Yliopistojen henkilöstö työtyytyväistä
– kaikesta huolimatta
Opetustyötä tekevien kuormitus on kasvanut, palkka ei nouse, mutta
silti YLL:n kyselyyn vastanneet ovat työhönsä varsin tyytyväisiä.
Vuoden 2010 lopulla YLL teki laajan jäsenkyselyn keräten
sekä palvelussuhteisiin että työolosuhteisiin,
yliopistouudistukseen ja työyhteisöön liittyviä tietoja
ja mielipiteitä. Tapahtuneiden muutosten ja nykytilanteen
hahmottamiseksi tehtiin vuodenvaihteessa
2012—2013 uusi kysely. Vastaajia kertyi 661. Seuraavassa
pohditaan muutamia kyselyn esiintuomia opetus-
ja tutkimushenkilöstöä koskevia ongelmia.
TES:ta ei noudateta
Opetus- ja tutkimushenkilöstön vaativuustasokartassa
opetus- ja tutkimuspainotteiset tehtävät on
eriytetty vasta tasolla 5. Opetuspainotteisten alaraja
on taso 5. Kuitenkin yliopistoissa on yliopisto-opettajia
ja jopa yliopistonlehtoreita sijoitettu vaativuustasolle
4. Jotkut heistä saattavat tosiasiallisesti olla
nuoria tutkijoita väärällä nimikkeellä, mutta valtaosa
on vaativissa opetuspainotteisessa tehtävissä.
Yliopistojen hakuilmoituksissa lähes säännönmukaisesti
haetaan yliopisto-opettajia palkkahaarukalla,
jossa alaraja on 4, yliopistonlehtoreilla 5, vaikka
sopimuksen mukaiset alarajat ovat 5 ja 6. Sopimuksenvastaisuus
vahvistuu kun tutkitaan tehtäväkuvauksia.
Hakuilmoituksissa toistuvat maininnat yliopisto-
opettajan laajasta opetusvastuusta, johon mm.
sisältyy tutkimukseen perustuvaa opetusta perustutkintotasolla,
oppiainevastuuta ja hyvää opetustaitoa.
Yliopistonlehtoreilta on tohtoritutkinnon lisäksi
tavanomaista vaatia tutkimusta, opetusta perustutkinnon
kaikilla tasoilla, maisteri- ja tohtoriopiskelijoiden
ohjaamista ja ulkoisen rahoituksen hankkimiseen
sekä laitoksen muihin tutkimus-, opetus- ja
hallinnollisiin tehtäviin osallistumista.
Sopimuksenvastainen palkkataso nimenomaan
opetuspainotteisissa tehtävissä viestii siitä, että osa
yliopistoista ei itse tunnista antamansa koulutuksen
ja rekrytoimiensa opettajien arvoa.
Palkkataso onkin laskenut
Yliopistojen henkilöstön palkkataso on professoreja
lukuun ottamatta kahdessa viime vuodessa hivenen
laskenut. Laskettaessa kyselyihin vastanneiden palkat
vuosien 2010 ja 2012 joulukuun vaati- ja suoritustasosijoitteluilla,
mutta 1.1.2013 voimassa olleilla
palkkataulukoilla, on keskiarvopalkka laskenut vajaalla
200 eurolla. Vaikka uuden palkkausjärjestelmän
käyttöönotosta on kulunut jo 7 vuotta, on kyselyn
suurimmasta kohderyhmästä eli opetuspainotteisissa
toimissa työskentelevistä takuupalkalla edelleen neljännes.
Määrä on kahdessa vuodessa laskenut vain 5
prosenttiyksikköä.
”Vanhojen työntekijöiden” nimellispalkat ovat
toki nousseet TES:n mukaisesti. Edellä mainittu palkkatason
lasku johtunee siitä, että vapautuvia tehtäviä
täytetään edeltäjää alemmilla vaativuus- ja suoritustasoilla.
Samaan aikaan vanhojen työntekijöiden työkokemus
ei johda vaati- tai suoritustason nostoon.
Tällainen kehitys ei voi ainakaan edistää yliopiston
houkuttelevuutta työnantajana eikä ollut palkkausuudistuksen
idea! Vastaavaa kehitystä ei ole nähtävissä ylimmissä vaativuusluokissa. Niissähän päinvastoin
keskiarvon aleneminen on johtanut aikaistettuihin
palkankorotuksiin.
Opettajien määrä vähentynyt
Pitkässä kaaressa suomalaiset yliopistot ovat muuttuneet
ensin eliittiyliopistosta massakoulutusyliopistoksi
ja sitten — eli parina viime vuosikymmenenä —
profiloituneiksi tutkimus- ja tutkijakoulutusyliopistoiksi.
Perustutkinto-opetusta antaa yhä pienempi
osa yliopistojen henkilöstöstä.
Yliopisto-opettajia, lehtoreita ja yliopistolehtoreita,
opettavia tutkijoita tai tutkivia opettajia sekä
päätoimisia tuntiopettajia tai apulaisopettajia (= opetuspainotteiset
toimet oheisessa kuviossa) on vain alle
20 % yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilöstöstä ja
näin ollen vain noin 10 % yliopistojen koko henkilöstöstä!
Yliopistojen antamasta koulutuksesta — siis yliopistojen
toisesta päätehtävästä — vastaa tosiasiassa
varsin pieni henkilöstön osa, jolla on suuret opetusvastuut
ja paikoitellen minimaaliset resurssit pitää
yllä tutkimuksellista työotetta. Eniten kyselyssä olikin
noussut 350—392 tuntia opettavien määrä. Kun
opettajilta kuitenkin vähintään arvostustasolla edellytetään
työajankäyttöä myös tutkimukseen, on selvää,
että työ kuormittaa, eikä opetustyön johtaminen
ole vielä vaadittavalla tasolla.
Koko tutkintokirjollaan yliopistot kouluttavat
suomalaiseen yhteiskuntaan uusia työpaikkoja synnyttäviä
osaajia. Opetuksen sisällöllinen kehittäminen
vaatii yliopistoja uudistamaan suhtautumistaan
koulutustehtävään. Tutkimus on nyt ylikorostunut
opetuksen kustannuksella. Tämä näkyy pitkinä tutkintojen
valmistumisaikoinakin. Työelämätaitoja ei
ole pystytty tuomaan riittävästi osaksi tutkintojen sisältöä.
Yliopistot ovatkin kilpailleet paremmuudesta
lähinnä tutkimustoiminnallaan. Tärkeätä sekin on.
Kyselyjen perusteella opetuspainotteisten tointen
opetustuntimäärät ovat suuret ja vuosittaisen työajan
ylityksiä ilmenee. Suuriin työajan ylityksiin liittyy
pääasiassa tutkimuksen tekeminen. Myönteistä on,
että vuotuisen kontaktiopetuskaton 448 käyttö TES:n
pääsäännön 392 sijasta on lisääntynyt vain joissakin
yliopistoissa. Paikoitellen on myös havaittavissa, että
opetuspainotteisiin toimiin varataan työsuunnitelmaan
tutkimusaikaa vähentämällä kontaktiopetuksen
määrää. Näin tuleekin tehdä.
Yliopistouudistus ja järjestelmät
Vastauksista päätellen yliopistouudistuksen perusteluissa
mainittujen henkilöstöpoliittisten tavoitteiden
toteutuminen ei ole kohentunut kahden vuoden takaisesta
tilanteesta. Yliopistoissa ei ole pystytty luomaan
toiminta- ja menettelytapoja, joilla henkilöstö
kokee saavansa tarpeeksi tietoa ja pystyvänsä vaikuttamaan
koko yliopistoa koskeviin linjauksiin. Muun
opetus- ja tutkimushenkilöstön edustus on muita
ryhmiä kapeampi päättävissä elimissä.
Johtamisen ja johtajan merkitys korostuu, kun
edustuksellisten päätöksentekoelinten osuutta on
yliopistouudistuksen yhteydessä pienennetty. Yliopistot
ovatkin pyrkineet kehittämään johtamistaan.
Hyvin, osallistavasti johdetuissa yksiköissä kaikki
sujuu. Jos ongelmia kuitenkin ilmenee, henkilöstön
kokemuksen mukaan johtamisen hierarkiaketjussa
ensisijaisesti puolustetaan vahvaa johtamista, ja johtamisen
laatukysymykset ovat siihen nähden toissijaisia.
Lain edellyttämä yhteistoimintamenettely
puuttuu paikoitellen kokonaan.
Työajanseurannan toteutukset koetaan yhä huonoiksi.
Kyselyn perusteella lähiesimiestoimintaan ja
vaikutusmahdollisuuksiin omaa työyhteisöä koskevissa
asioissa ollaan astetta toissa vuotta tyytyväisempiä.
Palkkausjärjestelmän ristiriitaisiin tulkintoihin
ja sattumanvaraisilta vaikuttaviin päätöksiin ollaan
hyvin tyytymättömiä. Myös muissa työn olosuhdetekijöiksi
luokiteltavissa asiaryhmissä nähdään epäkohtia.
Ilahduttavaa on, että tästä huolimatta itse työhön
yliopistolaiset kuitenkin ovat varsin tyytyväisiä.
Opiskelijat arvostavat, ammatissa kehitytään ja kollegat
antavat tunnustusta. Myöskään akateemisen
vapauden heikkenemisestä ei ole merkkejä ainakaan
siltä osin kuin sillä tarkoitetaan opettajan tai tutkijan
vastuuta opetuksensa sisällöstä tai tutkimuksensa
objektiivisesta toteutuksesta.
teksti Seppo Sainio
puheenjohtaja, YLL
Jorma Lehtimäki,
dosentti
- Painetussa lehdessä sivu 41
|