Miten avointa tiede voi olla?
Opetus- ja kulttuuriministeriö on
käynnistänyt Avoin tiede ja tutkimus
-hankkeen yhdessä eri ministeriöiden,
korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja
tutkimusrahoittajien kanssa vuosille
2014—2017. Maaliskuussa järjestettiin
työryhmäseminaari, jossa arvioitiin
hankkeen edistymistä ensimmäisen
vuoden aikana.
Hankkeen tavoitteena yleisellä tasolla
on tiedon saatavuuden ja
avoimen tieteen edistäminen,
mikä olisi nyt digitalisaation aikakaudella
mahdollista saavuttaa
entistä helpommin. Jos tiede on
avointa, tutkimusten tulokset ovat nopeasti koko
tutkijayhteisön saatavilla ja edelleen kehitettävissä.
Avoin tiede olisi merkittävä tekijä myös yhteiskunnallisena
vaikuttajana.
— Kysymys avoimuudestahan ei ole tieteessä mitään
uutta, vaan ihan perusasia, sanoi opetusneuvos
Juha Haataja OKM:stä.
— Uutta on nykyajan digitalisaatio, joka on tuonut
open access -pohjaisia julkaisukanavia ja kyseenalaistanut
isojen kustannustalojen tarpeen. Monilla
lehdillä onkin paperilehden lisäksi nykyään julkaisuarkisto,
josta voi ostaa yksittäisiä online-julkaisuja.
— Julkaisukanavat ovat tietysti eri arvoisia sekä
tutkijan itsensä että organisaation kannalta, kuten
tähänkin asti, ja tutkijoita kannustetaan julkaisemaan
tutkimuksensa mahdollisimman hyvillä kanavilla.
— Tutkijat ovat huomanneet, että open access
-julkaisuja luetaan ja niihin myös viitataan enemmän,
mikä on tutkijan urakehityksen ja näkyvyyden
kannalta suotuisaa. Esimerkiksi professori Markku
Kulmala Helsingin yliopistosta on luonut hyvin paljon
globaaleja yhteistyökuvioita antamalla tutkimustensa
menetelmät ja tulokset vapaasti jakoon tiedeyhteisössä,
Haataja totesi.
— Tutkijoiden täytyy oppia, miten avoimen tieteen
mahdollisuuksia parhaiten voidaan hyödyntää,
ja niitä vaihtoehtoja ATT-hankkeessa rakennetaankin.
Tutkijan työlle voi esimerkiksi olla hyödyksi linkittää
julkaisu ja siihen johtanut data. Omalle tiedolla voidaan siten saada pitempi elinkaari, arveli Haataja.
— Tutkimusryhmän ja laitoksen täytyy tehdä
tietoinen valinta avoimuudesta. Yliopisto voi sitten
auttaa tutkijaa kertomalla käytettävistä lisensseistä
tai muusta. ATT:n henkeen kuuluu kontrolloitu avoimuus,
mikä ottaa huomioon tutkimustulosten lisenssit
ja muun IPR-suojauksen.
— Myös rahoittajat ovat ymmärtäneet avoimen
tieteen merkityksen ja siitä syystä jotkut säätiöt, esimerkiksi
Bill ja Melinda Gates vaativat rahoittamiltaan
tutkimushankkeilta avointa julkaisupolitiikkaa,
Haataja kertoi. Open access ja data kontrolloidusti
avoimeksi on edellytyksenä myös EU:n Horisontti
2020 -ohjelman hankkeille.
— Suomalaisten korkeakoulujen rahoitusmalliin
on ehdotettu open access -julkaisujen huomioimista
kymmenen prosentin lisämaksun verran, kertoi Haataja.
— Aineisto- ja menetelmäpuoli on tärkeä osa
avointa tiedettä, koska onko tiede tiedettä, jos sitä ei
voida kollegojen toimesta varmistaa? kysyi Haataja.
Joskus on tosin pohdittu, ovatko julkaisujen menetelmäosioissa
esiintyvät virheet todellakin vain tahattomia
painovirheitä, vai seurauksia kovasta kilpailusta?
ATT-hankkeen tavoitteena on, että Suomi on
vuoteen 2017 mennessä yksi johtavista maista tieteen
ja tutkimuksen avoimuudessa. Vielä tavoite ei ole lähellä
toteutumista tosin. Juha Haataja kertoi, että tällä
hetkellä Suomi on kansainvälisissä vertailuissa keskitasolla
ja esimerkiksi julkaisujen näkyvyys verkossa
on vielä vähäistä.
— Jyväskylän yliopisto on tehnyt tieteen avoimuuden
suhteen hyvää työtä, Haataja kertoi. Siellä
hallinto ja kirjasto ovat tehneet asiat tutkijoille helpoksi,
ja julkaisut tulevat verkkoon avoimiksi automaattisesti.
— Kaikkien Suomen yliopistojen välisessä avoimuusvertailussa
Helsinki on paras, mutta kansainvälisesti
vain keskikastia. Parantamisen varaa siis on.
Tieteen avoimuus ruohonjuuritasolta katsottuna
– Tieteen avoimuus olisi hyvin tärkeää, mutta avoimuuden
toteutuminen on valitettavasti hyvin tiedealakohtaista,
huoahti syöpätutkija ja akatemiatutkija
Michael Jeltsch Helsingin yliopistosta.
— Tiedän, että luonnontieteistä esimerkiksi fysiikassa ja matematiikassa avoin tiede toteutuu siinä,
kuinka tutkijat työskentelevät, kollaboroivat ja julkaisevat.
Biolääketieteen tutkimus taas on perinteisesti
ollut hyvin suljettua, mikä kertoo kovasta kilpailusta.
Mitä enemmän alalla on kilpailua, sitä suljetumpaa
on tutkimus.
— Olen itse ollut tilanteessa, jossa tuloksiamme
on viety, joten varovaisuus ei ole vain ylireagointia ja
voidaan sanoa, että biolääketieteessä avoimuus ei ole
yleistä, sanoi Jeltsch.
Jotkut yrittävät työskennellä avoimemmin, mutta
heitä ei ole montaa.
— Kontrolloidun avoimuuden piikkiin menee sitten
se, jos ja kun yliopistolla on mielenkiintoa kaupallistaa
tutkimushankkeemme. Silloin ei tuloksista voi
puhua edes laitosseminaarissa. Nehän eivät ole suljettuja
tilaisuuksia.
— Meille avoin tiede merkitsee mahdollisuutta
julkaista open access -lehdessä, mutta se on tutkijalle
ikävä kyllä kallista ja maksaa monta tuhatta euroa!
kertoi Translationaalisen syöpäbiologian tutkimusohjelmien
tutkimusjohtaja dosentti Pirjo Laakkonen
Helsingin yliopistosta. Pienellä tutkimusryhmällä,
kuten meillä, on sille rahalle parempaakin käyttöä.
— Tietenkin yritämme aina julkaista mahdollisimman
hyvissä lehdissä, koska apurahat ja virat ovat
siitä kiinni.
— Oma selusta täytyy suojata, jos et voi luottaa
siihen kenelle kerrot tuloksen ennen julkaisua. Konferensseissakin
ihmiset yleensä esittävät jo hyvin valmiita
tutkimuksia, submissiovaiheessa tai painoon
menossa. Silti kokouksissa on hyödyllistä käydä,
koska lehtien julkaisuaikataulut ovat niin pitkät, että
jopa in press -vaiheen tuloksen kuulet kokouksessa
paljon aikaisemmin kuin vasta lehdestä luettuna, selitti
Laakkonen.
— Toisaalta, nykyteknologian aikana ihmiset kuvaavat
konferenssiesitykset kännykkäkameroillaan,
ja seuraavassa hetkessä tulokset ovat oman tutkimusryhmän
arvioitavana toisella puolella maapalloa.
Fyysikko Samuli Ollila työskentelee fysikaalisen
kemian post doc -tutkijana Aalto-yliopistossa.
— Tieteen perimmäinen tarkoitus on tuottaa ja
jakaa uutta tietoa. Internet mahdollistaa tiedon jaon
paljon tehokkaammin kuin ennen ja se tulee tuomaan
radikaalin muutoksen tieteen kenttään, sanoi Ollila.
— Miksi sitten perinteisiä julkaisuja vielä tarvitaan?
Lähinnä siksi, koska tutkimuksen kannustimet
toimivat siten, Ollila jatkoi.
— Mekin kirjoitamme rahoitusta varten perinteiset
julkaisut, mutta sen lisäksi teemme tutkimusta
verkkoblogissa. Se on vielä kokeilu ja kaikille aiheesta
kiinnostuneille avoin.
— Tulevaisuuden tavoitteena olisi jakaa tutkimustulokset
uudenlaisiin kokonaisuuksiin, ei enää artikkeleihin.
— Olemme pyörittäneet avointa tutkimusblogiamme
parin vuoden ajan ja nyt jo nähdään, että projekti
on edistänyt myös omaa uraa. Alussa tällainen
avoimuus näytti suurelta riskiltä, summasi Ollila.
Tutkijoiden näkemyksiä kaivataan
Tutkijat ovat oman alansa ja aineistojensa asiantuntijoita.
Vain he pystyvät arvioimaan tarvittavat toimenpiteet,
missä ja miten mitäkin voi julkaista tai jakaa.
On tärkeää, että tutkijat pystyvät tekemään viisaita,
valistuneita päätöksiä näissä usein monimutkaisissa
kysymyksissä. Tieteellisten menetelmien, aineistojen
ja käytäntöjen kirjo on valtava, joten yleispäteviä
ohjeita on vaikea antaa. Silti Avoin tiede ja tutkimushankeen
työryhmissä on yritetty koota tärkeitä
perusasioita ja konkreettisia neuvoja tutkijoille ja
tutkimusorganisaatioille.
Käsikirjaa kirjoitetaan avoimesti ja yhdessä: nyt
toivotaan tutkijoiden näkemyksiä ja osaamista. Tekstiä
julkaistaan noin joka toinen päivä kevään aikana.
Lisäksi toivotaan keväällä keskustelua avoimuuden
tutkimuseettisistä kysymyksistä ATT areenassa
(#ATT areena).
Tervetuloa mukaan vaikuttamaan ja keskustelemaan
avoimesta tieteestä!
http://avointiede.fi/www-kasikirjahttp://avointiede.fi/areena
teksti Katri Pajusola
- Painetussa lehdessä sivu 26
|