4/15

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     

    Miten avointa tiede voi olla?

    Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt Avoin tiede ja tutkimus -hankkeen yhdessä eri ministeriöiden, korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoittajien kanssa vuosille 20142017. Maaliskuussa järjestettiin työryhmäseminaari, jossa arvioitiin hankkeen edistymistä ensimmäisen vuoden aikana.

    Hankkeen tavoitteena yleisellä tasolla on tiedon saatavuuden ja avoimen tieteen edistäminen, mikä olisi nyt digitalisaation aikakaudella mahdollista saavuttaa entistä helpommin. Jos tiede on avointa, tutkimusten tulokset ovat nopeasti koko tutkijayhteisön saatavilla ja edelleen kehitettävissä.

    Avoin tiede olisi merkittävä tekijä myös yhteiskunnallisena vaikuttajana.

    Kysymys avoimuudestahan ei ole tieteessä mitään uutta, vaan ihan perusasia, sanoi opetusneuvos Juha Haataja OKM:stä.

    Uutta on nykyajan digitalisaatio, joka on tuonut open access -pohjaisia julkaisukanavia ja kyseenalaistanut isojen kustannustalojen tarpeen. Monilla lehdillä onkin paperilehden lisäksi nykyään julkaisuarkisto, josta voi ostaa yksittäisiä online-julkaisuja.

    Julkaisukanavat ovat tietysti eri arvoisia sekä tutkijan itsensä että organisaation kannalta, kuten tähänkin asti, ja tutkijoita kannustetaan julkaisemaan tutkimuksensa mahdollisimman hyvillä kanavilla.

    Tutkijat ovat huomanneet, että open access -julkaisuja luetaan ja niihin myös viitataan enemmän, mikä on tutkijan urakehityksen ja näkyvyyden kannalta suotuisaa. Esimerkiksi professori Markku Kulmala Helsingin yliopistosta on luonut hyvin paljon globaaleja yhteistyökuvioita antamalla tutkimustensa menetelmät ja tulokset vapaasti jakoon tiedeyhteisössä, Haataja totesi.

    Tutkijoiden täytyy oppia, miten avoimen tieteen mahdollisuuksia parhaiten voidaan hyödyntää, ja niitä vaihtoehtoja ATT-hankkeessa rakennetaankin. Tutkijan työlle voi esimerkiksi olla hyödyksi linkittää julkaisu ja siihen johtanut data. Omalle tiedolla voidaan siten saada pitempi elinkaari, arveli Haataja.

    Tutkimusryhmän ja laitoksen täytyy tehdä tietoinen valinta avoimuudesta. Yliopisto voi sitten auttaa tutkijaa kertomalla käytettävistä lisensseistä tai muusta. ATT:n henkeen kuuluu kontrolloitu avoimuus, mikä ottaa huomioon tutkimustulosten lisenssit ja muun IPR-suojauksen.

    Myös rahoittajat ovat ymmärtäneet avoimen tieteen merkityksen ja siitä syystä jotkut säätiöt, esimerkiksi Bill ja Melinda Gates vaativat rahoittamiltaan tutkimushankkeilta avointa julkaisupolitiikkaa, Haataja kertoi. Open access ja data kontrolloidusti avoimeksi on edellytyksenä myös EU:n Horisontti 2020 -ohjelman hankkeille.

    Suomalaisten korkeakoulujen rahoitusmalliin on ehdotettu open access -julkaisujen huomioimista kymmenen prosentin lisämaksun verran, kertoi Haataja.

    Aineisto- ja menetelmäpuoli on tärkeä osa avointa tiedettä, koska onko tiede tiedettä, jos sitä ei voida kollegojen toimesta varmistaa? kysyi Haataja. Joskus on tosin pohdittu, ovatko julkaisujen menetelmäosioissa esiintyvät virheet todellakin vain tahattomia painovirheitä, vai seurauksia kovasta kilpailusta?

    ATT-hankkeen tavoitteena on, että Suomi on vuoteen 2017 mennessä yksi johtavista maista tieteen ja tutkimuksen avoimuudessa. Vielä tavoite ei ole lähellä toteutumista tosin. Juha Haataja kertoi, että tällä hetkellä Suomi on kansainvälisissä vertailuissa keskitasolla ja esimerkiksi julkaisujen näkyvyys verkossa on vielä vähäistä.

    Jyväskylän yliopisto on tehnyt tieteen avoimuuden suhteen hyvää työtä, Haataja kertoi. Siellä hallinto ja kirjasto ovat tehneet asiat tutkijoille helpoksi, ja julkaisut tulevat verkkoon avoimiksi automaattisesti.

    Kaikkien Suomen yliopistojen välisessä avoimuusvertailussa Helsinki on paras, mutta kansainvälisesti vain keskikastia. Parantamisen varaa siis on.

    Tieteen avoimuus ruohonjuuritasolta katsottuna

    Tieteen avoimuus olisi hyvin tärkeää, mutta avoimuuden toteutuminen on valitettavasti hyvin tiedealakohtaista, huoahti syöpätutkija ja akatemiatutkija Michael Jeltsch Helsingin yliopistosta.

    Tiedän, että luonnontieteistä esimerkiksi fysiikassa ja matematiikassa avoin tiede toteutuu siinä, kuinka tutkijat työskentelevät, kollaboroivat ja julkaisevat. Biolääketieteen tutkimus taas on perinteisesti ollut hyvin suljettua, mikä kertoo kovasta kilpailusta. Mitä enemmän alalla on kilpailua, sitä suljetumpaa on tutkimus.

    Olen itse ollut tilanteessa, jossa tuloksiamme on viety, joten varovaisuus ei ole vain ylireagointia ja voidaan sanoa, että biolääketieteessä avoimuus ei ole yleistä, sanoi Jeltsch.

    Jotkut yrittävät työskennellä avoimemmin, mutta heitä ei ole montaa.

    Kontrolloidun avoimuuden piikkiin menee sitten se, jos ja kun yliopistolla on mielenkiintoa kaupallistaa tutkimushankkeemme. Silloin ei tuloksista voi puhua edes laitosseminaarissa. Nehän eivät ole suljettuja tilaisuuksia.

    Meille avoin tiede merkitsee mahdollisuutta julkaista open access -lehdessä, mutta se on tutkijalle ikävä kyllä kallista ja maksaa monta tuhatta euroa! kertoi Translationaalisen syöpäbiologian tutkimusohjelmien tutkimusjohtaja dosentti Pirjo Laakkonen Helsingin yliopistosta. Pienellä tutkimusryhmällä, kuten meillä, on sille rahalle parempaakin käyttöä.

    Tietenkin yritämme aina julkaista mahdollisimman hyvissä lehdissä, koska apurahat ja virat ovat siitä kiinni.

    Oma selusta täytyy suojata, jos et voi luottaa siihen kenelle kerrot tuloksen ennen julkaisua. Konferensseissakin ihmiset yleensä esittävät jo hyvin valmiita tutkimuksia, submissiovaiheessa tai painoon menossa. Silti kokouksissa on hyödyllistä käydä, koska lehtien julkaisuaikataulut ovat niin pitkät, että jopa in press -vaiheen tuloksen kuulet kokouksessa paljon aikaisemmin kuin vasta lehdestä luettuna, selitti Laakkonen.

    Toisaalta, nykyteknologian aikana ihmiset kuvaavat konferenssiesitykset kännykkäkameroillaan, ja seuraavassa hetkessä tulokset ovat oman tutkimusryhmän arvioitavana toisella puolella maapalloa.

    Fyysikko Samuli Ollila työskentelee fysikaalisen kemian post doc -tutkijana Aalto-yliopistossa.

    Tieteen perimmäinen tarkoitus on tuottaa ja jakaa uutta tietoa. Internet mahdollistaa tiedon jaon paljon tehokkaammin kuin ennen ja se tulee tuomaan radikaalin muutoksen tieteen kenttään, sanoi Ollila.

    Miksi sitten perinteisiä julkaisuja vielä tarvitaan? Lähinnä siksi, koska tutkimuksen kannustimet toimivat siten, Ollila jatkoi.

    Mekin kirjoitamme rahoitusta varten perinteiset julkaisut, mutta sen lisäksi teemme tutkimusta verkkoblogissa. Se on vielä kokeilu ja kaikille aiheesta kiinnostuneille avoin.

    Tulevaisuuden tavoitteena olisi jakaa tutkimustulokset uudenlaisiin kokonaisuuksiin, ei enää artikkeleihin.

    Olemme pyörittäneet avointa tutkimusblogiamme parin vuoden ajan ja nyt jo nähdään, että projekti on edistänyt myös omaa uraa. Alussa tällainen avoimuus näytti suurelta riskiltä, summasi Ollila.


    Tutkijoiden näkemyksiä kaivataan

    Tutkijat ovat oman alansa ja aineistojensa asiantuntijoita. Vain he pystyvät arvioimaan tarvittavat toimenpiteet, missä ja miten mitäkin voi julkaista tai jakaa. On tärkeää, että tutkijat pystyvät tekemään viisaita, valistuneita päätöksiä näissä usein monimutkaisissa kysymyksissä. Tieteellisten menetelmien, aineistojen ja käytäntöjen kirjo on valtava, joten yleispäteviä ohjeita on vaikea antaa. Silti Avoin tiede ja tutkimushankeen työryhmissä on yritetty koota tärkeitä perusasioita ja konkreettisia neuvoja tutkijoille ja tutkimusorganisaatioille.

    Käsikirjaa kirjoitetaan avoimesti ja yhdessä: nyt toivotaan tutkijoiden näkemyksiä ja osaamista. Tekstiä julkaistaan noin joka toinen päivä kevään aikana. Lisäksi toivotaan keväällä keskustelua avoimuuden tutkimuseettisistä kysymyksistä ATT areenassa (#ATT areena).

    Tervetuloa mukaan vaikuttamaan ja keskustelemaan avoimesta tieteestä!

    http://avointiede.fi/www-kasikirjahttp://avointiede.fi/areena

    teksti Katri Pajusola

    • Painetussa lehdessä sivu 26