4/08

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     
     
     

    Tutkijanura opetustehtävät?

    Tutkijanuratyöryhmässä on saatu aikaan esitys, joka toteutuessaan voi selkeyttää tutkijoiden urapolkua. Esitykset tutkimusvapaajärjestelmästä ja ansioitumisen kautta uralla etenemisestä ovat kannatettavia.

    Vaikka opetus ja tutkimus kulkevat yhdessä, työryhmän tehtävä oli rajattu käsittelemään tutkimustehtäviä. Näin ryhmässä ei myöskään ollut ketään, joka olisi edustanut opetuspainotteisten virkojen hoitajia, siis lehtoreita. Tästä huolimatta ryhmä on ottanut kantaa myös opetuspainotteisiin tehtäviin, esim. viittaamalla Helsingin yliopiston malliin (s. 15), vaikka se on vain Helsingin yliopiston rehtorin suositus, ei yliopiston päätös virkarakenteesta. Näin opetuspainotteiset tehtävät käsitellään vain tutkimuksen näkökulmasta. Opetustehtävä on ikään kuin poikkeus tai sattuma tutkijanuralla pyrittäessä ylimmälle portaalle. Tehtävän vaatimasta osaamisesta tai erityiskompetenssista ei puhuta mitään.

    On tosiasia, että yliopistossa tulee olemaan tehtäviä, jotka painottuvat opetukseen, sen pitkäjänteiseen kehittämiseen ja toteutukseen. Näiden tehtävien painotukset johtavat VPJ:ssä erityyppisiin tehtäväkuvauksiin ja myös vaadittaviin kompetensseihin. Tästä huolimatta neliportainen malli on kuvattu ainoastaan VPJ- karttojen tutkimuspainotteisten tehtävien mukaan, vaikka siinä itse asiassa ovat mukana myös opetuspainotteiset tehtävät.

    Muistiossa tutkimuksesta ja myös tutkijankoulutuksesta annettu kuva on melko yksipuolinen, jos tarkastellaan tieteenaloja, joita ryhmän jäsenet edustavat. He eivät edusta humanistisia, pedagogisia, valtiotieteellisiä tai esim. teologisia aloja. Tutkijanura näyttää perustuvan tutkimusryhmiin, ei yksittäisen tutkijan usein hyvinkin omintakeiseen tutkimusalaan. Tästä seuraa myös se, etteivät näiden alojen tutkijoiden tutkimusalueet välttämättä mahdu laitoksen strategisiin linjauksiin, joiden perusteella tehtävän vakinaistaminen olisi mahdollista. Tämä näkemys on yleinen koko nykyisessä ministeriön johtamassa (yliopisto)koulutuspoliittisessa keskustelussa ja se näkyy mm. ehdotuksessa säätiöiden rahoituksen suuntauksesta. Säätiöt tukevat merkittävästi - kilpaillulla rahallaan - yllä mainittujen alojen tohtorikoulutusta.

    Jotta opetuspainotteisten tehtävien ominaislaatu ja mahdollisuus edetä uralla myös niiden kautta eivät häviäisi, tarvitaan nyt julkaistun muistion rinnalle toinen, jossa asetetaan tavoitteet opetuspainotteisten tehtävien urakehitykselle ja kelpoisuuksille. Näin voidaan taata yliopiston opetustehtävät houkuttelevana uravaihtoehtona eikä vain välttämättömänä välivaiheena pyrittäessä professuuriin. Malliin tulee saada selkeä esitys uralla etenemisestä ja tehtävien vakinaistamisesta saman tapaan kuin nyt esitetyssä tutkijanurassa.


    Tuula Hirvonen

    puheenjohtaja
    Yliopistonlehtorien liitto