5/12

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     

    Keskustelua

    Plagioimalla tohtorikoulutukseen?

    Professori Helena Hurme otti kantaa tärkeään asiaan Acatiimissä 2/2012 otsikolla ”Plagiaattoreiden sisäänmarssi?”. Hän kiinnitti huomiota siihen, että yliopistot ovat voimattomia, jos ulkomaiset opiskelijat hakevat tohtorikoulutukseen vilpillisin paperein kuten plagioidulla tutkimussuunnitelmalla. Jäätyään kiinni yhdessä suomalaisessa yliopistossa henkilö voi hakea jatko-opiskelupaikkaa toisesta yliopistosta ja saattaa tässä vieläpä onnistuakin. Hurme toivoikin, että tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) yhdessä yliopistojen johdon kanssa pohtisi ratkaisua ongelmaan.

    Otollinen maaperä Hurmeen kuvaamaan toimintaan saattaa Suomessa syntyä, koska ilmainen opiskelumahdollisuus houkuttelee yliopistoihimme myös epärehellisiä hakijoita ja koska lahjakkaille ulkomaisille jatko-opiskelijoille on kansainvälistymisen merkityksen edelleen kasvaessa entistä enemmän kysyntää. Vilpillisistä jatko-opiskelijahakijoista TENKille tulee tietoja vain satunnaisesti. TENK ei kuitenkaan voi kansainväliseen tyyliin pitää yllä tutkijoiden ”mustia listoja”.

    Yliopistoilla pitäisikin olla järjestelmä, joka tunnistaisi tapaukset. Esimerkiksi yliopistojen opintoasiaintoimistot voisivat tehdä asiassa yhteistyötä, jolloin tieto kulkisi yliopistojen välillä. Yliopistoilla olisi edelleenkin harkintavalta siinä, miten ne reagoivat kiinni jääneisiin hakijoihin. Voivathan ne antaa tapauksen anteeksikin, jos kyseessä on ollut tietämättömyyttä tai selkeä kieliongelma.

    Se, että Suomen yliopistoissa ja muissa tutkimusorganisaatioissa noudatetaan hyvää tieteellistä käytäntöä, on merkittävä laatu- ja imagotekijä. Käytössä olevat plagiaatintunnistusohjelmat ovat osa yliopistojen laatujärjestelmää ja opetuksen tukiväline, mutta eivät ratkaisu ongelmaan.

    Tutkimuseettinen neuvottelukunta on parhaillaan uudistamassa yhdessä tiedeyhteisön kanssa laatimaansa kansallista ohjeistusta Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen (HTKohje). HTK-ohjeen tarkoituksena on yhtäältä edistää hyvää tieteellistä käytäntöä ja toisaalta tunnistaa tutkimusvilppi kaikilla tieteenaloilla. Lisäksi ohjeessa kuvataan yksityiskohtaisesti tutkintaprosessi, jota yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja muissa tutkimusorganisaatioissa on noudatettava HTKloukkausepäilyjen yhteydessä. Vaikka ohjeessa kiinnitetään huomiota myös uusiin ns. harmaan alueen vastuuttomiin käytäntöihin, kuten omien ansioiden paisutteluun tutkijoiden ansioluetteloissa, parhaillaan päivitettävä ohjekaan ei ulotu opiskelijavalinnan asiakirjoihin.

    Korkeakoulujen ja tutkimusorganisaatioiden pitäisi varmistaa se, että kaikille opiskelijoille ja tutkijoille opetetaan kansalliset HTK-pelisäännöt. Yksi lisä ennaltaehkäisyn keinovalikoimaan on TENKin, Suomen Akatemian, UNIFIn ja Arenen yhteistyönä tutkimuseettisestä näkökulmasta laatima tutkijoiden malliansioluettelo, jota voi soveltaa myös jatko-opiskelijavalinnoissa. Siinä otetaan erityisesti huomioon myös kansainvälistymisen haasteet.

    Yksi yksityiskohta professori Hurmeen kirjoituksessa vaatii kuitenkin korjaamista. TENKin valvomassa HTK-ohjeessa ei edellytetä sitä, että HTK-loukkaustutkinta voitaisiin käynnistää vain, jos epäilty henkilö on palvelussuhteessa yliopistoon tai esimerkiksi Suomen Akatemiaan. Koska tutkinnan suorittaa se organisaatio, johon epäilyksen alainen tutkimus on tekeillä tai tehty, voi epäilty olla myös esimerkiksi yliopistoon väitöskirjaa tekevä jatko-opiskelija.

    Työnjakoa yliopistojen omien ja TENKin ohjeiden välillä esimerkiksi plagiointiepäilyjen tutkinnassa toteutetaan siten, että perusopiskelijoiden opintotöihin ei HTK-tutkintaa sovelleta. Mutta toisin päin kyllä: Jos esimerkiksi professori lainaa luvatta oppilaansa proseminaariesitelmää mainitsematta lähdettä, on yliopiston käynnistettävä asiassa HTK-prosessi.

    Sanna Kaisa Spoof
    pääsihteeri, tutkimuseettinen neuvottelukunta
    sanna-kaisa.spoof@tsv.fi, www.tenk.fi

    • Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 38