ACATIIMI 4/08 tulosta | sulje ikkuna

Yliopisto - mitä, missä, miksi?

Yliopistouudistus ja yliopistojen rahoitus olivat pääosassa Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton 20-vuotiskevätseminaarissa. Opetusministeri korosti, että jatkossa yliopistoja kehitetään sivistyksen ja tutkimuksen lähtökohdista – ei osana valtionhallintoa. Budjettipäällikkö toivoi yliopistoväeltä enemmän tekoja ja vähemmän marinaa. Nalle Wahlroosin mielestä elinkeinoelämän tehtäviin ei kuulu yliopistojen kehittämisen ohjailu.

Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto järjestävät vuosittain yhteisen kevätseminaarin ajankohtaisista yliopistoasioista. Huhtikuun 25. päivänä oli vuorossa 20-vuotisjuhlaseminaari Yliopisto – mitä, missä, miksi? Helsingin yliopiston juhlasaliin oli kokoontunut noin 230 yliopistouudistuksesta kiinnostunutta.

Professoriliiton puheenjohtaja Risto Laitinen korosti avauspuheenvuorossaan, että yliopistot eivät ole kriisissä ja homogeenisuus on yliopistolaitoksemme yksi keskeinen vahvuus.

-Voimme olla luottavaisin mielin, että mistä tahansa yliopistosta valmistunut pärjää missä tahansa. Keskiarvo on hyvin korkealla eikä sitä pidä nyt romuttaa.

Laitinen muistutti myös, että vain onnellinen tutkija tekee hyvää tulosta. Tieto edellyttää vapautta tutkia myös sellaisia asioita, joista ei tule välittömiä innovaatioita.

Perusrahoituksen jatko on kiveen hakattu

Opetusministeri Sari Sarkomaan mielestä yliopistot eivät ole kriisissä, mutta uudistuksia tarvitaan, jotta pysymme vauhdissa mukana ja olemme jatkossa vielä vahvempia.

Sarkomaa korosti, että uudistuksen myötä yliopistoja ei enää kehitetä osana valtionhallintoa vaan sivistyksen ja tutkimuksen lähtökohdista. Hän piti erittäin tärkeänä talouspoliittisen ministeriryhmän linjausta finanssisijoituksista julkisoikeudellisina laitoksina toimiviin yliopistoihin. (Ks. tästä lisää).

-Kiveen hakattuna pysyy se, että valtio vastaa perusrahoituksesta myös jatkossa, hän kuitenkin lisäsi.

Sarkomaa otti kantaa kritiikkiin, jota on esitetty säätiöyliopiston hallituksen kokoonpanoa kohtaan. Hän painotti, että akateeminen päätöksenteko säilyy kolmikannan käsissä.

-Säätiöyliopiston hallituksessa ei ole suoria edunsaajia, kuten henkilöstöä tai tutkinto-opiskelijoita. Valtio nimittää hallitukseen yhden jäsenen kuultuaan ylioppilaskunnan esityksen ja yhden kuultuaan neuvottelukuntaa, johon kuuluu myös henkilöstön edustajia. Hallituksella on oltava koko yliopistoyhteisön arvostus.

Säädekirjaluonnokseen ministeri odotti rakentavia ehdotuksia kolmelta korkeakoululta vappuun mennessä. Varsinaisen yliopistolain luonnos on myös viimeistelyä vaille valmis. Rehtorien neuvoston kanssa sitä käsitellään toukokuussa. Ja kesäkuussa opetusministeri on kutsunut henkilöstöjärjestöjen edustavat keskustelutilaisuuteen.

Tuoko ilmainen raha onnea?

Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Hannu Mäkinen selvitti yliopistojen rahoituksen tulevaisuutta.

- Yliopistoille on luotava onnistumisen edellytykset ja samalla niiltä odotetaan valmiutta vastuunkantoon.

Mäkisen mielestä yliopistoista heijastuu julkisuuteen päin valittaminen ja jarruttaminen.

UPJ, tuottavuusohjelma, kiinteistöjen vuokrat, hallintotehtävien raskaus ja määrärahojen riittämättömyys ovat olleet marinan aiheita.

Budjettipäällikkö kertasi kehyspäätöksen ja talouspoliittisen ministeriryhmän linjaukset. Hän muistutti, että jatkossa valtion rahoituksen yleinen liikkumatila supistuu. Tähän hän esitti ratkaisuksi, että yliopistot hankkivat yhä enemmän itse rahaa ja ideoivat rahoituslähteitä, jotka eivät rasita veronmaksajia.

-Taloudellista asiantuntemusta tulee lisätä yliopistohallinnossa. Päällekkäisyyksiä pitää poistaa, siirtyä yhä enemmän ostopalveluihin, kilpailutuksiin ja rationalisoida tilojen käyttöä. Jos tilat ovat ilmaisia, niihin voi liittyä vääristymiä. Tässä ainoa tehokas tapa on vuokramekanismin käyttö.

- Ponnistus saattaa heikentyä, jos tulee ilmaista rahaa. Ovatko suurimmat tulokset syntyneet niukkuudessa vai runsaudessa? Ilmainen raha ei tuo onnea, Mäkinen heitti ja kohahdutti yleisöä.

Tuottavuusohjelma on Mäkisen mukaan kohdellut yliopistoja lievemmin kuin mitään muuta osaa valtion hallinnosta. Tästä huolimatta yliopistoyhteisön sitä kohtaan esittämä arvostelu on Mäkisen mielestä ollut moninkertaista. Kun yliopistot erkaantuvat valtiosta 2010 alusta, ne myös vapautuvat tuottavuusohjelman piiristä mutta eivät itse tuottavuusvaatimuksista.

-Enemmän tekoja, vähemmän puhetta, evästi budjettipäällikkö Mäkinen yliopistoväkeä puheensa lopuksi.

Sivistysyliopistossa raha muuttuu tiedoksi

Tieteentekijöiden liiton puheenjohtajan Ragna Rönnholm muistutti, että yliopistot eivät olisi mitään ilman henkilöstöä. Hän epäili, saavutetaanko mittavilla uudistuksilla mitään uutta ja kannustavaa.

Neliportainen tutkijanuramalli antaa ensimmäisiä viitteitä siitä, että rakenteiden sijaan fokusta aletaan kääntää vähitellen kohti substanssia.

- Mallin toteuttaminen ja hyvä henkilöstöpolitiikka aiotaan jatkossa ottaa tulosneuvottelujen osaksi, mutta tämä edellyttää myös selvää rahoitusta.

Päättäjäjoukkoja on käynyt tutustumassa huippuyliopistoihin USA:ssa ja Englannissa. Vierailujen palautteissa on painotettu akateemisen vapauden merkitystä. (Ks. myös Rönnholmin pääkirjoitus.)

- Sivistysyliopistossa rahat muutetaan tiedoksi, Rönnholm avasi seminaarin iltapäivän osuuden.

Elinkeinoelämän ei pidä ohjata yliopistoja

Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos kehui esityksensä aluksi Helsingin yliopiston juhlasalin upeaa puhujapönttöä. - Tästä on mukava puhua, kun kotonani on saman arkkitehdin piirtämä kirjasto, hän hauskutti yleisöä.

Wahlroosin mielestä yliopistojen laatu ennustaa hyvin maan talouden kehitystä. Hän korosti sivistystä inhimillisenä pääomana.

- Maailman menon ennustettavuus on dramaattisesti laskenut. Emme voi enää kouluttaa väkeä hallinnon ja elinkeinoelämän palvelukseen vaan tarvitsemme entistä muuntautumiskykyisempiä ihmisiä, Wahlroos totesi ja kuvaili itseään lähes väkivaltaiseksi koulutussuunnittelun vastustajaksi.

Hän katsoi, että Suomessa nuoret joutuvat tekemään ammatinvalintansa liian aikaisin. Ensin pitäisi hankkia anglosaksisen mallin mukaan yleissivistävä pohja: Lontoon pankkilounaalla on tärkeämpää puhua muusta kuin optioiden hinnoittelusta.

- Ei ole elinkeinoelämän tehtävä ohjata yliopistojärjestelmän kehittämistä. Yliopisto ei ole mikään tuotantolaitos, vaan tiedeyhteisö, hän tähdensi.

Yliopistojen autonomian on Wahlroosin mielestä perustuttava sen taloudelliseen autonomiaan.

- Muuten se voi joutua kahnaukseen esivallan kanssa, jota tuosta ovesta ei auta päästää, hän huomautti ja soitti juhlasalin pääovea.

Wahlroos on usein korostanut, että yliopistoissa määrälliset tavoitteet ovat eliminoineet laadun. Ja laatu on mitattavissa vain markkinataloudessa eikä muuta laadun mittaria ole kuin hinta.

- Yliopistoissa ei ole hintamekanismia, mutta se olisi niihin saatava. Lukukausimaksut ja stipendijärjestelmä ovat käytössä maailman parhaimmissa yliopistoissa, miksei myös meillä.

(Ks. Wahlroosin ajatuksista lisää hänen haastattelustaan Acatiimissa 7/2007. Vanhat lehdet löytyvät verkkoversiosta www.acatiimi.fi)

Innovaatioyliopisto – Baabelin torni?

Seminaarin loppuosa koostui keskusteluosuuksista. Ensimmäisenä olivat vuorossa aiheesta “Yliopisto – innovaatioita vai sivistystä varten” johtaja Timo Kekkonen Elinkeinoelämän keskusliitto EK:sta ja rehtori Ilkka Niiniluoto Helsingin yliopistosta. Tasavallan presidentti oli nimittänyt Niiniluodon samaisena aamupäivänä Helsingin yliopiston kansleriksi. Niiniluoto piti yliopistojen sivistystehtävää ensisijaisena.

- Sivistysyliopistossa olennaista on laaja-alaisuus ja monitieteisyys. Tutkimus on keskiössä ja opetuksen tulee perustua siihen. Yliopistojen tehtävä on luoda tutkimuksen kautta uutta tietoa.

Timo Kekkonen piti sivistystä innovaatioiden perustana. Hän kyseenalaisti otsikon vastakkainasettelun.

Keskustelua juonsi TV 1:n Voimala-ohjelmasta tuttu toimittaja Marketta Mattila. Hän kysyi keskustelijoilta, ollaanko Otaniemeen rakentamassa Baabelin tornia?

- En ehkä sitä Baabelin torniksi kutsuisi. Innovaatiopotentiaalia löytyy kaikista yliopistoista, totesi Niiniluoto.

- Innovaatioyliopisto-termi on johtanut harhaan siinä, että siellä harjoitettaisiin innovaatiotoimintaa. Kyllä senkin pitää olla monialainen sivistysyliopisto, pelkkä teknologiaosaaminen ei riitä, lisäsi Kekkonen.

Marketta Mattila kysyi, kuinka suuri osuus innovaatioyliopiston elinkeinoelämän rahoitusosuudesta 200 miljoonasta eurosta on kasassa. Kekkosen mukaan siitä on saatu kokoon noin 112 miljoonaa. Sama summa on ollut julkisuudessa esillä jo alkuvuodesta.

Niiniluoto kommentoi lyhyesti myös säätiömallia ja sen mahdollistamista muille yliopistoille. Hän piti huonona sitä, että siihen on kytketty malli, jonka perusteella yliopisto ei pääsisi itse valitsemaan omia hallintoelimiään.

10 vuoden päästä onnellisempia tutkijoita?

Seminaarin päätti “Miten henkilöstön käy muutoksessa?” -keskustelu, johon ottivat osaa opetusneuvos Juhani Dammert opetusministeriöstä, työmarkkinajohtaja Teuvo Metsäpelto Valtion työmarkkinalaitoksesta, hallintojohtaja Päivi Nerg Kuopion yliopistosta sekä toiminnanjohtajat Eeva Rantala Tieteentekijöiden liitosta ja Jorma Virkkala Professoriliitosta.

Metsäpelto piti suurena muutoksena sitä, että yliopistot ottavat työantajaroolin. Dammert lupasi, että henkilöstön asema turvataan siirtymävaiheessa, mm. sen hetkisillä palkkaeduilla. Eläke- edut eivät saa huonontua.

Suuri muutos on palvelussuhteen lajin muutos virkasuhteesta työsuhteeksi. Eeva Rantala piti virkasuhteeseen liittyvää irtisanomissuojaa työsuhdetta vahvempana.

Jorma Virkkalan mielestä opetusministeriö on ollut kovin ehdoton virkasuhteen säilyttämistä vastaan. Hän piti kelpoisuusvaatimusten säilymistä säädöstasolla välttämättömänä. (Ks. myös professorien asemaan liittyvä juttu)

Päivi Nerg katsoi, että työsuhteistamisen myötä vakinaistaminen on nykyistä helpompaa ja julkista valtaa voi käyttää myös työsuhteessa.

Yleisön joukosta juristiprofessorit Kevät Nousiainen ja Asko Lehtonen viestittivät, että virkaja työsuhteen välillä on merkittäviä eroja, joita nyt vähätellään. Nousiaisen mukaan korkeimman hallinto-oikeuden tuore päätös Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan hallintopäällikön tapauksessa oli tästä selvä osoitus. Professori Lehtosen mielestä määräaikaisuuksissa on kyse ennen kaikkea huonoista käytännöistä, eikä palvelussuhteen lajista. Lehtonen katsoi myös, että yliopistokohtainen sopiminen merkitsee henkilöstön työmarkkinavoiman heikkenemistä.

Yliopistot ovat perustumassa Suomen yliopistojen työnantajayhdistyksen SYTYn, joka parhaillaan miettii järjestäytymistään joko EK:hon tai Valtion työmarkkinalaitokseen. Metsäpelto totesi, että työmarkkinalaitos on edelleen kiinnostunut olemaan mukana sopimustoiminnassa. Päivi Nergin mukaan tilanne on auki. Dammert toivoi, että SYTY tekee viisaita ratkaisuja.

Juontaja Marketta Mattila kysyi lopuksi, onko yliopistoissa 10 vuoden päästä entistä onnellisempia opettajia ja tutkijoita? Vaikka tuleviin vuosiin liittyy paljon epävarmuustekijöistä, keskustelijat näkivät yliopistouudistuksen myös mahdollisuutena. Jos resursseja ei saada lisää, edessä voi kuitenkin olla painajaisuni.

Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Nina Dodd



ACATIIMI 4/08 tulosta | sulje ikkuna