Yliopisto - mitä, missä, miksi?
Yliopistouudistus ja yliopistojen rahoitus
olivat pääosassa Professoriliiton ja Tieteentekijöiden
liiton 20-vuotiskevätseminaarissa.
Opetusministeri korosti, että
jatkossa yliopistoja kehitetään sivistyksen
ja tutkimuksen lähtökohdista – ei osana
valtionhallintoa. Budjettipäällikkö toivoi
yliopistoväeltä enemmän tekoja ja vähemmän
marinaa. Nalle Wahlroosin
mielestä elinkeinoelämän tehtäviin ei
kuulu yliopistojen kehittämisen ohjailu.
Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto järjestävät
vuosittain yhteisen kevätseminaarin ajankohtaisista
yliopistoasioista. Huhtikuun 25. päivänä
oli vuorossa 20-vuotisjuhlaseminaari Yliopisto
– mitä, missä, miksi? Helsingin yliopiston
juhlasaliin oli kokoontunut noin 230 yliopistouudistuksesta
kiinnostunutta.
Professoriliiton puheenjohtaja Risto Laitinen
korosti avauspuheenvuorossaan, että yliopistot
eivät ole kriisissä ja homogeenisuus on yliopistolaitoksemme
yksi keskeinen vahvuus.
-Voimme olla luottavaisin mielin, että mistä
tahansa yliopistosta valmistunut pärjää missä
tahansa. Keskiarvo on hyvin korkealla eikä sitä
pidä nyt romuttaa.
Laitinen muistutti myös, että vain onnellinen
tutkija tekee hyvää tulosta. Tieto edellyttää vapautta
tutkia myös sellaisia asioita, joista ei tule
välittömiä innovaatioita.
Perusrahoituksen jatko on kiveen
hakattu
Opetusministeri Sari Sarkomaan mielestä yliopistot
eivät ole kriisissä, mutta uudistuksia tarvitaan,
jotta pysymme vauhdissa mukana ja
olemme jatkossa vielä vahvempia.
Sarkomaa korosti, että uudistuksen myötä yliopistoja ei enää kehitetä osana valtionhallintoa
vaan sivistyksen ja tutkimuksen lähtökohdista.
Hän piti erittäin tärkeänä talouspoliittisen
ministeriryhmän linjausta finanssisijoituksista
julkisoikeudellisina laitoksina toimiviin yliopistoihin.
(Ks. tästä lisää).
-Kiveen hakattuna pysyy se, että valtio vastaa
perusrahoituksesta myös jatkossa, hän kuitenkin
lisäsi.
Sarkomaa otti kantaa kritiikkiin, jota on esitetty
säätiöyliopiston hallituksen kokoonpanoa
kohtaan. Hän painotti, että akateeminen päätöksenteko
säilyy kolmikannan käsissä.
-Säätiöyliopiston hallituksessa ei ole suoria
edunsaajia, kuten henkilöstöä tai tutkinto-opiskelijoita.
Valtio nimittää hallitukseen yhden jäsenen
kuultuaan ylioppilaskunnan esityksen ja
yhden kuultuaan neuvottelukuntaa, johon kuuluu
myös henkilöstön edustajia. Hallituksella on oltava koko yliopistoyhteisön arvostus.
Säädekirjaluonnokseen ministeri odotti rakentavia
ehdotuksia kolmelta korkeakoululta
vappuun mennessä. Varsinaisen yliopistolain
luonnos on myös viimeistelyä vaille valmis. Rehtorien
neuvoston kanssa sitä käsitellään toukokuussa.
Ja kesäkuussa opetusministeri on kutsunut
henkilöstöjärjestöjen edustavat keskustelutilaisuuteen.
Tuoko ilmainen raha onnea?
Valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Hannu
Mäkinen selvitti yliopistojen rahoituksen tulevaisuutta.
- Yliopistoille on luotava onnistumisen edellytykset
ja samalla niiltä odotetaan valmiutta
vastuunkantoon.
Mäkisen mielestä yliopistoista heijastuu julkisuuteen
päin valittaminen ja jarruttaminen.
UPJ, tuottavuusohjelma, kiinteistöjen vuokrat,
hallintotehtävien raskaus ja määrärahojen riittämättömyys
ovat olleet marinan aiheita.
Budjettipäällikkö kertasi kehyspäätöksen ja
talouspoliittisen ministeriryhmän linjaukset.
Hän muistutti, että jatkossa valtion rahoituksen
yleinen liikkumatila supistuu. Tähän hän esitti
ratkaisuksi, että yliopistot hankkivat yhä enemmän
itse rahaa ja ideoivat rahoituslähteitä, jotka
eivät rasita veronmaksajia.
-Taloudellista asiantuntemusta tulee lisätä
yliopistohallinnossa. Päällekkäisyyksiä pitää
poistaa, siirtyä yhä enemmän ostopalveluihin,
kilpailutuksiin ja rationalisoida tilojen käyttöä.
Jos tilat ovat ilmaisia, niihin voi liittyä vääristymiä.
Tässä ainoa tehokas tapa on vuokramekanismin
käyttö. - Ponnistus saattaa heikentyä, jos tulee ilmaista
rahaa. Ovatko suurimmat tulokset syntyneet
niukkuudessa vai runsaudessa? Ilmainen raha ei
tuo onnea, Mäkinen heitti ja kohahdutti yleisöä.
Tuottavuusohjelma on Mäkisen mukaan kohdellut
yliopistoja lievemmin kuin mitään muuta
osaa valtion hallinnosta. Tästä huolimatta yliopistoyhteisön
sitä kohtaan esittämä arvostelu
on Mäkisen mielestä ollut moninkertaista. Kun
yliopistot erkaantuvat valtiosta 2010 alusta, ne
myös vapautuvat tuottavuusohjelman piiristä
mutta eivät itse tuottavuusvaatimuksista. -Enemmän tekoja, vähemmän puhetta, evästi
budjettipäällikkö Mäkinen yliopistoväkeä puheensa
lopuksi.
Sivistysyliopistossa raha muuttuu
tiedoksi
Tieteentekijöiden liiton puheenjohtajan Ragna
Rönnholm muistutti, että yliopistot eivät olisi
mitään ilman henkilöstöä. Hän epäili, saavutetaanko
mittavilla uudistuksilla mitään uutta ja
kannustavaa. Neliportainen tutkijanuramalli antaa ensimmäisiä
viitteitä siitä, että rakenteiden sijaan fokusta
aletaan kääntää vähitellen kohti substanssia.
- Mallin toteuttaminen ja hyvä henkilöstöpolitiikka
aiotaan jatkossa ottaa tulosneuvottelujen
osaksi, mutta tämä edellyttää myös selvää
rahoitusta. Päättäjäjoukkoja on käynyt tutustumassa
huippuyliopistoihin USA:ssa ja Englannissa. Vierailujen
palautteissa on painotettu akateemisen
vapauden merkitystä. (Ks. myös Rönnholmin
pääkirjoitus.)
- Sivistysyliopistossa rahat muutetaan tiedoksi,
Rönnholm avasi seminaarin iltapäivän osuuden. Elinkeinoelämän ei pidä ohjata
yliopistoja
Sammon konsernijohtaja Björn Wahlroos kehui
esityksensä aluksi Helsingin yliopiston juhlasalin
upeaa puhujapönttöä. - Tästä on mukava puhua, kun kotonani on saman arkkitehdin piirtämä
kirjasto, hän hauskutti yleisöä.
Wahlroosin mielestä yliopistojen laatu ennustaa
hyvin maan talouden kehitystä. Hän korosti
sivistystä inhimillisenä pääomana.
- Maailman menon ennustettavuus on dramaattisesti
laskenut. Emme voi enää kouluttaa
väkeä hallinnon ja elinkeinoelämän palvelukseen
vaan tarvitsemme entistä muuntautumiskykyisempiä
ihmisiä, Wahlroos totesi ja kuvaili itseään
lähes väkivaltaiseksi koulutussuunnittelun
vastustajaksi.
Hän katsoi, että Suomessa nuoret joutuvat
tekemään ammatinvalintansa liian aikaisin. Ensin
pitäisi hankkia anglosaksisen mallin mukaan
yleissivistävä pohja: Lontoon pankkilounaalla on
tärkeämpää puhua muusta kuin optioiden hinnoittelusta.
- Ei ole elinkeinoelämän tehtävä ohjata yliopistojärjestelmän
kehittämistä. Yliopisto ei ole mikään
tuotantolaitos, vaan tiedeyhteisö, hän tähdensi.
Yliopistojen autonomian on Wahlroosin mielestä
perustuttava sen taloudelliseen autonomiaan.
- Muuten se voi joutua kahnaukseen esivallan
kanssa, jota tuosta ovesta ei auta päästää, hän
huomautti ja soitti juhlasalin pääovea.
Wahlroos on usein korostanut, että yliopistoissa
määrälliset tavoitteet ovat eliminoineet
laadun. Ja laatu on mitattavissa vain markkinataloudessa
eikä muuta laadun mittaria ole kuin
hinta.
- Yliopistoissa ei ole hintamekanismia, mutta
se olisi niihin saatava. Lukukausimaksut ja stipendijärjestelmä
ovat käytössä maailman parhaimmissa
yliopistoissa, miksei myös meillä.
(Ks. Wahlroosin ajatuksista lisää hänen haastattelustaan
Acatiimissa 7/2007. Vanhat lehdet
löytyvät verkkoversiosta www.acatiimi.fi)
Innovaatioyliopisto – Baabelin torni?
Seminaarin loppuosa koostui keskusteluosuuksista.
Ensimmäisenä olivat vuorossa aiheesta
“Yliopisto – innovaatioita vai sivistystä varten”
johtaja Timo Kekkonen Elinkeinoelämän keskusliitto
EK:sta ja rehtori Ilkka Niiniluoto Helsingin
yliopistosta. Tasavallan presidentti oli nimittänyt
Niiniluodon samaisena aamupäivänä
Helsingin yliopiston kansleriksi. Niiniluoto piti
yliopistojen sivistystehtävää ensisijaisena.
- Sivistysyliopistossa olennaista on laaja-alaisuus
ja monitieteisyys. Tutkimus on keskiössä ja
opetuksen tulee perustua siihen. Yliopistojen tehtävä
on luoda tutkimuksen kautta uutta tietoa.
Timo Kekkonen piti sivistystä innovaatioiden
perustana. Hän kyseenalaisti otsikon vastakkainasettelun.
Keskustelua juonsi TV 1:n Voimala-ohjelmasta
tuttu toimittaja Marketta Mattila. Hän kysyi
keskustelijoilta, ollaanko Otaniemeen rakentamassa
Baabelin tornia?
- En ehkä sitä Baabelin torniksi kutsuisi. Innovaatiopotentiaalia
löytyy kaikista yliopistoista,
totesi Niiniluoto.
- Innovaatioyliopisto-termi on johtanut harhaan
siinä, että siellä harjoitettaisiin innovaatiotoimintaa.
Kyllä senkin pitää olla monialainen
sivistysyliopisto, pelkkä teknologiaosaaminen ei
riitä, lisäsi Kekkonen.
Marketta Mattila kysyi, kuinka suuri osuus
innovaatioyliopiston elinkeinoelämän rahoitusosuudesta
200 miljoonasta eurosta on kasassa.
Kekkosen mukaan siitä on saatu kokoon noin
112 miljoonaa. Sama summa on ollut julkisuudessa
esillä jo alkuvuodesta.
Niiniluoto kommentoi lyhyesti myös säätiömallia
ja sen mahdollistamista muille yliopistoille.
Hän piti huonona sitä, että siihen on kytketty
malli, jonka perusteella yliopisto ei pääsisi itse
valitsemaan omia hallintoelimiään.
10 vuoden päästä onnellisempia
tutkijoita?
Seminaarin päätti “Miten henkilöstön käy muutoksessa?”
-keskustelu, johon ottivat osaa opetusneuvos
Juhani Dammert opetusministeriöstä,
työmarkkinajohtaja Teuvo Metsäpelto Valtion
työmarkkinalaitoksesta, hallintojohtaja Päivi Nerg Kuopion yliopistosta sekä toiminnanjohtajat
Eeva Rantala Tieteentekijöiden liitosta ja
Jorma Virkkala Professoriliitosta.
Metsäpelto piti suurena muutoksena sitä, että
yliopistot ottavat työantajaroolin. Dammert lupasi,
että henkilöstön asema turvataan siirtymävaiheessa,
mm. sen hetkisillä palkkaeduilla. Eläke-
edut eivät saa huonontua.
Suuri muutos on palvelussuhteen lajin muutos
virkasuhteesta työsuhteeksi. Eeva Rantala piti
virkasuhteeseen liittyvää irtisanomissuojaa työsuhdetta
vahvempana.
Jorma Virkkalan mielestä opetusministeriö
on ollut kovin ehdoton virkasuhteen säilyttämistä
vastaan. Hän piti kelpoisuusvaatimusten säilymistä
säädöstasolla välttämättömänä. (Ks.
myös professorien asemaan liittyvä juttu)
Päivi Nerg katsoi, että työsuhteistamisen
myötä vakinaistaminen on nykyistä helpompaa
ja julkista valtaa voi käyttää myös työsuhteessa.
Yleisön joukosta juristiprofessorit Kevät Nousiainen
ja Asko Lehtonen viestittivät, että virkaja
työsuhteen välillä on merkittäviä eroja, joita
nyt vähätellään. Nousiaisen mukaan korkeimman
hallinto-oikeuden tuore päätös Helsingin
yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan hallintopäällikön
tapauksessa oli tästä selvä osoitus.
Professori Lehtosen mielestä määräaikaisuuksissa
on kyse ennen kaikkea huonoista käytännöistä,
eikä palvelussuhteen lajista. Lehtonen katsoi
myös, että yliopistokohtainen sopiminen merkitsee
henkilöstön työmarkkinavoiman heikkenemistä.
Yliopistot ovat perustumassa Suomen yliopistojen
työnantajayhdistyksen SYTYn, joka parhaillaan
miettii järjestäytymistään joko EK:hon
tai Valtion työmarkkinalaitokseen. Metsäpelto
totesi, että työmarkkinalaitos on edelleen kiinnostunut
olemaan mukana sopimustoiminnassa.
Päivi Nergin mukaan tilanne on auki. Dammert
toivoi, että SYTY tekee viisaita ratkaisuja.
Juontaja Marketta Mattila kysyi lopuksi, onko
yliopistoissa 10 vuoden päästä entistä onnellisempia
opettajia ja tutkijoita? Vaikka tuleviin
vuosiin liittyy paljon epävarmuustekijöistä, keskustelijat
näkivät yliopistouudistuksen myös
mahdollisuutena. Jos resursseja ei saada lisää,
edessä voi kuitenkin olla painajaisuni.
Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Nina Dodd
|