4/10

  • pääsivu
  • sisällys
  • Tuula Hirvonen
    puheenjohtaja, Yliopistonlehtorien liitto
     

    Opetuksen tuntikatoista syytä pitää kiinni

    Opetushenkilökunnan vuodenkierto on siinä vaiheessa, että kevään korvalla mietimme yhtä aikaa mennyttä ja katsomme tulevaan. Sen lisäksi, että koko TES-prosessi on arvioitavana, arvioimme kuluvan lukuvuoden toteutunutta opetusta ja laadimme työsuunnitelmia ensi lukuvuodeksi. Samaan aikaa joudumme todistamaan yliopistojen henkilökunnan irtisanomisia.

    Oulun yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston akuutti tilanne yt-neuvotteluineen ja irtisanomisineen on huolestuttava. Jos yliopisto joutuu karsimaan tehtäviään, sen pitää tapahtua suunnitelmallisesti eikä paniikkireaktiona. 110 vuotta jatkuneen opettajankoulutuksen lakkauttaminen Kajaanissa lienee osa paniikkireaktiota. Itä-Suomen yliopiston hallinto- ja tukipalveluhenkilöstön irtisanomiset vaikuttavat myös opetus- ja tutkimushenkilöstön työhön. Molempien yliopistojen prosessit osoittavat oikeiksi ne pelot, joita henkilöstöjärjestöillä on ollut yliopistouudistuksesta.

    TES-prosessissa opimme me työntekijäpuolella ja toivottavasti myös työnantaja. Uudet tekijät toivat prosessiin uutta väriä ja samalla ennakoimattomuutta. Opettajien työaikasopimuksen osalta voidaan todeta, että sopimuksen allekirjoittamista kiirehdittiin liikaa ja näin tarvittiin korjausliike ennen kuin sopimus oli YLL:n ja OAJ:n hyväksyttävissä.

    Kun työnantaja ryhtyi viime vuonna jo ennen yliopistolain hyväksymistä esittämään uutta työaikasopimusta, näytti siltä, että tarjolla on vain huononnuksia ja opetustuntien lisäystä. Sopimukseen kuitenkin saatiin opetustuntikatot. Keskeinen säädös opetuspainotteisissa tehtävissä olevien työajasta on, että työsuunnitelmaan sisällytettävän kontaktiopetuksen enimmäistuntimäärä on 392 tuntia muilla kuin professoreilla, joilla tuntikatto on 140 tuntia. Kaikilla kuitenkin säilyy entinen opetuskatto. Sopimuksen perusteella siis kenenkään tuntimäärä ei voi nousta. Sopimukseen kirjattu 448 tunnin katto koskee vain niitä tehtäviä, joissa on tavallista vähemmän opetuksen valmistelua ja tämä ryhmä on työnantajan mukaan marginaalinen. Kaikista yrityksistä vaatia enemmän opetustunteja kuin sopimus edellyttää on syytä ilmoittaa liittoon. Näin voidaan heti tarttua ongelmiin ja estää väärien tulkintojen muuttuminen osaksi työsuhteen ehtoja.

    Opetustuntikatto ei suinkaan ole se tuntimäärä, jonka jokainen opettaa, vaan aivan kuten tähänkin saakka, muut kuin opetustehtävät tutkimus, erityiset kehittämistehtävät ja hallintotehtävät - vähentävät opetustunteja. 392 tuntia opettavalla ei voi olla muita tehtäviä ja näin hänen henkilökohtaista suoriutumistaankin arvioidaan opetustehtävien perusteella. Jos yliopistot haluavat laadukasta opetusta, sitä on myös arvostettavana työtehtävänä, jolla voi meritoitua ja jossa voi kehittyä. Ylipäätään tavoitteet nostaa opetustuntien määrää kertovat siitä, miten huonosti työnantaja ymmärtää opetustehtävien vaativuutta.

    Työsuunnitelmissa toteutuvat työaikasopimuksen säädökset. Ne laaditaan vuosittain ennen seuraavan lukuvuoden alkamista. Tämä pykälä on hyvä lisäys sopimukseen. Vuosien mittaan on tullut tietoon sellaistakin, että työsuunnitelmat laaditaan joskus lukuvuoden aikana, kun suuri osa työstä, jota siinä suunnitellaan, on jo tehty. Jos työtehtäviin tulee muutoksia, työsuunnitelma täytyy muuttaa ja muutokset hyväksytään samalla tavalla kuin alkuperäinen työsuunnitelma. Työsuunnitelmat tulee myös laatia riittävän yksityiskohtaisesti, jotta mahdollisia muutoksia voi seurata. Mitä parempi yhteisymmärrys työsuunnitelman sisällöstä on, sitä paremmin se toteuttaa työaikasopimusta. Samalla työntekijän työmääräkin saadaan pysymään kohtuullisena.

    Tuula Hirvonen
    puheenjohtaja, Yliopistonlehtorien liitto