Yhteistoiminta on työelämän arkipäivää

Yliopistotyönantajan ja työntekijäjärjestöjen edustajat järjestivät alkuvuonna yhteistoiminnasta koulutuskierroksen 12 yliopistopaikkakunnalla. Turneella korostettiin yhteistoimintaa positiivisena asiana ja työelämän arkipäivän toimintana.

Yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa 1.3.2010 asetettiin työryhmä, jonka piti 31.3.2011 mennessä selvittää ja valmistella työehtosopimukseen liitettävät määräykset yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain sekä työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain lisäksi.

Työryhmässä oli edustus työnantajapuolelta Sivistystyönantajista (Petteri Kauppinen) ja työntekijäpuolelta Jukosta (Mia Weckman ja Tarja Niemelä (Tarja Niemelän äitiysloman ajan Pekka Pankkonen), Pardiasta (Kerttu Pellinen ja Elisa Hyytiäinen) sekä JHL:stä (Urpo Hyttinen).

Työryhmä sai työnsä valmiiksi keväällä 2011 ja työehtosopimukseen liitettiin uudet pykälät, jotka koskevat paikallisia yhteistoimintasopimuksia (17a) ja työsuojelun yhteistoimintaa (17b). Lisäksi työehtosopimuksen liitteeksi työryhmä muotoili ”sopimusaiheita”, joita voitaisiin tarvittaessa käyttää pohjana yliopistoissa tehtävissä yhteistoiminta- ja työsuojelun yhteistoimintasopimuksissa. Ko. mallisopimus ei kuitenkaan ole työehtosopimuksen osa.

Työryhmä suunnitteli myös työnantaja- ja työntekijäpuolen yhteisesti toteutettavan yhteistoimintakoulutuskiertueen, joka oli tarkoitus pitää syksyllä 2011, mutta raamisopimusneuvottelujen vuoksi se siirrettiin alkuvuoteen 2012.

Uudessa yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa on määrätty, että työryhmä jatkaa toimintaansa ja seuraa em. yhteistoimintaa ja työsuojelun yhteistoimintaa koskevien kirjausten käytännön vaikutuksia yliopistojen toiminnassa ja nyt myös henkilöstöedustajien toimintaedellytyksiä. Työryhmä kokoontuikin jo kertaalleen 30.1.2012 arvioimaan mm. koulutuskiertueen toimintaa sekä em. kirjausten vaikutuksia. Työryhmän on tarkoitus kokoontua vielä uudelleen tänä keväänä.

Yhteistoiminta on hyvää käytöstä

Yhteistoimintakoulutuskiertue kiersi tammi-maaliskuun 2012 aikana 12 paikkakunnalla kouluttamassa yhteistoiminta-asioista. Kiertue järjestettiin siten, että kaikkien em. mainittujen järjestöjen edustajat kiersivät yliopistoja yhdessä. Puheenvuorot oli jaettu siten, että jokaisessa tilaisuudessa sekä työnantajaettä työntekijäpuolen edustaja puhuivat yhteistoimintateemoista. Lisäksi jokaisella paikkakunnalla oli paikallisen työnantajan ja työntekijäpuolen edustajan puheenvuoro.

Tilaisuudet avasi työntekijäjärjestön edustaja ja aluksi pyrittiin myös pitämään pieni tutustumiskierros sen selvittämiseksi, keitä paikalla oli ja jotta järjestöjen edustajat saivat käsityksen, keitä he edustivat yliopistoissa. Avauksen jälkeen työnantajajärjestön edustajana esitteli hyvän työpaikan yhteistoimintaa ja kahvitauon jälkeen työntekijäjärjestön edustaja piti puheenvuoron aiheesta ”Arkipäivän yhteistoiminta”.

Viimeisenä järjestöpuolen puheenvuorona työnantajan edustaja kertoi työehtosopimuksen uusista yhteistoiminta- ja työsuojelumääräyksistä. Lopuksi ko. yliopiston työnantajan edustaja sekä paikallinen luottamusmies saivat oman puheenvuoronsa. Tilaisuuksien päätteeksi oli mahdollisuus vielä vapaaseen keskusteluun.

Yhteistoimintakiertueen tilaisuuksiin oli kutsuttu esimiestehtävissä olevia sekä luottamusmiehiä ja työsuojeluvaltuutettuja. Osallistujia kaikissa tilaisuuksissa oli mukavasti sekä työnantaja- että työntekijäpuolelta.

Kiertueella koulutettiin yhteistoiminnasta lähtökohtaisesti positiivisena asiana ja arkipäivän toimintana jokapäiväisessä työelämässä. Kiertueella korostettiin mm. sitä, että yhteistoiminta on viime kädessä hyvää käytöstä toista osapuolta kohtaan.

Yhteistoimintakoulutuskiertue sai jo kestonsa aikana hyvää palautetta ja erityisesti kiiteltiin sitä, että yhteistoiminnasta puhuttiin positiivisessa mielessä ja työkaluna, eikä pelkästään negatiivisena asiana, jollaiseksi se helposti esimerkiksi mediassa mielletään. Nk. kovia yt-asioita, kuten saneeraamista ja irtisanomisia ei kiertueella varsinaisesti käsitelty pääpainon ollessa yliopiston jokapäiväisessä normaalissa toiminnassa.

Koulutustilaisuudet oli tarkoitettu mahdollisimman interaktiivisiksi ja keskustelu oli kesken puheenvuorojenkin tervetullutta. Lähes jokaisella paikkakunnalla vaihdettiin ajatuksia yhteistoiminnasta yleisellä tasolla sekä siitä, miten yhteistoiminta-asiat sekä työsuojelun yhteistoiminta-asiat kyseisessä yliopistossa on hoidettu.

Henkilöstöä tulisi kuunnella enemmän

Sekä työntekijä- että työnantajapuoli kokivat yhteistoiminnan tärkeäksi lähes jokapäiväiseksi asiaksi. Toisaalta tunnistettiin, ettei yhteistoiminta ole ihan mustavalkoista, sillä myös työnantajan edustajat voivat olla työntekijäliittojen jäseniä ja omalta osaltaan työntekijäasemassakin.

Monissa yliopistoissa todettiin myös olevan jo melko hyvä ja toimiva yhteistoimintajärjestelmä vanhastaan. Kuitenkin henkilöstön edustajat pääsääntöisesti toivoivat, että henkilöstöä pitäisi kuunnella ja huomioida vielä paremmin. Yhteistoiminta ja henkilöstön huomioon ottaminen päätöksenteossa koettiin merkittäväksi työhyvinvointia lisääväksi asiaksi. Todettiin myös, että työnantajan tulisi aidosti ottaa henkilöstön näkemykset huomioon, eikä vain tiedottaa asioista sen jälkeen, kun päätökset on jo tehty.

Myös työnantajan edustaja Petteri Kauppinen korosti omissa puheenvuoroissaan sitä, että usein olisi hyvä keskustella mahdollisimman laajasti asioista, vaikkei lakisääteistä velvollisuutta olisikaan. Kauppinen myös korosti, että yhteistoiminnan kautta saatu työhyvinvointi näkyy myös tuottavuutena. Helsingin yliopistossa pidetyssä koulutustilaisuudessa henkilöstöasiainpäällikkö Jaana Sirkiä totesi, ettei yhteistoimintaa ole liikaa tai tarpeettomasti. Helsingin yliopistossa yhteistoimintatilaisuuksia järjestetään, jos siltä tuntuu sopimuksessa olevien asioiden lisäksi.

Yhteistoimintakoulutuskiertueen käyttämä materiaali pitäisi lähtökohtaisesti olla saatavilla kaikkien yliopistojen henkilöstölle/luottamusmiehille/tietosuojavaltuutetuille tarkoitetuilta intra-sivuilta. Kiinnostuneet saavat materiaalin myös pyytämällä liiton toimistosta.

teksti Mia Weckman
asiamies, Tieteentekijöiden liitto
kuva Antonin Halas

Yhteistoiminta on suuri mahdollisuus

Samassa veneessä -kirja kokoaa tositarinoita hyvästä yhteistoiminnasta

— Esimerkillistä toimintaa. Juuri näin pitää menetellä

— henkilöstö ja työnantaja yhdessä, toteaa Tero Lahdes kuullessaan yliopistojen henkilöstöjärjestöjen ja Sivistystyönantajien kimpassa järjestämästä yhteistoimintakierroksesta eri yliopistopaikkakunnilla.

Työyhteisöjen kouluttajana toimiva Lahdes on koostanut hiljattain ilmestyneeseen Samassa veneessä -nimiseen kirjaansa tositarinoita hyvästä yhteistoiminnasta.

Kirjan tarinoissa johtajat, henkilöstön edustajat ja asiantuntijat kertovat omin sanoin, miten yhteistyö on saatu toimimaan, miten vaikeistakin muutosprosesseista selviydytään ja miten organisaatiosta luodaan hyvinvoiva ja tehokas.

Aloittaessaan kirjan tekemistä Tero Lahdes otti yhteyttä työnantaja- ja työntekijäjärjestöihin saadakseen vihjeitä yrityksistä ja organisaatioista, jotka ovat tunnettuja hyvästä yhteistoiminnastaan. Järjestöissä jouduttiin jonkin aikaa kyselemään tällaisten esimerkkien perään, koska hyvästä yhteistoiminnasta harvemmin kuullaan mitään. Huonoista esimerkeistä olisi kyllä osattu heti kertoa. Lopulta kirjaan valikoitui 11 esimerkkitapausta: yhdeksän yritystä sekä yhden esimerkin valtion, kunnan ja kirkon piiristä.

Vuoropuhelutyylillä toteutetussa kirjassa jututetaan lisäksi lukuisia asiantuntijoita. Muun muassa Sitran yliasiamies Mikko Kosonen ja kasvatustieteen professori Soili Keskinen esittävät näkemyksiään. Opettajankoulutuslaitoksen johtajana toimivaa Keskistä ”haastatellaan” esimies- ja alaistaidoista.

Keskinen puhuu myös yliopistoyhteisön ominaispiirteistä ja niiden haasteellisuudesta johtamisen kannalta. Tutkimusta ja opetusta arvotetaan eri lailla ja tämä heijastuu työntekijöiden välisiin ristiriitoihin.

— Tämän tyyppisessä esimiespositiossa kuin minäkin nyt olen, kun toisaalta haluaa olla lojaali yliopiston ylintä johtoa kohtaan ja toisaalta yrittää tehdä mahdollisimman hyvät olosuhteet omille työntekijöille, on välillä vähän vaikeaa olla. Joutuu olemaan suu supussa, että mitä mihinkin suuntaan voi puhua. Välillä tuntuu, että ei ole niin maksimaalista mahdollisuutta tehdä hyvää yhteistyötä työntekijöiden kanssa. Minua esimiehenä helpottaa se, että näen tämän kokonaisuuden.

— Tehtäväni on auttaa työntekijöitä ymmärtämään, että näiden arvojen vallitessa teemme nyt valintoja ja yhdessä pyrimme mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Arvovalinnoista ja arvojen ristiriidasta on kyse, ei siitä mihinkään pääse, Keskinen toteaa.

Keskinen korostaa kunnioitusta yhtenä tärkeimmistä perusarvioista. Kunnioittamisen lähellä on arvostaminen, joka näkyy arjen konkreettisissa tilanteissa.

Tärkeitä teemoja käsittelevää kirjaa häiritsee paikoittain puhekielimäisyys: onko haastattelunauhat purettu lähes suoraan tekstiksi. Samantapaisten kommenttien editoimisella kirja olisi saanut jäntevyyttä.

Kirsti Sintonen

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 28