Mitä väitöksen jälkeen?
Aika ajoin lehtiin ilmestyy
juttuja, joissa ihmetellään,
mihin nämä tohtoritulvan
tuottamat oikein sijoittuvat.
Tähän mennessä uhkakuvista
ei ole kunnolla syntynyt
katetta. Jotakin on kuitenkin
muuttumassa. Valmistuville
tutkijan-uralla on tarjolla
lähinnä pätkätöitä eikä
suomalainen elinkeinoelämä
osaa vieläkään tarpeeksi hyödyntää
tohtorien osaamista.
Mitä pitäisi ajatella? Ja ennen
kaikkea, miten nyt jatkoopiskelevan
pitäisi toimia?
Huonot talouden vuodetko
alkavat tuntua myös
tohtorien työllisyydessä. (Ks. juttu ohessa.)
— On monia asioita, joita pitää eritellä.
Koulutus sinänsä on säilyttänyt työmarkkinoilla
arvonsa hyvin. Valmistuvien tohtorien
tilanne on myös hyvin erilainen eri
aloilla, sanoo kehittämispäällikkö Kaisa
Lammi Tampereen yliopiston Ura- ja rekrytointipalveluista.
Tampereen yliopistosta väitelleissä on
paljon generalisteja ja siten julkisen hallinnon
töihin suuntautuneita. Viime vuosien
suhdannetilanteessa siten on menty tasaisemmin,
joten väitelleiden työllistymisongelmat
eivät ole sellaisia kuin teknisillä ja
kaupallisilla aloilla. Niin maisteriksi kuin
tohtoriksi valmistuva löytää tien Ura- ja
rekrytointipalvelun tilaisuuksiin. Kun tilanne
selvästi on muuttumassa, on varsinkin
nyt Lammin organisaation neuvoilla
ollut käyttöä. Valmistuvan tohtorin työpaikka
ei enää itsestään selvästi ole yliopisto,
vaikka se edelleen on selvästi tohtorien
suurin työllistäjä. Mitä oikein pitäisi miettiä
silloinkin, kun tutkimustyö uhkaa viedä
kaiken ajan ja energian?
Vartti miettimiselle
Lammi muistuttaa, että niin graduntekijän kuin jatko-
opiskelijan kannattaisi silloin tällöin uhrata ajatuksia,
mitä väitöksen jälkeen tekee.
— Tohtorien itse pitää raivata tietään tällä saralla.
Kun yliopistolla syntyy mielenkiintoisia tuloksia, niin
miten osataan levittää tieto ja luoda siitä työtehtäviä?
Tässä ollaan vielä hyvin alkuvaiheessa. Teollisuus ei
tule löytämään valmistuvaa tohtoria, elleivät tohtorit
tuo itseään esillä. Jatko-opiskelija joutuu miettimään
paljon käsitteitä. Niillä voisi olla kysyntää omankin
alueen ulkopuolella.
Valtio-opista toista vuotta jatkotutkimusta tekevä
Maija Mattila on keskellä näitä pohdintoja.
— Vaihtoehtoja lienee ainakin kahteen suuntaan.
Voi tähdätä joko akateemiselle uralle tai sitten luoda
sellaista uraa, joka menee vähän akateemisen uran
vieressä. Muusta aktiivisuudesta, kuten luottamusmiehenä
toimimisesta voi aikanaan kehittyä se, jolla
voi työllistyä.
Kun tilanne on muuttunut, Mattilan mielestä
myös yliopistolla ja yksittäisillä professoreilla tulisi
olla vastuuta nostaa keskustelua analyyttisen ja kriittisen
lähestymistavan merkitykseen työelämässä.
— Nyt työnhaun markkinoille on levinnyt ajattelu
”hyvistä tyypeistä”. Näin haetaan jonkinlaista monoliittista
massaa.
Professoriliiton puheenjohtaja Maarit Valo on puhunut
uuden tyyppisen todistuksen puolesta. Siinä
voitaisiin hänen mukaansa luetella osaamista, jota
tutkintoa suorittaessa on kertynyt, kuten verkostoitumisen
ja tiedonhankinnan taidot, kansainvälisyys,
tiimityö, projektinhallinta, kielitaito.
Millaisille markkinoille?
Tutkimuksissa on tähän saakka esiintynyt runsaasti
tyytyväisiä valmistuneita ja vain vähän selvästi
tyytymättömiä. Valmistuva tohtori ei tähän saakka ole työmarkkinoilla ollut keskimäärin mikään
ongelmatapaus. Heitähän on niin vähän. Edelleen
yliopistot työllistävät ainakin pätkätöihin joka kolmannen
valmistuvan. Ongelmat alkavat kasautua,
varsinkin näin huonojen talouden aikojen aina vain
jatkuessa.
Joillakin aloilla töitä löytyy tiedemaailman ulkopuolella,
toisilla se on melkein mahdotonta. Tampereen
yliopiston Ura- ja rekrytointipalvelu järjestää
suosittuja tilaisuuksia niin maisteriksi kuin tohtoriksi
valmistuville. Uudenlaista kiinnostusta on ollut
esimerkiksi akateemista yrittäjyyttä kohtaan.
Kevään tilaisuus veti paikalle 400 asiasta kiinnostunutta,
maisteriksi tai tohtoriksi opiskelevaa, sekä
henkilökuntaa.
— Tässä tilanteessa on hyvä tuntea työmarkkinat
paremmin ja se, mikä työllistymisessä on olennaista.
Täytyy tuntea oma osaaminen ja osaa viestiä se ehkä
myös akateemisen maailman ulkopuolelle, Kaisa
Lammi summaa.
Työttömyys lisääntynyt
Huhtikuussa 2013 oli työ- ja elinkeinoministeriön
tilastojen mukaan 614 työtöntä tohtoria työnhakijana.
Vastaavana aikana viime vuonna oli työnhakijoina
518 työtöntä tohtoria. Nousua vuodessa
on 18 %.
Biologian alan tohtorit ovat johtaneet jo vuosia
työttömyystilastoja. Huhtikuussa 2013 työttömiä
alan tohtoreita oli 93, kun vastaava luku viime
vuonna samaan aikaan oli 59. Olisiko vihdoinkin
aika kiinnittää huomioita biologian alan tohtorikoulutusmääriin?
Kemian tohtoreita oli työttömänä 38 ja fysikaalisista
tieteistä 30. Valtiotieteiden tohtoreita työttömänä
oli 29 ja yhteiskuntatieteiden tohtoreita
25. Historian alalla töitä haki 21 työtöntä tohtoria.
Tekniikassa otetaan mallia valmistuneista
Ei liene yllättävää, että valmistuneet
ovat esikuvana jatko-opiskelijoille,
miten valmistuneet tohtorit
ovat uravalinnoissaan onnistuneet.
Aikaisemmin valmistuneet
voivat olla parhaana (tai pahimpana)
esimerkkinä siitä, millaiselle
uralle vuosien ponnistelu johtaa.
Teknillisillä aloilla yritykset
ovat jatko-opiskelijalle olleet perinteisempi
työvaihtoehto väitöksen
jälkeen kuin perinteisillä
yliopistoaloilla. Tampereen teknillisessä
yliopistossa materiaaliopin
laitoksella jatko-opiskeleva
Tuomo Nyyssönen on sitä mieltä,
että tutkinnon ei pidä antaa kovin
paljon rajoittaa suunnitelmia tai
tekemisiä.
— Luonteva jatko voi olla tutkijana,
johtotehtävissä, yrittäjänä,
myyjänä tai vaikkapa toimittajana. Pääasia, että se tuntuu itsestä
luontevalta.
Uramiettimiset jakautuvat
paljon sen mukaan, aikooko jatkaa
akateemisella uralla vai teollisuuden
palveluksessa. Esimerkiksi
teollisuuteen tähtäävällä projektien
ja neuvottelujen hallitseminen
on tärkeätä.
täyttyvät yksinäisestä puurtamisesta,
joten tämä alue ei luonnostaan
korostu, miettii Aino Leppänen,
jonka jatkotutkimus liittyy
kattiloiden likaantumisen ja korroosion
tutkimukseen. Sitä osaltaan
rahoittaa suomalainen teollisuusyritys.
Jatko-opiskelijan työelämävalmiuksien
lisääminen on ainakin
näiden seinien sisällä voimistuva
trendi. Toinen asia sitten
on, että kun ainainen kiire tekee
hankalaksi irrottautua esimerkiksi
talouskursseille.
Opiskelu- ja työympäristön
ihmisten esimerkki, kokemukset
ja mielipiteet näkyvät arjessa koko
ajan.
— Siitä huolimatta urasuunnittelu
on minulle konkretisoitunut
vain oman aktiivisuuden kautta,
sanoo materiaalitekniikan jatkoopiskelija
Essi Sarlin. Yliopisto sinänsä
ei ole puuttunut suunnitelmiin.
teksti Tiina Huokuna
kuva Sakari Piippo
- Painetussa lehdessä sivu 26
|