Aivovuoto Espanjasta kiihtyy
Huippututkijatkin ovat entistä riippuvaisempia Espanjan ulkopuolisesta
rahoituksesta, kertoo Suomen Madridin-instituutin johtaja Martti Pärssinen.
Espanjan yleisen työttömyyden hipoessa 25 prosentin
rajaa nuorisotyöttömyys on ampaissut jo yli
46 prosentin. Samalla koko Espanjan koulutus-, tutkimus-
ja innovaatiojärjestelmä on aikamoisessa pyörityksessä.
Kun peruskoulunkin keskeytysprosentit
ovat lähennelleet koko maassa 28 prosentin rajaa, eikä
PISA-tuloksissakaan ole pärjätty, tilanne on herättänyt
runsaasti keskustelua. Jos nyt leikataan koulutuksesta
ja tieteestä, kuinka käy tulevaisuudessa?
Espanjan yliopistotkaan eivät ole useimpien suomalaisten
yliopistojen tavoin päässeet kansainvälisissä
vertailuissa kuin keskiluokkaan. Jokunen vuosi
sitten rahoitusta pyrittiin lisäämään erityisesti tiedepuolelle,
mutta useista syistä johtuen toivottuja
tuloksia ei syntynyt. Nyt kaikki nämä sektorit ovat
joutuneet leikkausten kohteeksi.
Vuoden vaihteessa Tiede- ja innovaatioministeriö
lakkautettiin, ja samalla erityisesti Kauppa- sekä
Teollisuusministeriöille siirrettyä tieteellisten innovaatioiden
rahoitusta on leikattu tänä vuonna runsas
25 prosenttia. Pudotus ei kuitenkaan ole välttämättä
näin dramaattinen, sillä viimeisen kolmen vuoden
aikana vain hieman runsas 70 prosenttia aiemman
Tiede- ja Innovaatioministeriölle varatusta budjetista
käytettiin mainittuihin tarkoituksiin. Raskas hallintokoneisto
ei ilmeisestikään kyennyt identifioimaan
kyllin nopeasti kehittämiskohteita, ja niinpä rahat
jäivät lopulta käyttämättä.
Opetusministeriön rahoitusta on vähennytty jo
muutaman vuoden ajan niin, että inflaation huomioiden
leikkaukset alkavat vaikuttaa jo hälyttävästi
Espanjan näkymiin. Esimerkiksi Espanjan julkisen
tiedeorganisaation CSIC:n rahoitusta on leikattu jo
lähes 30 prosenttia, ja heti pääsiäisen jälkeisellä viikolla
Espanjan hallitus ilmoitti uusista leikkauksista,
joskaan niiden kohdentamisesta ei vielä kerrottu. Tilannetta
vaikeuttaa se, että koulutuksesta ja julkisesta
tutkimuksesta vastaavat käytännössä Autonomisten
alueiden hallitukset (yhteensä 17) ja ne ovat jo ennestään
ylivelkaantuneita Madridia lukuun ottamatta.
Samanaikaisesti Espanjan koululaisten ja opiskelijoiden
määrä on työttömyyden vuoksi kasvanut
parissa vuodessa noin puolen miljoonan verran, joista
yliopisto-opiskelijoiden määrä pelkästään ylittää
kahdensadan tuhannen. Yleisesti näyttää siltä, että
ainakin luokkakokoja suurennetaan ja lähiopetuksen
määrää kasvatetaan muutamalla tunnilla viikossa.
Näin tuntiopettajien määrää voidaan vähentää ja
opettajien eläköityessä paikkoja ei yleensä myöskään
täytetä. Toisaalta, kun työllisyysnäkymät ovat painuneet
ennätyksellisen alhaalle, kiinnostus opintojen
loppuun saattamiseksi on kasvanut.
1) Miten Espanjan taloudellinen tilanne näkyy Suomen
Madridin-instituutin toiminnassa?
Suomen Madridin-instituutin kannalta Espanjan
huonontunut taloudellinen tilanne on lisännyt selkeästi
espanjalaisten yhteydenottoja. Suomi tunnetaan
pohjoisena hyvinvointivaltiona, jossa koulutukseen
on satsattu. Niinpä Suomen tarjoamista työ- ja opiskelumahdollisuuksista
kysytään päivittäin. Samoin instituutin
yleisölle avoimeen kirjastoon riittää kävijöitä.
Nykyisin instituutti saa myös entistä useimmin
tiedusteluja osallistua koulutussektorin ja kulttuuripuolen
yhteishankkeisiin. Espanja on täynnä autonomioiden,
provinssien sekä kaupunkien ylläpitämiä
kulttuurikeskuksia ja oppilaitoksia, joilla on henkilökuntaa
sekä tiloja, mutta ei rahaa toimintaan. Kun
tieto on levinnyt instituutin organisoimista tapahtumista,
niiden kierrättämistä toivotaan eri puolille Espanjaa.
Olemme pyrkineet vastaamaan haasteeseen
positiivisesti, ja esimerkiksi instituutin tekstittämiä
suomalaisia elokuvia, dokumentteja, videoita ja valokuvanäyttelyitä
kiertää parhaillaan eri puolilla Espanjaa,
Portugalia ja myös Latinalaista Amerikkaa. Myös
moniin koulutusalan tapahtumiin olemme lähettäneet
osanottajia.
2) Miten se vaikuttaa tutkimusyhteistyöhön espanjalaisten
tutkijoiden ja yliopistojen kanssa?
Heikentynyt taloustilanne on vaikuttanut siihen,
että huippututkijatkin ovat entistä riippuvaisempia
Espanjan ulkopuolelta saatavasta rahoituksesta. Tutkijoiden
on vaikea osallistua kansainvälisiin kongresseihin
omien yliopistojensa rahoituksella, mutta
toisaalta yliopistot ja tutkijat ovat entistä halukkaampia
osallistumaan eurooppalaisiin ja kansainvälisiin
hankkeisiin, mikäli ne tuovat rahaa mukanaan. Monille
myös kynnys lähteä Espanjasta muualle on madaltunut.
Aivovuoto on selkeästi kasvanut.
3) Miten Espanjan taloudellinen ahdinko näkyy maan yliopistojen
ja niiden henkilöstön arjessa (esim. henkilöstön
palkoissa, irtisanomisina jne.)?
Talouslama on paljastanut joissakin yliopistoissa
hallintohenkilökunnan väärinkäytöksiä ja tuhlailevaa
varainkäyttöä. Ei kuitenkaan kovin merkittävässä
määrin. Samoin yliopistojen ja julkishallinnon (erityisesti
autonomiahallinnon) välit ovat kiristyneet
leikkausten myötä. Professoreiden ja opettajien palkkoja
on leikattu 5—10 prosenttia. Lukukausimaksut
ovat yleisesti nousussa.
Vakinaisen henkilökunnan työpaikat on melko
vahvasti ankkuroitu, mutta palkkojen leikkaukset
jatkunevat. Huonoin tilanne on tuntiopettajilla ja eivakinaisella
henkilökunnalla, jotka saavat ensimmäisinä
lopputilin. Vapaaksi jääviä paikkoja ei myöskään
helposti täytetä ja pieniä oppiaineita ajetaan alas.
Osittain viimeksi mainittu on perusteltua, jos oppilaiden
määrä on dramaattisesti pienentynyt vuosien
saatossa. Negatiivista on kuitenkin se, että Espanja ei
kuitenkaan kykene näin vastaaman nopeasti kasvavien
uusien alojen syntymiseen. Ilmapiiriä voitaneen
luonnehtia juuri tällä hetkellä ahdistavaksi.
teksti Martti Pärssinen
Suomen Madridin-instituutin johtaja
- Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 12
|