Yliopistojen kevään neuvottelukierros

Helmikuun lopulla 2011 sovittiin, että 1.4.2011 lukien maksetaan kaikille 1,2 prosentin yleiskorotus. 1.5.2011 lukien tulee 0,9 prosentin suuruinen järjestelyerä. Huhtikuun lopulla saavutettiin keskustasolla yhteisymmärrys järjestelyerää koskevista ohjeista. Järjestelyerä suunnataan suurelta osin uuteen vaativuuslisäjärjestelmään. Lisien kohdentaminen on käynnistymässä yliopistoissa. Alimmilla ja ylimmällä vaativuustasolla järjestelyerä menee kuitenkin taulukkoihin. Yliopistojen korotukset vastaavat tasoltaan julkisen sektorin korotuksia.

Runsas vuosi sitten solmitun uusimuotoisten yliopistojen ensimmäisen työehtosopimuksen mukaan sopimus on voimassa 1.3.2010—29.2.2012. Sopimuksen mukaan osapuolet neuvottelivat helmikuun 2011 loppuun mennessä vuoden 2011 palkankorotusten ajankohdasta sekä suuruudesta.

Jos yhteisymmärrystä ei olisi saavutettu, kukin osapuoli olisi voinut irtisanoa sopimuksen päättymään helmikuun lopussa 2011. Tiiviiden ja vaiherikkaiden neuvottelujen jälkeen yhteisymmärrys vuoden 2011 korotuksista saavutettiin helmikuun lopulla. Tämä merkitsee työrauhavelvoitetta 29.2.2012 saakka.

Raharatkaisu

Alkuvuonna 2011 käydyissä neuvotteluissa oli esillä palkankorotusten lisäksi myös opetus- ja tutkimushenkilökunnan työaikasopimuksen muuttaminen. Asiasta ei kuitenkaan saavutettu sopijaosapuolten välillä yhteisymmärrystä. Kokonaistyöaikajärjestelmän piiriin tulleiden tutkijoiden ongelmia pyritään ratkaisemaan kokonaistyöaikasopimuksen soveltamisella. Kevään 2011 työehtosopimusneuvottelut kohdentuivat lopulta pelkästään palkankorotuksiin. Huhtikuun 2011 alusta tuli kaikkia koskeva 1,2 prosentin yleiskorotus, joka vietiin vaativuustasojen hintoihin. Tätä kautta se tuli myös henkilökohtaisen suoriutumisen osaan.

Helmikuussa 2011 sovittiin myös 0,9 prosentin järjestelyerästä, joka käytetään pääasiassa vaativuuslisään. Opetus- ja tutkimushenkilökunnan vaativuustasoilla 1—4 sekä ylimmällä vaativuustasolla 11 järjestelyerä vietiin kuitenkin taulukkoihin 1.5.2011 lukien. Syynä oli se, että näillä tasoilla vaativuuslisän soveltaminen olisi käytännössä vaikeata. Muun henkilökunnan vaativuustasoilla 2—3 ja ylimmällä vaativuustasolla tehtiin vastaavanlainen järjestely.

Aalto-yliopistossa on osalla opetus- ja tutkimushenkilöstöä oma palkkausjärjestelmänsä. Aallossa korotukset toteutetaan vähintään yleisen työehtosopimuksen kustannusvaikutuksia vastaavalla tavalla. Toteuttamistapa on osittain vielä auki.

Vaativuuslisä

Helmikuinen sopimus edellytti vielä neuvotteluja ja yhteisymmärrystä vaativuuslisän kohdentamisesta koskevasta ohjeistuksesta. Värikkäiden vaiheiden jälkeen päästiin vaativuuslisää koskevista ohjeista yhteisymmärrykseen aivan huhtikuun lopulla.

Vaativuuslisä on nyt siirtynyt yliopistoissa kohdennettavaksi. Kohdentamisen tulee tapahtua siten, että vaativuuslisät ovat maksussa marraskuussa 2011. Tuolloin maksetaan myös kertasuorituksena ajalta 1.5.—31.10.2011 tuleva takautuva erä. Vaativuuslisän käytännön maksatuksen lykkääntyminen loppuvuoteen johtuu mm. lisän soveltamisen ensikertaisuudesta ja kohdentamisen suuritöisyydestä.

Vaativuuslisän saaminen

Vaativuuslisää maksetaan tehtävissä, jotka sijoittuvat oman vaativuustasonsa sisällä vaativimpiin tehtäviin ja jotka eivät täytä kuitenkaan vielä seuraavan vaativuustason edellytyksiä.

Helposti tulee ajatelleeksi, että vaativuuslisä olisi eräänlainen välitaso. Tällaiseksi vaativuuslisää ei kuitenkaan sopimuksessa mainita. Myönnettäessä vaativuuslisää henkilökohtaisen suoriutumisen arviointia ei oteta uudelleen käsiteltäväksi. Suoriutumisosa pysyy aina ennallaan vaativuuslisässä. Tilanne on siis erilainen kuin siirryttäessä vaativuustasolta seuraavalle vaativuustasolle. Viimeksi mainitussa tilanteessa suoriutumisosa joutuu aina uudelleen arvioitavaksi.

Vaativuuslisää voidaan maksaa sekä vakituisessa että määräaikaisessa työsuhteessa työskentelevälle. Eräässä tapauksessa vaativuuslisä voi olla myös määräaikainen. Pysyvässä työsuhteessa olevien osalta vaativuuslisä on useimmiten toistaiseksi myönnetty.

Vaativuuslisä poistuu mm. silloin, kun henkilö siirtyy ylemmälle vaativuustasolle. Vaativuus-lisäjärjestelmällä ei ole tarkoitus korvata tasokorotuksia.

Lisän kohdentaminen ja neuvottelujärjestelmä

Päätöksen vaativuuslisän kohdentamisesta tekee työnantaja. Eri yliopistoissa muodostunee erilaisia käytäntöjä tässä suhteessa. Työnantaja voi pyytää esimerkiksi yksikön johtajalta tai dekaaneilta esityksiä vaativuuslisän kohdentamiseksi. Ennen järjestelmän käyttöönottoa yliopistoissa käydään työnantajan edustajien ja pääluottamusmiesten välillä neuvottelut vaativuuslisien kohdentamisperiaatteista yhteisymmärrykseen pyrkien. Kohdentamisperiaatteissa huomioidaan myös yliopistojen omat kehittämistarpeet ja organisaatiomuutosten vaikutukset. Jälkimmäisillä tarkoitetaan esimerkiksi fuusioyliopistojen palkkausjärjestelmien harmonisointipyrkimystä.

Henkilö itse ei voi suoraan anoa vaativuuslisää. Järjestöllinen panos tulee esiin luottamusmiesjärjestelmän ja arviointiryhmän välityksellä. Pääluottamusmies voi esittää neuvotteluissa näkemyksiä vaativuuslisän kohdentamisesta. Kohdentaminen ei edellytä tehtävän käsittelemistä arviointiryhmässä. Vaativuuslisää kohdennettaessa työnantaja käyttää kuitenkin apunaan yliopiston arviointiryhmän asiantuntemusta. Arviointiryhmä voi esittää työnantajalle vaativuuslisän maksamista, jos se katsoo, ettei tehtävä yllä seuraavalle vaativuustasolle, mutta tehtävän vaativuus sijoittuu kyseisen vaativuustason yläpäähän.

Vaativuuslisä kohdennetaan kummassakin palkkausjärjestelmässä kaikille järjestelyerän käytön kohteena oleville vaativuustasoille mahdollisimman tasapuolisesti, kuitenkin niin, että lisän kohdentaminen perusteena on aina tehtävän sijoittuminen vaativuustasonsa yläpäähän. Vaativuustasojen sisällä otetaan huomioon erilaiset tehtävät, esimerkiksi tutkimus- tai opetuspainotteisuus.

Pääluottamusmiehelle ja arviointiryhmälle on annettava järjestelyerän toteutumisesta raportti, josta ilmenee jaettujen vaativuuslisien yhteenlaskettu kokonaiseuromäärä sukupuolten mukaan jaoteltuna ja lisien jakautuminen eri vaativuustasoille. Raportteja käsitellään myös keskustasolla.

Vaativuuslisän suuruus ja lukumäärä

Vaativuuslisän suuruus on määritelty 50 prosentiksi henkilön tehtävän vaativuustason ja sitä seuraavan ylemmän vaativuustason välisestä palkkaerosta kullakin suoritustasolla. Vaativuuslisän suuruus vaihtelee siis vaativuustason ja henkilökohtaisen suoriutumisen tason perusteella.

Vaativuuslisien lukumäärää ei ole määritelty sopimuksessa. Vaativuuslisäjärjestelmän käynnistysvaiheessa vaativuuslisien kustannusvaikutus on 0,9 prosentin järjestelmän piiriin kuuluvien palkkasummasta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että suunnilleen 15 prosentin järjestelmän piiriin kuuluvista tulee saamaan vaativuuslisän järjestelmän käynnistysvaiheessa.

Myöhäisemmässä vaiheessa vaativuuslisän kustannusvaikutusta ei ole määritelty. On arvioitu, että aikaa myöten vaativuuslisää tulee saamaan mahdollisesti 20—25 prosentin järjestelmän piirissä olevista. Lukumäärä jää riippumaan vaativuuslisäjärjestelmän käytännön soveltamisesta eri yliopistoissa. Tilanne on itse asiassa aika samanlainen kuin eri vaativuustasoille sijoittaminen eri yliopistoissa.

Neuvottelukierroksen arviointia

Kevään neuvottelukierroksesta johtuvat palkankorotukset eivät ole tasoltaan päätä huimaavia. Ilman työtaistelusapelilla kalistelua ei voitu päästä parempaan. Voidaan kuitenkin todeta, että yliopistojen korotukset vastaavat tasoltaan hyvinkin esim. kunnan ja valtion korotuksia.

Yliopistojen uusi palkkausjärjestelmä otettiin käyttöön 2006. Tuon jälkeen YPJ:hin ei ole tehty juurikaan rakenteellisia muutoksia. Käyttöön otettava vaativuuslisäjärjestelmä on nyt tällainen muutos. Vaativuuslisä ei kaikilta osin vastaa järjestöllisiä tavoitteita, mutta esimerkiksi JUKOn yliopistoneuvottelukunta on antanut sille hyväksynnän.

Jorma Virkkala
JUKOn yliopistoneuvottelukunnan puheenjohtaja , Professoriliiton toiminnanjohtaja

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 12