4/15

  • pääsivu
  • sisällys
  •  

    Keskustelua

    On Immigration Practices in Finland

    In response to the comment ”Recent Immigration Practices in Finland” by doctoral student Kean-Jin Lim in the Keskustelua section of Acatiimi 7/2014:

    Thank you for raising the important question of immigration procedures for work related immigration to Finland. The University of Helsinki (later UH) and its International Staff Services (later ISS) is constantly trying to cooperate with the authorities and ensure smooth immigration processes for all its researchers and staff. The Aliens Act requires each employee working in Finland to have a valid right to work and the employer to check that validity. For researchers coming from outside of the EU this usually means having a visa or visa waiver for short-term work and a researcher’s residence permit for longer working periods.

    Migri, the Finnish immigration service, handles the first applications and currently the police handles applications for renewals of residence permits. The application process for residence permits always takes time and if a person applies for the first permit or a renewal from within Finland, they need to visit a local police station. Currently there indeed is a shortage of appointments in the sense that the first available appointments might be two months away from the time of booking. Therefore a residence permit renewal should be planned well in advance. By law, the university or any other employee cannot allow an employee to work if they do not have a valid right to work (Aliens Act chapter 5, section 73).

    This means that if an employee’s residence permit expires and a new application has not been initiated in time for the right to work to continue, the university must ensure that the employee discontinues their work for the time being. This includes discontinuing salary payment, as paying a salary is one of the characteristics of employment.

    It is of course in both the employer’s and the employee’s best interest that the work continues uninterrupted. Research projects are often intensive and even short breaks can jeopardize the outcome. All this underlines the importance of planning ahead, both from the employer’s and employee’s perspective. The University of Helsinki recognises that discontinuing work can be very unpleasant and create challenges both in the working and personal life of the employee. Actual discontinuations of work and salary payments are still rare occurrences and can be avoided with planning. In order to avoid such situations, the HR and Legal Affairs and international Staff Services of UH is always happy to help in the planning of new or continued employment as well as in the application procedures for both visas and residence permits.

    ISS is often in contact with the officials and relays suggestions and comments on the processes directly to the officials. UH is also part of several networks that also have an interest in easing the process work related immigration. The team follows all changes to the requirements and processes and informs of them in the university intranet and through other internal media. The booking application for the police appointments has recently been renewed and it now allows for more flexible appointment booking, for instance by showing available appointments in different police stations. In the next years a new change to the procedure is expected when Migri might start handling all applications, including residence permit renewals. ISS will also inform UH staff of the practical changes in time.

    ISS encourages all foreign staff to contact them well in advance so that the team may assist them best in applying for a permit renewal and avoid any complications. ISS is also happy to help with any problems related to the procedure or other questions or concerns. UH appreciates all its staff members and wants to make ensure that everyone has the best setting and conditions for work, foreign faculty and staff included.

    We hope that foreign researchers and staff members find our assistance useful and feel welcome to contact us at any point during their stay at UH. We also welcome any suggestions on the improvement of our services. We are all part of the same team, working towards becoming an even better international university, for the best of Finnish and global society.

    Kirsi Korhonen
    International HR Specialist, International Staff Services, University of Helsinki


    Ketä nukkuvat kannattavat?

    Vaalit on käyty. Äänestysprosentti ratkaisi paljon. Vaikka tutkimukset osoittavat, että matala prosenttilukema suosii oikeistoa ja korkea lukema vasemmistoa ja nousussa olevia protestipuolueita, ei yksikään puoluejohtaja kehtaisi väittää, että koko äänestämättä jättäneiden joukko olisi hänen puolueensa kannattajia.

    Toisin on yliopistolla. Aina, kun erilaissa kyselyissä on saatu tuloksia, jotka kertovat selvän enemmistön tyytymättömyydestä joihinkin ehdotuksiin tai ratkaisuihin, vetoaa johtoporras siihen, että äänestykseen osallistui vain pieni osa yliopistolaisista. Näin kävi vuonna 2009, kun kaksi kertaa selvitettiin professorien kannanottoja yliopistouudistuksen eräisiin kohtiin kuten muun muassa dekaanien ja laitosjohtajien vaalitapaan. Sama näyttää toistui, kun uusimmassa kyselyssä jälleen yli ¾ professoreista (ja myös muista yliopistoyhteisön jäsenistä) vastusti dekaanien ja laitosjohtajien vaalitavan muuttamista.

    Kun professoreista yli puolet ei vastannut kyselyyn, tulkitsee johtava kerros tulosta siten, että loput ovat antaneet sille hiljaisen hyväksynnän. Saman epä-älyllisen logiikan mukaan uudistusta kannatettiin, jos sitä ei nimenomaisesti vastustettu tiedekunnan tasolla, kun lausunnon antamiseen oli saatu mahdollisuus.

    Ovatko kriitikot yliedustettuina mielipiteensä antaneiden joukossa? Voi olla, mutta sama koskee uudistuksen aktiivisia kannattajia. Tämän vuoksi realistisempi ja rehellisempi analyysi lähtee siitä, että nukkuvien keskuudessa löytyy uudistuksen kannattajia ja vastustajia osapuilleen samassa suhteessa kuin aktiivistenkin keskuudessa. Oman tuntumani mukaan nukkujien leirissä on kahdenlaisia henkilöitä.

    Yhtäältä niitä, jotka ovat syrjäytyneet tai vieraantuneet hallinnon kuvioista niin perin pohjin, etteivät halua osallistua mihinkään hallintoon liittyvään. Yliopistouudistus lisäsi tällaista asennoitumista huomattavasti. Tästä viestivät muun muassa työhyvinvointikyselyt. Jos tämä laaja joukko ilmaisisi mielipiteensä, se olisi äärettömän kriittinen nykyiselle johtamisjärjestelmälle.

    Toiseen, pienempään ryhmään kuuluvat ovat yksinkertaisesti välinpitämättömiä. Heille on saman tekevää, miten asiat organisoidaan. Ryhmään kuuluu myös sellaisia — erityisesti nuoria tutkijoita — jotka pelkäävät mielipiteensä ilmaisemista. Johtajavaltaisessa järjestelmässä työpaikan jatkuvuuteen vaikuttavat suhteet johtajaan. Esiintyminen kriitikkona voi olla vaarallista.

    On surkeaa, miten vähiin kriittinen ja rationaalinen keskustelu on kuihtunut maan johtavassa yliopistossa. Keskustelua leimaa myös samanlainen epäsymmetria, joka vaivasi yliopistouudistuskeskustelua. Johtajien ei tarvitse esittää rationaalisia perusteita uudistuksille. Heille riittää yleisen tason tyhjä retoriikka. Jos ja kun uudistuksen pääperustelu oli se itsestäänselvyys, että yliopiston pitää reagoida ympäröivän yhteiskunnan muutoksiin, jäi täysin avoimeksi, mikä olisi oikea tapa. Vaihtoehdoista ei ole puutetta.

    Vastaavasti, kun toistetaan hienoa ajatusta ”parhaiden rekrytoinnista” tarjotaan aina samoja keinoja (johtajavaltaisuuden lisääminen, kelpoisuusvaatimusten madaltaminen) miettimättä muita vaihtoehtoja. Johdon tarjoamat vaihtoehdot menevät aina samaan suuntaan siitä riippumatta, mitä mieltä henkilöstö on. Johtajavaltaisuuden kasvattamisen aiheuttamista ongelmista vaietaan täysin.

    Viimeisen vuoden tapahtumat ovat osoittaneet, kuinka henkilöstön ja johdon välille on revennyt valtaisa kuilu. Vielä lohduttomampaa on se, kuinka vähän johto luottaa omaan henkilöstöönsä, ”tärkeimpään voimavaraansa” kuten juhlapuheissa sanotaan.

    Jukka Kekkonen
    Oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Helsingin yliopisto


    Taas ollaan yliopistojen kimpussa

    Viime aikoina eri tahoilla on osoitettu suurta harrastusta yliopistolaitoksen uudelleen organisointiin, vaikka vuoden 2010 yliopistolain aiheuttamien mullistusten jäljiltä pöly ei ole vielä kunnolla laskeutunut. Tyypillistä on, että poliitikot ja ministeriön virkamiehet kiittelevät uutta lakia, mutta yliopistojen henkilökunta kokee sen epäonnistuneeksi.

    Erityisesti talouselämän edustajat ovat esiintyneet aktiivisesti yliopistojen "parantelussa", joskaan asiantuntemuksesta ei heidän kohdallaan voikaan puhua. Pikemminkin on kyse yksioikoisesta oman edun tavoittelusta. Talouselämän kellokkaat näkevät yliopistoissa välineen taloudellisesta lamasta pääsemiseen pitkällä tähtäyksellä.

    Hyvä ajatus, mutta se ei tule onnistumaan heidän resepteillään, jotka koostuvat supistuksista, lakkautuksista ja jo nyt haitalliseksi havaitun tulosmittausrumban jatkamisesta ja tehostamisesta. Yliopistoissa eivät irtisanomiset tuota markkina-arvon nousua kuten pörssiyhtiöissä. Yliopistoissa työ on paljon pitkäjänteisempää kuin liikeyrityksissä.

    Esitetyissä ehdotuksissa yliopistojen muutossuunnitelmiin on kytketty myös ammattikorkeakoululaitos. On tarjottu erilaisia yhteistyö- ja työnjakoideoita. Yliopistojen kannalta ne vaikuttavat yleensä epärealistisilta ottaen huomioon näiden instituutioiden erilaiset tavoitteet ja tarkoitukset. Teoria ja käytäntö ovat niissä liian etäällä toisistaan. Lisäongelmana on huomattava laadullinen tasoero instituutioiden välillä. Ehdotetun syvyinen yhteistyö merkitsisikin yliopistojen kannalta selvää tason laskua. Ammattikorkeakoulut voisivat tästä hyötyä, mutta siis yliopistojen kustannuksella.

    Näyttääkin siltä, että ehdotetun yhteistyön eräänä motiivina olisi ainakin virkamiesten ja poliitikkojen taholla epäonnistuneen ammattikorkeakouluprojektin pönkittäminen ja tekohengitys. Niitä perustettiin aivan liikaa, ja niiden taso on varsin heikko sekä valmistumisprosentit alhaisia. Päättäjien on vaikea tunnustaa virheitään, niiden korjaamisesta puhumattakaan. Ammattikorkeakoululaitoksen laadun kohottaminen omintakeisesti on vaikeaa, ei vähiten poliittisesti. Helpompaa olisi ontuvan taluttaminen yliopistojen avulla.

    Uuden hallituksen tulisi torjua yliopistolaitoksen heikentämiseen johtavat suunnitelmat, joita ajetaan hyvältä kuulostavien yhteistyöhankkeiden savuverhon suojissa. Ne ovat todellisuudessa kestämättömällä pohjalla, sillä ne aiheuttaisivat korvaamattomia vahinkoja maan tieteelliselle tutkimukselle ja siihen perustuvalle opetukselle.

    Pekka Pihlanto
    professori emeritus, Turku


    • Painetussa lehdessä sivu 43