Pääkirjoitus

Työterveyttä ja tahroja vientipaperilla

Vaalit lähestyvät, eivätkä vain yhdet, vaan kolmet: maakuntavaalit ehkä jo lokakuussa 2018, eduskuntavaalit huhtikuussa ja eurovaalit toukokuussa 2019.

Ratkaistaanko maakuntavaaleissa yliopistojen asioita? Ei suoranaisesti, mutta voi spekuloida, että ammattikorkeakouluja koskevat väännöt voivat jatkossa siirtyä ainakin jossain määrin kunnilta ja kuntayhtymiltä maakuntatasolle. Kun ammattikorkeakoulut ovat yliopistojen yhteistyökumppaneita ja yhä useammin niiden tytäryhtiöitä, voi yliopistoilla jatkossa olla myös maakunta neuvottelukumppanina.

Maakuntiin liittyy eräs yliopistolaisten kannalta mahdollisesti tärkeä avaus. Tieteen ja taiteen apurahansaajista poiketen yrittäjät ja muut omaa työtään tekevät ovat jo nyt työterveyshuollon piirissä kuntien kautta. Vaikka apurahatutkija olisi vakuutettu Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melassa, hän siis ei saa työterveyshuoltoa toisin kuin laitoksen muut vakuutetut. Kun työterveyshuollon järjestäminen siirtyy sote-uudistuksessa kunnilta maakunnille, on korkea aika tarjota työterveys myös apurahansaajille. Tähän pyrimme aktiivisesti vaikuttamaan.

Kevään 2019 eduskuntavaalit voisivat olla koulutusvaalit. Yliopistojen merkitys esimerkiksi alueellisen kasvun vetureina tunnustetaan, mutta ymmärretäänkö se todella? Yliopistokaupungeissa ainakin noin kymmenesosa äänioikeutetusta väestöstä kiinnittyy yliopistoon opiskelijoina tai henkilökuntana. Tuskin mikään muu toimiala on tätä suurempi, ja se kasvaa lähes toisen mokoman, kun ammattikorkeakoulut lasketaan mukaan.

Paitsi että korkeakoulut itsessään luovat elinvoimaa, ruokkivat ne muita aloja. Esimerkiksi kotikaupunkini Rovaniemen matkailu ei voisi kasvaa nykyiseen tahtiin ilman fiksuja ja kielitaitoisia opiskelijoita kausittaisena työvoimana.

Suomessa yliopistojen puolustaminen tarkoittaa usein niiden taloudellisen merkityksen korostamista. Se voi tuntua matalamieliseltä, ja totta onkin, ettei rahan lisääminen ole yliopistojen päätehtävä.

Jossain vaiheessa sen jälkeen, kun sotakorvausteollisuus oli pantu pystyyn pakon edessä, alettiin suomalaisista puhua insinöörikansana. Voimavaroja suunnattiin esimerkiksi laivojen, paperikoneiden ja puhelinten valmistamiseen, ja siinä pärjättiin. Yliopistoilla oli keskeinen rooli luotaessa tähän kytkeytyvää inhimillistä pääomaa ja teknologiaa. Vientisektorista tuli poliittisesti hyvin vaikutusvaltainen.

Vaikka teknologisella laadulla on kiistämätön itseisarvonsa, ei koneita ja laitteita yleensä mielletä inhimillisiksi päämääriksi sinänsä. Ne voivat silti olla välttämättömiä tavoiteltaessa esimerkiksi hyvinvoinnin, terveyden tai vapaan tiedonvälityksen kaltaisia päämääriä.

Niin tärkeää kuin esimerkiksi paperiteollisuus jokin aika sitten olikin, eivät politiikan, kulttuurin tai muodin globaaleja linjoja ratkaisseet vain paperinvalmistajat, vaan myös ne, joiden kynistä tulivat tärkeimmät kirjoitukset, piirrokset ja nuotit. Teknologia luo raameja, mutta jatkossakin pitää ratkaista, millä ne täytetään ja mihin normit asetetaan.

Voi olla, että erityisesti vientiteollisuuden leimaamassa poliittisessa kulttuurissa pitää alleviivata, että korkea osaaminen tarkoittaa paitsi välineiden valmistusta ja niiden käyttöä, myös kulttuurin ja historian tuntemusta, henkistä liikkuvuutta, oivaltamista, tyylitajua ja pelisilmää. Niitä käyttäen ovat tieteen ja kaupankäynnin suurvallatkin jättäneet omat puumerkkinsä. Joskus näitä taitoja on hieman vanhahtavasti kutsuttu myös sivistykseksi.

8.5.2018



Petri Koikkalainen
puheenjohtaja, Tieteentekijöiden liitto


Painetussa lehdessä sivu 2