tai hyväksytyiksi puuttuvia opintoja ja opinnäytteitä. Ehdollisen valintapäätöksen johdosta oli myös kyseenalaista, kuinka objektiivisesti Taideyliopisto on kohdellut eri hakijoita ja minkälaisia edellytyksiä yliopistolla on arvioida valitun tulevia opinnäytteitä tohtorin tutkintoa varten.

Kysymys ansioituneisuudesta

Eduskunnan oikeusasiamiehellä ei ole toimivaltaa tehdä ansiovertailua ja ottaa kantaa, kumpi oli ansioituneempi, valittu vai kantelija. Valintamenettely on huomiota herättävä myös ansiovertailun kannalta.

Sibelius-Akatemian sisäisistä asiantuntijoista koostunut rekrytointitoimikunta päätyi yksimielisesti tehtävää hoitavan professorin kannalle. Toimikunta totesi 3.10.2013 lausunnossaan muun muassa, että hän ”oli myös ainoa hakija, jonka kaikki asiantuntijat katsoivat päteväksi professuuriin.” Myös valintaprosessissa viimeisenä elimenä ollut akateeminen neuvosto esitti hänen nimittämistään.

Rehtori sivuutti siten tehtävää hoitaneen professorin, kantelijan, valintaa yhdenmukaisesti puoltaneet kannat: nimettyjen kansanmusiikin asiantuntijoiden, Sibelius-Akatemian musiikin ammattilaisista koostuvan rekrytointitoimikunnan sekä Taideyliopiston akateemisen neuvoston kannat. Teatterin ja sukupuolen tutkimuksen akateemisia tehtäviä hoitanut teatteritaiteen tohtori käytti yliopistolain ja Taideyliopiston määräyksen hänelle antamaa toimivaltaa kansanmusiikin professorin nimityksessä.

Siltä osin eduskunnan apulaisoikeusasiamiehellä ei ollut huomauttamista menettelyn laillisuuteen. Voidaan kuitenkin pohtia, ilmentääkö tapaus johtajavaltaisuutta ja onko sillä yhteyttä uuteen yliopistolakiin tai sen mahdollistamaan hallintokulttuuriin.

Puutteita oikeussuojassa

Nykyistä oikeustilaa, jossa professorin tehtävän hakijoilla ei ole käytettävissään mitään muistutus- ja oikaisumahdollisuutta, on pidettävä epätyydyttävänä sekä hakijoiden oikeusturvan että maamme korkeimpien opetus- ja tutkimustehtävien hoidon ja yliopistoyhteisöjen kehityksen kannalta. Tilanne ei korjaudu vain täsmentämällä yliopistolain säännöksiä menettelystä koskien professorin tehtävän täyttämistä.

teksti Kari Kannala, asianajaja
www.jbeversheds.com

• Painetussa lehdessä sivu 14