4/15

  • pääsivu
  • sisällys

  • Mirka Janhonen


    Netta Fatal

     
     
     

    Hyvä tyyppi saa paikan

    Maisterin tutkinto yliopistosta ei enää takaa varmaa työpaikkaa, ja tohtorienkin työttömyys on ollut viime vuosina kasvussa. ChemBio-messuilla kuultiin korkeakoulutettujen uravaihtoehdoista luonnontieteen alalla, ja uratarinat edustivat sekä työnantajan että työnhakijan näkökulmaa.

    Kemiran tutkimuskeskuksen henkilöstöpäällikkö Mirka Janhonen kertoi, minkälaisilla kriteereillä heille valitaan uudet työntekijät.

    — Keskeinen elementti meille on täytettävän tehtävän määrittely: Mitä varten ollaan hakemassa, mitkä ovat uuden työntekijän keskeiset tehtävät ja mitä me valittavalta henkilöltä odotamme? Millainen on hyvä tyyppi meidän joukkueeseemme?

    — Haemme henkilöä, joka sopii tehtävään, mutta tehtävän täytyy myös sopia hakijalle, eli hänen täytyy vastata kysymykseen "Mistä minä tässä työssä motivoidun?" Meidän täytyy myös selvittää hakijan persoonallisuutta, koska eri tehtäviin tarvitaan erilaisia persoonia.

    — Juuri näihin tekijöihin lopullinen valinta usein perustuu, kun hakuprosessissa on päästy haastatteluun ja soveltuvuuskokeisiin, kertoi Janhonen.

    — Avoimeen tehtävään tulleet hakemukset käydään aluksi läpi, jotta saadaan lista haastatteluun kutsuttavista tehtävään mahdollisesti soveltuvista hakijoista. Esimerkiksi tarvittava koulutus on tässä vaiheessa itsestäänselvyys, eikä sillä pysty sen enempää joukossa erottautumaan.

    — Jos hakuilmoituksessa mainitaan soittoaika, jolloin tehtävästä voi kysellä tarkemmin, tilaisuuteen kannattaa ehdottomasti tarttua. Puhelimessa olisi mahdollisuus osoittaa kiinnostuksensa tehtävää ja yritystäkin kohtaan, mutta turhan usein hakijat jättävät sen käyttämättä, Janhonen harmitteli.

    — Puhelimessa voi myös kertoa millaista haettavaan tehtävään liittyvää työkokemusta itsellä jo on olemassa, ja tuoda esiin myös mahdollinen oma kansainvälinen työkokemus.

    — Tärkeintä on tietysti olla joka tilanteessa oma itsensä ja rehellinen, painotti Janhonen.

    Biokemisti Netta Fatal on kerännyt tähänastisella työurallaan monipuolisen työkokemuksen.

    — Tutkijaksi en ollut aikonut jäädä, joten väitöskirjan jälkeen olin ensin pari vuotta mielenkiintoisessa työssä tiedekunnan hallinnossa tutkinnonuudistuskoordinaattorina, aloitti Fatal.

    — Yliopistolta siirryin sitten yritysmaailmaan eli Finnzymes:iin, joka on suomalainen bioteknologiayritys. Tai oli siihen asti kunnes amerikkalainen suuryritys Thermo Fisher Scientific osti sen vuonna 2010. Näissä kummassakin yrityksessä toimin vientipuolella markkinointiviestinnän tehtävissä, mikä Finnzymesin tapauksessa tarkoitti markkinointimateriaalien suunnittelua, sisältöä mainoskampanjoihin, nettisivujen ylläpitoa ja yrityksen sisäistä viestintää.

    Thermo Fisher Scientific päätti lopettaa koko markkinointitoimintansa Suomessa vuonna 2013, ja Netta Fatalille koitti jälleen työnhaun aika.

    — Onneksi kuulin entisen kollegani kautta kautta pienestä suomalaisesta biotekniikkayrityksestä, jonka nimi oli HyTest. HyTest tuottaa ja myy reagensseja diagnostiikkateollisuudelle ja oli vuonna 2013 avaamassa uutta eläintuotteiden linjaa. He tarvitsivat uuden tuoteryhmän markkinointiin tekijän, ja sain paikan. Tämä on hyvä esimerkki kontaktiverkoston merkityksestä työnhaussa, painotti Fatal.

    — Jos mietin yritysmaailman ja yliopiston välisiä eroja työpaikkana, omalla kohdallani työnhakuun vaikutti tietysti tietynlainen sisäinen palo tuotteiden markkinointiin. Kaupallisesta koulutuksesta olisi varmasti ollut hyötyä, mutta tutkinnon puute ei ole kohdallani ollut esteenä työn saantiin. Työnantajat ovat myös kurssittaneet tarpeen mukaan.

    — Hyvät tiimityöskentelytaidot ovat ehdottoman tärkeitä yritysmaailmassa, ja kulttuurien välisiä eroja on myös hyvä ymmärtää. Epävarmuuden sietokyky on tarpeen isossa kansainvälisessä yrityksessä: Vaikka tekisit työsi kuinka hyvin, et pysty vaikuttamaan suuren konsernin mahdollisiin äkkinäisiin liikkeisiin, mikä nähtiin edellisessä työpaikassani.

    teksti ja kuvat Katri Pajusola

    • Painetussa lehdessä sivu 10