Yhteistoiminta on työelämän arkipäivää
Yliopistotyönantajan ja työntekijäjärjestöjen
edustajat järjestivät
alkuvuonna yhteistoiminnasta koulutuskierroksen
12 yliopistopaikkakunnalla.
Turneella korostettiin yhteistoimintaa
positiivisena asiana ja
työelämän arkipäivän toimintana.
Yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa
1.3.2010 asetettiin työryhmä, jonka piti
31.3.2011 mennessä selvittää ja valmistella
työehtosopimukseen liitettävät määräykset
yhteistoiminnasta yrityksissä annetun
lain sekä työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta
annetun lain lisäksi.
Työryhmässä oli edustus työnantajapuolelta Sivistystyönantajista
(Petteri Kauppinen) ja työntekijäpuolelta
Jukosta (Mia Weckman ja Tarja Niemelä (Tarja
Niemelän äitiysloman ajan Pekka Pankkonen), Pardiasta
(Kerttu Pellinen ja Elisa Hyytiäinen) sekä JHL:stä
(Urpo Hyttinen).
Työryhmä sai työnsä valmiiksi keväällä 2011 ja
työehtosopimukseen liitettiin uudet pykälät, jotka
koskevat paikallisia yhteistoimintasopimuksia (17a)
ja työsuojelun yhteistoimintaa (17b). Lisäksi työehtosopimuksen
liitteeksi työryhmä muotoili ”sopimusaiheita”,
joita voitaisiin tarvittaessa käyttää pohjana
yliopistoissa tehtävissä yhteistoiminta- ja työsuojelun
yhteistoimintasopimuksissa. Ko. mallisopimus ei
kuitenkaan ole työehtosopimuksen osa.
Työryhmä suunnitteli myös työnantaja- ja työntekijäpuolen
yhteisesti toteutettavan yhteistoimintakoulutuskiertueen,
joka oli tarkoitus pitää syksyllä
2011, mutta raamisopimusneuvottelujen vuoksi se
siirrettiin alkuvuoteen 2012.
Uudessa yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa
on määrätty, että työryhmä jatkaa toimintaansa
ja seuraa em. yhteistoimintaa ja työsuojelun yhteistoimintaa
koskevien kirjausten käytännön vaikutuksia
yliopistojen toiminnassa ja nyt myös henkilöstöedustajien
toimintaedellytyksiä. Työryhmä kokoontuikin
jo kertaalleen 30.1.2012 arvioimaan mm.
koulutuskiertueen toimintaa sekä em. kirjausten
vaikutuksia. Työryhmän on tarkoitus kokoontua vielä
uudelleen tänä keväänä.
Yhteistoiminta on hyvää käytöstä
Yhteistoimintakoulutuskiertue kiersi tammi-maaliskuun
2012 aikana 12 paikkakunnalla kouluttamassa
yhteistoiminta-asioista. Kiertue järjestettiin siten,
että kaikkien em. mainittujen järjestöjen edustajat
kiersivät yliopistoja yhdessä. Puheenvuorot oli jaettu
siten, että jokaisessa tilaisuudessa sekä työnantajaettä
työntekijäpuolen edustaja puhuivat yhteistoimintateemoista.
Lisäksi jokaisella paikkakunnalla oli
paikallisen työnantajan ja työntekijäpuolen edustajan
puheenvuoro.
Tilaisuudet avasi työntekijäjärjestön edustaja ja
aluksi pyrittiin myös pitämään pieni tutustumiskierros
sen selvittämiseksi, keitä paikalla oli ja jotta järjestöjen
edustajat saivat käsityksen, keitä he edustivat
yliopistoissa. Avauksen jälkeen työnantajajärjestön
edustajana esitteli hyvän työpaikan yhteistoimintaa
ja kahvitauon jälkeen työntekijäjärjestön edustaja piti
puheenvuoron aiheesta ”Arkipäivän yhteistoiminta”.
Viimeisenä järjestöpuolen puheenvuorona työnantajan
edustaja kertoi työehtosopimuksen uusista
yhteistoiminta- ja työsuojelumääräyksistä. Lopuksi
ko. yliopiston työnantajan edustaja sekä paikallinen
luottamusmies saivat oman puheenvuoronsa. Tilaisuuksien
päätteeksi oli mahdollisuus vielä vapaaseen
keskusteluun.
Yhteistoimintakiertueen tilaisuuksiin oli kutsuttu
esimiestehtävissä olevia sekä luottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja.
Osallistujia kaikissa tilaisuuksissa
oli mukavasti sekä työnantaja- että työntekijäpuolelta.
Kiertueella koulutettiin yhteistoiminnasta lähtökohtaisesti
positiivisena asiana ja arkipäivän toimintana
jokapäiväisessä työelämässä. Kiertueella korostettiin
mm. sitä, että yhteistoiminta on viime kädessä
hyvää käytöstä toista osapuolta kohtaan.
Yhteistoimintakoulutuskiertue sai jo kestonsa aikana
hyvää palautetta ja erityisesti kiiteltiin sitä, että
yhteistoiminnasta puhuttiin positiivisessa mielessä ja
työkaluna, eikä pelkästään negatiivisena asiana, jollaiseksi
se helposti esimerkiksi mediassa mielletään. Nk.
kovia yt-asioita, kuten saneeraamista ja irtisanomisia
ei kiertueella varsinaisesti käsitelty pääpainon ollessa
yliopiston jokapäiväisessä normaalissa toiminnassa.
Koulutustilaisuudet oli tarkoitettu mahdollisimman interaktiivisiksi ja keskustelu oli kesken puheenvuorojenkin
tervetullutta. Lähes jokaisella paikkakunnalla
vaihdettiin ajatuksia yhteistoiminnasta
yleisellä tasolla sekä siitä, miten yhteistoiminta-asiat
sekä työsuojelun yhteistoiminta-asiat kyseisessä yliopistossa
on hoidettu.
Henkilöstöä tulisi kuunnella enemmän
Sekä työntekijä- että työnantajapuoli kokivat yhteistoiminnan
tärkeäksi lähes jokapäiväiseksi asiaksi.
Toisaalta tunnistettiin, ettei yhteistoiminta ole ihan
mustavalkoista, sillä myös työnantajan edustajat voivat
olla työntekijäliittojen jäseniä ja omalta osaltaan
työntekijäasemassakin.
Monissa yliopistoissa todettiin myös olevan jo
melko hyvä ja toimiva yhteistoimintajärjestelmä vanhastaan.
Kuitenkin henkilöstön edustajat pääsääntöisesti
toivoivat, että henkilöstöä pitäisi kuunnella
ja huomioida vielä paremmin. Yhteistoiminta ja henkilöstön
huomioon ottaminen päätöksenteossa koettiin
merkittäväksi työhyvinvointia lisääväksi asiaksi.
Todettiin myös, että työnantajan tulisi aidosti ottaa
henkilöstön näkemykset huomioon, eikä vain tiedottaa
asioista sen jälkeen, kun päätökset on jo tehty.
Myös työnantajan edustaja Petteri Kauppinen korosti
omissa puheenvuoroissaan sitä, että usein olisi
hyvä keskustella mahdollisimman laajasti asioista,
vaikkei lakisääteistä velvollisuutta olisikaan. Kauppinen
myös korosti, että yhteistoiminnan kautta saatu
työhyvinvointi näkyy myös tuottavuutena. Helsingin
yliopistossa pidetyssä koulutustilaisuudessa henkilöstöasiainpäällikkö
Jaana Sirkiä totesi, ettei yhteistoimintaa
ole liikaa tai tarpeettomasti. Helsingin yliopistossa
yhteistoimintatilaisuuksia järjestetään, jos
siltä tuntuu sopimuksessa olevien asioiden lisäksi.
Yhteistoimintakoulutuskiertueen käyttämä materiaali
pitäisi lähtökohtaisesti olla saatavilla kaikkien
yliopistojen henkilöstölle/luottamusmiehille/tietosuojavaltuutetuille
tarkoitetuilta intra-sivuilta. Kiinnostuneet
saavat materiaalin myös pyytämällä liiton
toimistosta.
teksti Mia Weckman
asiamies, Tieteentekijöiden liitto
kuva Antonin Halas
Yhteistoiminta on suuri mahdollisuus
|
Samassa veneessä -kirja kokoaa tositarinoita hyvästä yhteistoiminnasta
|
— Esimerkillistä toimintaa. Juuri näin pitää menetellä
— henkilöstö ja työnantaja yhdessä, toteaa Tero Lahdes
kuullessaan yliopistojen henkilöstöjärjestöjen ja
Sivistystyönantajien kimpassa järjestämästä yhteistoimintakierroksesta
eri yliopistopaikkakunnilla.
Työyhteisöjen kouluttajana toimiva Lahdes on
koostanut hiljattain ilmestyneeseen Samassa veneessä
-nimiseen kirjaansa tositarinoita hyvästä yhteistoiminnasta.
Kirjan tarinoissa johtajat, henkilöstön
edustajat ja asiantuntijat kertovat
omin sanoin, miten yhteistyö
on saatu toimimaan, miten vaikeistakin
muutosprosesseista selviydytään
ja miten organisaatiosta luodaan hyvinvoiva
ja tehokas.
Aloittaessaan kirjan tekemistä Tero
Lahdes otti yhteyttä työnantaja- ja
työntekijäjärjestöihin saadakseen
vihjeitä yrityksistä ja organisaatioista,
jotka ovat tunnettuja hyvästä yhteistoiminnastaan.
Järjestöissä jouduttiin
jonkin aikaa kyselemään tällaisten
esimerkkien perään, koska hyvästä
yhteistoiminnasta harvemmin kuullaan mitään.
Huonoista esimerkeistä olisi kyllä osattu heti kertoa.
Lopulta kirjaan valikoitui 11 esimerkkitapausta: yhdeksän
yritystä sekä yhden esimerkin valtion, kunnan
ja kirkon piiristä.
Vuoropuhelutyylillä toteutetussa kirjassa jututetaan
lisäksi lukuisia asiantuntijoita. Muun muassa
Sitran yliasiamies Mikko Kosonen ja kasvatustieteen
professori Soili Keskinen esittävät näkemyksiään.
Opettajankoulutuslaitoksen johtajana toimivaa Keskistä
”haastatellaan” esimies- ja alaistaidoista.
Keskinen puhuu myös yliopistoyhteisön ominaispiirteistä
ja niiden haasteellisuudesta johtamisen
kannalta. Tutkimusta ja opetusta arvotetaan eri lailla
ja tämä heijastuu työntekijöiden välisiin ristiriitoihin.
— Tämän tyyppisessä esimiespositiossa kuin minäkin
nyt olen, kun toisaalta haluaa olla lojaali yliopiston
ylintä johtoa kohtaan ja toisaalta yrittää tehdä
mahdollisimman hyvät olosuhteet omille työntekijöille,
on välillä vähän vaikeaa olla. Joutuu olemaan
suu supussa, että mitä mihinkin suuntaan voi puhua.
Välillä tuntuu, että ei ole niin maksimaalista
mahdollisuutta tehdä hyvää
yhteistyötä työntekijöiden kanssa.
Minua esimiehenä helpottaa se, että
näen tämän kokonaisuuden.
— Tehtäväni on auttaa työntekijöitä
ymmärtämään, että näiden arvojen
vallitessa teemme nyt valintoja
ja yhdessä pyrimme mahdollisimman
hyvään lopputulokseen. Arvovalinnoista
ja arvojen ristiriidasta on kyse,
ei siitä mihinkään pääse, Keskinen
toteaa.
Keskinen korostaa kunnioitusta yhtenä
tärkeimmistä perusarvioista.
Kunnioittamisen lähellä on arvostaminen, joka näkyy
arjen konkreettisissa tilanteissa.
Tärkeitä teemoja käsittelevää kirjaa häiritsee
paikoittain puhekielimäisyys: onko haastattelunauhat
purettu lähes suoraan tekstiksi. Samantapaisten
kommenttien editoimisella kirja olisi saanut jäntevyyttä.
Kirsti Sintonen
- Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 28
|