Keskustelua

Olisiko aika kokeilla rehellisyyttä?

Vuonna 2016 syntyneen Yliopistokäänne-liikkeen aktiivit ovat jatkuvasti vaatineet demokratian palauttamista yliopistoihin. Samalla asialla on ollut Helsingin yliopiston yliopistokollegio ponnessaan 31.5.2016. Olennaiset muutokset tiedeyhteisön vaikutusmahdollisuuksia lisäävät uudistukset edellyttäisivät kuitenkin yliopistolain avaamista tältä osin. Johtosäännön kautta ei päästä kovin pitkälle.

Demokratiavaatimusten torjunta on kiteytynyt argumenttiin, jonka mukaan (Sipilän) hallitus on niin koulutusvihamielinen että lain avaaminen voisi johtaa yliopistojen kannalta vielä huonompiin ratkaisuihin.

Vaikka tilanne on muuttunut vaalien jälkeen, törmää samaan argumenttiin edelleen – jopa Professoriliiton ja Tieteentekijöiden seminaareissa. Huomion arvoista on sekin, että kaikessa koulutuksen ”kunnianpalautukseen” ja rahoituksen lisäämiseen liittyvässä rummutuksessa yliopistodemokratian merkitystä ei ole noteerattu.

Mistä on kysymys? Ensinnä on syytä ampua alas ajatus siitä, että demokratisointivaatimus ei ole järkevää, koska hallitus on huono. Ajatus on täysin kestämätön: yliopistojen perustehtäviin kuuluu kriittisen keskustelun ylläpitäminen. Tällä logiikalla pitäisi kritiikki muutosehdotuksineen säästää ”hyvien hallitusten” aikaan. Mutta milloin sellainen on tulossa? Taktiset näkökohdat eivät saa ohittaa sanomisen vapautta.

Toinen vaihtoehto on se, että nykyistä johtamisjärjestelmää (ja ”suurta yliopistouudistusta”) pidetään arvovallan (OKM) tai omien intressien (rehtorit ja keskitason johtajat, joiden palkkoja korotettiin) vuoksi hyvänä eikä yliopistodemokratiaa haluta palauttaa saati lisätä siksi, Tällöin suljetaan silmät kaikelta siltä negatiiviselta, joka yliopistomaailmaa on selvitystenkin mukaan kohdannut 2010-luvulla.

Kolmas vaihtoehto on se, että ymmärrys demokratiasta ja sen merkityksestä puuttuu. Tähän viittaa se, kuinka innokkaasti yliopistoissa on kehitetty erilaisia ”kuulemisen” ja muita näennäisdemokratian muotoja. Aito demokratia liittyy kuitenkin tosiasiallisiin päätösvaltasuhteisiin, eikä tilaisuuksiin, joissa asioista informoidaan tai niistä keskustellaan. Päätöksenteko ja kuulemisteatteri ovat kaksi eri asiaa.

Oli miten oli, mieleen on noussut seuraava ajatus: olisiko rehellistä itse kunkin tuoda esille, minkä laajuista demokratiaa halutaan yliopistoissa ylläpitää? Näyttää siltä, että nykyisen johtajavetoisen mallin kannatus on vahvaa ainakin yliopistojen johtoportaassa ja opetus- ja kulttuuriministeriössä, jotka olivat vastuussa mallin läpiajamisesta. Hyvin heikkoja ovat signaalit demokratian merkityksestä olleet myös järjestöjen (mukaan lukien opiskelijat) johdon lausumissa ja kannanotoissa.

Demokratian palauttamisen kannattajiksi näyttää jäävän vain yliopistojen henkilöstön enemmistö. Ja siitäkin pelon ilmapiiri on vaientanut suuren osan.

Jukka Kekkonen
Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori
Helsingin yliopisto


Kriittinen puheenvuoro Oulun yliopiston hallintokulttuurista

Vuoden 2010 yliopistouudistus ja sen yhteydessä toteutettu edustuksellisen päätöksenteon korvaaminen johtamisen hierarkioilla, ovat oleellisesti heikentäneet yliopistojen päätehtävää eli tutkimusta, opetusta ja sivistyksen vaalimista. Esim. Oulun yliopistossa dekaaneilla on lähes rajaton valta päättää tiedekunnan yksiköiden toimintaedellytyksistä. Demokratian tila yliopistoissa onkin huolestuttavan heikko, mistä viimeaikaiset tapahtumat Oulun yliopistossa kertovat karua kieltään.

Oulun yliopiston eläinmuseotilat valmistuivat v. 1984, ja v. 1990 valmistui Heikki Kangasperkon maalaama ainutlaatuinen 57 metriä pitkä dioraama taustaksi täytetyille eläimille Ruijasta Hankoon. Vastustuksesta huolimatta kävijämäärältään suosittu eläinmuseo lakkautettiin talvella 2017—2018 yliopiston päätöksellä, missä yhteydessä sekä dioraama että iso osa näytteistä tuhottiin. Yliopisto ei esittänyt museolle uusia tiloja eikä niitä ole vieläkään olemassa. Kysymys ei ole edes säästämisestä, koska oli tiedossa että Oulun kaupungin valtuuston enemmistö olisi ollut valmis taloudellisesti tukemaan tieteellisesti ja taiteellisesti arvokkaan museon ylläpitämistä.

Keväällä 2019 Oulun yliopisto otti käyttöön mini-YT neuvottelut, jotka käynnistettiin dekaanien aloitteesta musiikkikasvatuksessa ja tähtitieteessä. Tähtitieteessä YT-neuvotteluja perusteltiin yhdellä tulosmittarilla, maistereiden määrällä, ottamatta huomioon yksikön korkeatasoista julkaisutuotantoa, menestystä kilpaillun kansainvälisen havaintoajan saamisessa, tai osallistumista EU-rahoitteisiin tohtorikoulutusverkostoihin. Jatkossa tähtitieteen määräaikaisia tutkijan toimia ei enää täytetä, ja samanaikaisesti tiedekunnassa avataan kaksi uutta fysiikan virkaa.

Musiikkia opettavasta henkilöstöstä irtisanotaan kolmasosa. Hälyttävää on, että huolella rakennettu erityisosaaminen loppuu, eikä musiikkikasvatuksen pääaineessa jatkossa ole enää henkilöstöä. Asiassa ei ole kuunneltu edes alan vanhinta musiikkikasvatusyksikköä Sibelius-Akatemiaa.

Huolestuttavaa on, että dialogi Oulun yliopiston johdon ja yksiköiden välillä on ollut lähes olematonta. Yliopisto aloitti mielivaltaiset YT-neuvottelut suostumatta keskusteluun yksiköiden kanssa, eikä henkilökunta ole myöhemminkään voinut osallistua asioiden käsittelyyn; maaliskuussa päättyneiden neuvottelujen pöytäkirjoja ei ole vieläkään nähtävillä. Prosessi on halvaannuttanut yksiköiden toiminnan ja on johtamassa pääaineopetuksen lakkauttamisiin, ja esim. tähtitieteessä koko aktiivisen ryhmän hajottamiseen. Myöskään opiskelijoiden ääntä ja toiveita ei pääaineita lakkautettaessa ole kuunneltu. Toimenpiteet ovat vahvasti ristiriidassa yliopiston kansainvälisyyttä korostavan strategian kanssa. Mini-YT neuvottelut luovat pelon ja näköalattomuuden ilmapiirin ja entisestään syövät mahdollisuuksia pitkäjänteiseen työskentelyyn, mikä on korkealaatuisen tutkimuksen ja opetuksen perusedellytys.

Kuvatun kaltaiset yliopiston toimet voivat olla jopa niiden taloudellista aliresurssointia suurempi uhka tutkimukselle ja opetukselle. Yliopiston pitäisi siirtyä avoimuuden kulttuuriin, mikä on kaiken dialogin lähtökohta. Jos henkilöstö ei voi osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon yliopisto hukkaa todellisen tutkimukseen ja opetukseen liittyvän asiantuntemuksensa. Askel kohti demokraattisempaa päätöksentekoa Oulun yliopistossa olisi seurattava Helsingin esimerkkiä ja muuttaa dekaanin tehtävät esittelijän tehtäviksi. Rehtori on avainasemassa yliopiston hallintokulttuurin parantamisessa.

Eija Laurikainen
tähtitieteen dosentti


Lähetä kirjoituksesi osoitteeseen kirsti.sintonen@acatiimi.fi. Toimitus lyhentää ja muokkaa kirjoituksia tarvittaessa.

Painetussa lehdessä sivu 46