5/14

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     
     

    Yliopistohenkilöstön määrä vähenee

    Sivistystyöantajat on julkaissut varsin monipuolisen selvityksen yliopistojen henkilöstöstä. Sen mukaan yliopistolaisten määrä vähenee, opetus- ja tutkimushenkilöstöstä on vakinaisessa työsuhteessa 28 prosenttia, mutta ansiokehitys on ollut kohtuullista.

    Kaikki yliopistot ja monet muut oppilaitokset ovat luovuttaneen neuvottelu- ja sopimusoikeutensa Sivistystyöantajille (Sivista). Sivista seuraa yliopistojen henkilöstöasioita ja raportoi niistä. Vähän aikaa sitten on ilmestynyt Tilastojulkaisu 2013, Yliopistot. Se on kokonaisuudessaan luettavissa Sivistan verkkosivuilta, www.sivistystyoantajat.fi. Tilastojulkaisu on lajissaan laajin ja monipuolisin. Kaikilta osin vastaavia tietoja ei ole aikaisemmin ollut käytössä.

    Henkilöstön ikäjakauma ja määräaikaisuus

    Yliopistohenkilöstön määrä on vähentynyt 1,7 prosentilla 2012—2013. Muun henkilöstön kohdalla vähennys on 2,7 ja opetus- ja tutkimushenkilöstössä 1,1 prosenttia. Yliopistojen välillä on melko isoja eroja: Aalto-yliopistossa henkilöstöä oli viime syksynä 5 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna, vastaavasti hankenilaisten määrä kasvoi 3 prosentilla.

    Opetus- ja tutkimushenkilöstön (= ”ope”) ikärakenne poikkeaa muista työpaikoista valtavasti. Syykin on selvä ja ilmeisen odotettu: tohtorikoulutetta

    vien suuri joukko, yli neljännes koko opetus- ja tutkimushenkilöstöstä, saa aikaan terävän piikin käyrässä. Sen sijaan esim. professorien ”suuret ikäluokat” eivät juuri tule esiin käyrässä. Muun henkilöstön (=”muhe”) ikäjakauma on hyvin tavanomainen muihin työpaikkoihin verrattuna. (Kuvio 1)

    KUVIO1

    Opetus- ja tutkimushenkilöstöstä vakinaisessa työsuhteessa oli 28 prosenttia ja muusta henkilöstöstä 78 prosenttia. Suuri vaikuttaja määräaikaisten suureen määrään ovat tutkijakoulutettavat, jotka käytännössä kaikki ovat määräaikaisia. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa syy ”open” näinkin suuren määräaikaisuuteen. Kaikilla vaativuustasoilla ”open” alttius joutua määräaikaiseksi on suurempi kuin ”muhen”. Esimerkiksi ”open” ylimmillä vaativuustasoilla 8—11 määräaikaisia oli 28 prosenttia ja ”muhen” ylimmillä vaativuustasoilla 11—15 määräaikaisia oli 12 prosenttia.

    Nyt käytettävissä olevasta Sivistan julkaisusta ei näy yliopistokohtaiset erot määräaikaisuuksissa. Eroja on kuitenkin paljon. (Ks. esim. professorien osalta Acatiimi 3/2014: vaihteluväli professorien määräaikaisuuksissa oli tiedeyliopistoissa 7 prosentin ja 41 prosentin välillä. Taideyliopisto oli ihan oma lukunsa tässä suhteessa.)

    Palkkauksen rakenne ja ansiokehitys

    Muun henkilöstön kohdalla tehtävän vaativuusosa määrittää keskimäärin vajaata 80 prosenttia palkasta, suoriutumisosa 20 prosenttia ja lisät 2 prosenttia. Luontaisetuja ei käytännössä ole. (Kuvio 13) Henkikohtaiset palkkarakenne-eroavaisuudet voivat toki olla suuria. Jollakin suoriutumisosa voi olla noin 30 prosenttia kokonaispalkasta.

    KUVIO13

    Opetus- ja tutkimushenkilöstön palkkarakenne vastaa suunnilleen ”muhen” palkkarakennetta. ”Open” palkoissa on huomioitu Sivistan aikaisemmista tilastoista poiketen lisäelementtinä akateemisten johtajien palkkiot. (Kuvio 12)

    KUVIO12

    Yleinen ansiotasoindeksi nousi vuodesta 2012 vuoteen 2013 vajaalla 2 prosentilla. Eräillä EK:n aloilla korotus oli vielä pienempi.

    Yliopistojen ansiokehitys 2012—2013 on ollut suhteellisen hyvää. Sopimuskorotusten vaikutus on 1,9 prosenttia kaikilla. Tämän päälle on tullut noin yhden prosentin liukuma keskimääräisesti. Järjestelmäindenttisillä (=sama hetu ja sama palkkausjärjestelmä) korotus on ollut vielä selvästi tätä suurempi. (Kuvio 4)

    KUVIO4

    Kuviossa 4 ruskealla merkitty korotusosa johtuu tilastointimuutoksesta. Nyt on ensimmäisen kerran otettu ”opeilla” huomioon säännöllisen työajan ansiossa myös akateemisten johtajien (esim. dekaanit, laitosjohtajat) palkkiot. Tämä tilastointimuutos aiheuttaa ”opeille” n. 0,7 prosentin keskimääräisen näennäisen korotusvaikutuksen verrattuna vuoteen 2012.

    Akateemisten johtajien palkkiot kohdistuvat henkilöstöryhmistä valtaosin professoreihin. Kyse ei ole siis todellisesta muutoksesta, vaan professorit ovat aikaisemminkin saaneet akateemisten johtajien palkkioita. Professoreilla tilastointimuutos on aiheuttanut noin 2,3 prosentin näennäisen korotusvaikutuksen. Tilastointitavan muutos voi avata tietä väärinymmärtämisen mahdollisuudelle. Professoriliiton jäsenkyselyn mukaan jäsenten palkat nousivat oikeasti keskimäärin 2,9 prosenttia vuodessa, mikä sinänsä on hyvin tyydyttävä palkkakehitys.

    teksti Jorma Virkkala
    Professoriliiton toiminnanjohtaja

    • Painetussa lehdessä sivu 10