Unohtuvatko perustehtävät?

Viimeaikaisessa keskustelussa yliopistojen rakenteista ja rahoituksesta on toistunut kilpailun ajatus. Siitä on tulossa tämän vuosikymmenen oppi, jonka mukaan vain kovalla kilpailulla pääsemme maailman huipulle.

Kilpailu ei kuitenkaan välttämättä koidu vain kansakunnan kilpailukyvyn hyväksi tai työntekijöiden onneksi vaan siitä saattaa olla kielteisiäkin seurauksia. Voiko kilpailu olla yliopiston keskeinen ja kantava ajatus? Kilpailu- ja huippuajattelussa perustyö unohtuu helposti. Jotta huippuja syntyisi ja kasvaisi, pohjasta on pidettävä huolta. Vain hyvään, tasa-arvoiseen ja maan eri osissa saatavilla olevaan yliopistokoulutukseen panostamalla voidaan saada aikaan tarvittavat huiput. Samalla kun tarkastellaan yliopistolaitoksen rakenteita, täytyy muistaa, kuka tekee sen perustyön - opetuksen ja tutkimuksen - joka on yliopiston tulosta ja jolla kilpaillaan. Henkilöstön asema ja toimintamahdollisuudet ovat tuskin olleet esillä, kun on tehty esityksiä yliopistolaitoksen uudesta suunnasta ja rakenteista.

Yliopistot eivät ole olemassa henkilöstöään varten eikä niiden ensisijainen tehtävä ole tarjota työpaikkoja. Kuitenkin henkilöstö on yliopistojen keskeisin voimavara eikä yliopistoja ole olemassa ilman henkilöstöä sen paremmin kuin ilman opiskelijoitakaan. On olemassa riittävästi tutkimusnäyttöä siitä, että hyvinvointiin työssä vaikuttaa se, millainen vaikutusmahdollisuus työntekijällä itsellään on omaan työhönsä ja työoloihinsa. Jos yliopiston henkilöstö kokee, että tulevissa muutoksissa he menettävät kaikki ne vaikutusmahdollisuudet, jotka viime vuosikymmenien aikana on järjestelmään rakennettu, vaatii paljon työtä, jotta henkilöstö saadaan mukaan uudistuksiin.

Huippututkimuksesta ja huippuyliopistoista keskusteltaessa henkilöstön lisäksi unohtuu helposti myös se, että yliopistot eivät kouluta vain tutkijoita. Yliopistoissa koulutetaan akateemisen loppututkinnon suorittaneita asiantuntijoita, jotka toimivat kaikilla mahdollisilla aloilla koko maassa. Opettajankoulutus on yksi keskeinen yliopiston tehtävä, samoin humanististen ja matemaattis-luonnontieteellisten alojen koulutus muihin asiantuntijatehtäviin kuin opetukseen. Näiden alojen koulutus on myös turvattava, kun rakenteita ja rahoitusmalleja muutetaan.

Siitä riippumatta, miten yliopistolaitoksen rakenteita päätetään muuttaa ja millainen rahoitusmalli päätetään ottaa käyttöön, rahoituksen taso on turvattava koko yliopistolaitoksessa. Pääkaupunkiseudun huippuyliopistoa perustellaan sillä, että säästämällä ei tehdä huippuja. Missään ei voida saada hyvää perusopetusta ilman, että huono opiskelija-opettaja - suhde korjataan, eikä missään voida kouluttaa tulevaa tutkijapolvea tai uusia opettajia ilman hyvää perusopetusta.

Jotta pystymme pääsemään meille asetettuihin tavoitteisiin, tarvitsemme tehtävien jakamista, henkilöstön koulutusta ja meidän täytyy löytää työyhteisöä rakentavia ja tukevia toimintatapoja entistä monikerroksisemmassa ja monimutkaisemmassa toimintaympäristössä. Toinen asia on, tarvitseeko kaiken tulla monimutkaisemmaksi. Unohtamatta yhteistä elämäämme helpottavia reunaehtoja, pitäisi löytää tapoja, jotka yksinkertaistavat ja selkeyttävät tehtäviä.

Lomakauden kynnyksellä toivotan Acatiimin lukijoille voimauttavaa ja virkistävää kesää!

Tuula Hirvonen puheenjohtaja Yliopistonlehtorien liitto