5/12

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     

    Venäläistämispelko vaikutti Turun yliopiston perustamiseen

    Kielitaistelu ei ollutkaan välitön syy, miksi Turun suomenkielisen yliopiston syntysanat lausuttiin 1913, toteaa professori Timo Soikkanen Venäjän vallan viimeisistä vuosista Suomen yliopistorintamalla.

    Professori Kaarlo Jäntereen 1930-luvulla kirjoittama Turun yliopiston historia näkee Helsingin yliopiston ruotsinkielisille edulliset kieliolot syynä Turun suomenkielisen yliopiston perustamiseen. Suomeen oli tämän tulkinnan mukaisesti saatava yksityinen suomenkielinen yliopisto vaalimaan suomenkielistä korkeampaa sivistystä ja nimenomaan vastustamaan ruotsin kielen ylivaltaa.

    Tältä asian haluttiin näyttävän 1930-luvun tilanteessa, mutta Turussa yliopistoajatus lausuttiin aivan toisenlaisessa kulttuuri-ilmastossa tsaarinvallan viimeisinä vuosina. Tämä asia on myöhemmin päässyt unohtumaan, professori Timo Soikkanen valotti yliopiston perustamiseen johtaneita tekijöitä Turun Suomalaisen yliopistoseuran kevätkokouksessa 26.4.2012.

    Soikkanen törmäsi ennen julkaisemattomiin lähteisiin jo 1970-luvulla tehdessään väitöskirjaansa. Turussa tärkeän kulttuurivaikuttajan, Uuden Auran päätoimittaja K. N. Rantakarin järjestämätön yksityisarkisto herätti jo tuolloin nuoressa tutkijassa kysymyksiä. Miksi Rantakarin arkisto antoi aivan erilaisen kuvan vuosien 1913–17 tapahtumista kuin juhlapuheet ja Jäntereen teos? Ja miksi Turku ei ollut mukana joukoissa, joissa ideoitiin suomenkielisen yliopiston perustamista vuosina 1905–13?

    Rantakari oli Turun yliopiston syntysanojen lausuja ja tärkeä vanhasuomalainen vaikuttaja, joka toimi Turun jälkeen mm. pankinjohtajana Viipurissa, kansanedustajana sekä korkeassa virassa ulkoministeriössä.

    Soikkanen näkee merkityksellisenä Rantakarin vuonna 1913 tekemän pitkän matkan Kaukasiaan, jossa hän tutustui muiden vähemmistökansojen sivistys- ja yliopisto-oloihin. Vähemmistökansojen pyrkimykset ja tsaarin venäläistämispolitiikka törmäsivät niissä jyrkästi vastakkain.

    Rantakari sai tästä konkreettista opetusta mm. Tbilisissä. Tarton yliopiston tapainen "wenäläistämispolitiikka" uhkasi Rantakarin mukaan myös Helsingin yliopistoa. Se olisi erityisen kohtalokasta suomalaiselle kulttuurille, koska Helsingin yliopisto oli ainoa paikka maailmassa, jossa sitä viljeltiin. Suomenkieliseltä kansalta kerätyin rahoin perustettu yksityinen yliopisto olisi paremmin suojassa venäläistämiseltä.

    Turussa oli herätty suomenkielisen yliopiston tavoitteluun yllättävän myöhään. Esimerkiksi Jyväskylässä oltiin huomattavasti varhemmin liikkeellä. Turun suomenkielisellä puolella oltiin pitkään "yhtenäiskulttuurin" kannalla ja haluttomia tunnustamaan erillisten, "ruotsalaisen" ja "suomalaisen" kulttuurin olemassaoloa. Rantakari näki Viipurin merkityksen, mutta myös hankalan aseman lähellä Venäjää ja siksi hän kannatti mieluummin kauppakorkeakoulun perustamista sinne.

    Ensimmäinen maailmansota ja Suomen itsenäistyminen muuttivat tilanteen, kun Venäjän uhka kulttuurisessa mielessä katosi. Itsenäistymisen jälkeen Turussakin suomen ja ruotsin kielen vastakkainasettelu nousi pintaan ja kielitaistelun laineet upottivat alleen juhlapuheissa ja historiankirjoituksessa aiemman "wenäläistyttämispelon".

    Tuula Vainikainen

    • Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 29