4/09

  • pääsivu
  • sisällys

  • Mari Käen mielestä erilaiset satsaukset yliopisto-opetukseen ja sen kehittämiseen kertovat opetuksen arvostamisen kasvusta. Myös tutkimusperustaiseen opetuksen kehittämistyöhön on löytynyt resursseja ja hyvä niin, sillä tutkimustausta lisää tiedeyhteisössä asian uskottavuutta.


    Myös Asko Karjalainen kokee yliopisto-opetuksen arvostuksen jonkin verran nousseen, mutta edelleen haittana on opetuksen toissijaistaminen. Opettavia opettajia ei arvosteta, mikä näkyy esimerkiksi virantäytöissä.

    Keskustele aiheesta

    Arvostetaanko opetusta yliopistoissa edelleenkään riittävästi?

    Yliopiston ydintehtävät ovat tutkimus ja siihen perustuva ylin opetus. Tutkimusta arvostetaan ja tutkimusansiot painottuvat vahvasti akateemisia virkoja täytettäessä. Vaikka opetus on toinen perustehtävä, opetusansiot ovat perinteisesti vaikuttaneet verrattain vähän muiden akateemisten opetusvirkojen kuin lehtorin virkojen täyttämiseen. Kertooko tämä opetukseen suunnatusta ylenkatseesta?

    -Opetukseen panostavat opettajat kertovat opiskelijoiden kyllä ymmärtävän opetuksen tärkeyden, mutta kollegoiden taholta on havaittu jonkinasteista vähättelyä. Opiskelijoiden ajattelun kehittäminen toki palkitsee opettajia paljon ja samalla koettu arvostuksen puute oman työyhteisön taholta varmasti rasittaa. Tutkimukseen panostaminen on ymmärrettävää, kun ainoastaan sillä etenee esimerkiksi kansainvälisille meriittilistoille. Kunnianhimoinen henkilö ei tällöin tuhlaa voimavarojaan opetukseen. Tällaiset henkilöt saattaisivat niin tehdä, jos hyvä opetus meritoisi tai se huomioitaisiin palkkauksessa, suunnittelija Mari Käki Tampereen yliopiston opetuksen ja tutkimuksen kehittämisyksiköstä ehdottaa.

    Opetuksen kehittämispäällikkö Asko Karjalainen Oulun yliopiston opetuksen kehittämisyksiköstä viittaa kaksoisviestintään puhuessaan opetuksen arvostamisesta: opetusta korostetaan puheissa, mutta ruohonjuuritasolla tuki puuttuu. Ja kuten Käki jo kuvasi, opetuksen vähättely tiputtaa motivaatiota panostaa opetukseen.

    -Laadukas tutkimus kuitenkin perustuu hyvään opetukseen ja oppimiseen. Olen huolissani tutkimuksen tasosta, koska opetus siellä perustasolla ei ole riittävän hyvää. Kyky tutkia perustuu ymmärrettyyn tietoon ja se on opetuksen tavoite. Mutta opiskelijoiden tiedosta pieni prosentti tuntuu olevan ymmärrettyä tietoa ja suurin osa pintatietoa. Meidän pitäisi tuottaa hyvää oppimista, jotta tuotettaisiin laadukasta tutkimusta, Karjalainen korostaa.

    Karjalainen pitää palautteen keruuta opetuksesta tärkeänä ja sen hyödyntämisen taitoa opettajan keskeisenä työvälineenä. Mutta hän kaipaisi enemmän palautetta opiskelijoiden oppimisesta, jota tulisi kerätä pitkin lukukautta sekä sen päätteeksi. Tentit tai tyytyväisyyskyselyt eivät kerro oppimistuloksia.

    Opetuksen kehittäminen on mielekästä

    Opetusta on kuitenkin ryhdytty kehittämään jo 90-luvulla intensiivisin panostuksin. Nyt se on vakiintunutta toimintaa ja opettajat laatiessaan opetussuunnitelmia rakentavat yhteisen näkemyksen opetuksen tavoitteista. Opetuksen laatua arvioidaan jatkuvasti ja opetuksen huippuyksiköksi noustaan hyvällä opetuksella.

    -Opetusministeriöstä on tullut viime vuosina paljon painetta opetuksen kehittämiseen. Oman näköisiä juttujaan rakentaneet laitokset ovat pystyneet nivomaan ne luontevasti omaan toimintaansa ja saaneet hyviä tuloksia. Kannustaisin kaikkia laitoksia oman näköiseen opetuksen parantamiseen, sellaiseen alhaalta ylöspäin nousevaan omaehtoiseen toimintaan. Yliopistokentän myllerrys myös mahdollistaa kehittämiseen liittyviä yhteistyöhankkeita. Tosin rahoituskentänkin myllerrys saattaa myös kyseenalaistaa satsaukset tällaiseen toimintaan, Mari Käki pelkää.

    Opetuksen kehittämistoiminnalla täytyy toki olla hyviä vaikutuksia ollakseen mielekästä. Mutta vaikuttavuuden arvioinnissa on monenlaisia ongelmia.

    -Arvioinnissa on kyse tavoitteiden saavuttamisesta. Yksi tavoite on jo pitkään ollut työelämätaitojen parantaminen, mutta johtuuko jonkun vuosikurssin hyvä työllistyminen opetuksen kehittämistyöstä? Tällaisia osoittimia tai ilmaisimia ei ole. Ja sitten on ollut tutkimusperustaisia hankkeita, joissa oppimistulokset eivät ole osoittaneet kehittämisen vaikuttavuutta. Mutta tilastollisesti merkittävien erojen puute ei kuitenkaan tee työstä turhaa.

    Niiden sijaan Käki ehdottaa laadullisempaa otetta arviointiin. Asenteissa tapahtuvat muutokset voivat olla seurausta opetuksen kehittämistyöstä ja opettajilta täytyy kysyä mielipiteitä esimerkiksi saamastaan koulutuksesta. Opettajan kokemus oppimisestaan ja kehittymisestään on hyvä vaikuttavuusindikaattori. Ja opettajan rohkeus tehdä asioita monella lailla sekä kokeilla erilaisia tapoja voivat myös kertoa kehittämisen vaikuttavuudesta. Itselleen sopivien opetuskäytäntöjen löytäminen on hieno tulos.

    Pedagoginen koulutus lisää opetuksen arvostamista

    Osana opetuksen kehittämistä yliopiston henkilökunnalle on ryhdytty järjestämään pedagogista koulutusta. Sen tavoitteena on opettajan opetustaitojen kehittyminen sekä ammatti-identiteetin vahvistuminen. Asko Karjalainen liittää koulutuksen myös opetuksen arvostamiseen, sillä kokemusten perusteella edellisen lisääntyessä jälkimmäinen kasvaa. Mutta professorikunta voisi olla koulutuksesta enemmän kiinnostunutta. Professoreilla ei ole aikaa eikä ehkä motivaatiota sellaiseen ja yleensä osallistujat ovatkin assistentteja ja lehtoreita.

    -Yliopistouudistuksen yhteydessä on käyty kiivasta keskustelua pedagogisten opintojen pakollisuudesta ja minun mielestäni ne voisivat sitä olla kaikille opetusta antaville. On yhtä järjetöntä olla saamatta opettamiseen koulutusta kuin olisi tutkimuksen tekemiseen. Tulevaisuuteen tähtäävä yliopisto vaatii yliopistopedagogisia opintoja. Oppia voi ottaa huippuyliopistoista, joissa tutkimusta ja opetusta ei ole asetettu vastakkain, Karjalainen huomauttaa.

    Myös Tampereen yliopisto kannustaa opettajiaan hankkimaan yliopistopedagogista koulutusta. Yliopiston tarjoama Yliopistopedagogiikan perusteet -koulutus on kymmenen opintopisteen arvoinen ja säännöllisesti on tarjolla lisäksi lyhyempiä koulutuksia.

    -Onneksi on yliopistopedagogista koulutusta ja onneksi varsinkin nuoret opettajat haluavat osallistua niihin. He ovat kokeneet opettamisen alueeksi, jossa haluavat kehittyä. Ja koulutus tarjoaa mahdollisuuden pohtia itseään opettajana. Kun nykyään sillä sisällöntuntemuksella ei enää tulla hyviksi opettajiksi, Mari Käki pohtii.

    Esimerkiksi University College of London vaatii uusien opettajien osallistumista 1-3 vuoden koulutukseen, ellei opettajalla ole muualta saatua vastaavaa koulutusta. Ruotsissa on kymmenen opintopisteen verran pakollisia opintoja ja pakollisia opintoja on lisäksi ainakin Norjassa, Tanskassa ja Hollannissa. Ja laadukas opetus on ensisijaista arvostetuissa yksityisissä opinahjoissa Yhdysvalloissa ja Australiassa.

    -Hyvästä opetuksesta saattaa meilläkin tulla kilpailutekijä. Ja jos koulutuksesta tulee myyntiartikkeli, niin se ehkä asettaa lisää paineita opetukseen panostamiseen. Tosin silloin täytyy kiinnittää huomiota siihen, että todella kehitetään opetusta eikä vain saateta sitä ulkoisesti moitteettomaan kuntoon.

    Ammattikorkeakouluissa opettajien tulee osallistua kolmen vuoden kuluessa virkaan nimittämisestä laajahkoon opettajankoulutukseen. Kun yliopistoissa ei opettajilla ole vastaavaa velvollisuutta, niin johtuuko se vähäisestä opetuksen arvostamisesta?

    Teksti: Mia Hemming