4/07

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     

     

     

    Työmarkkinanäkymät alkavat tiivistyä

    Valmistelut seuraavaa työmarkkinakierrosta varten ovat käynnissä. Kokonaisratkaisun toteutuminen ei ole varmaa. Valtiolla johto- ja asiantuntijatehtävissä olevien palkkakilpailukyvyn paraneminen on keskeinen kysymys. Yliopistoissa opettajien työajan seurantapyrkimys hiertää.

    Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa käsitellään työmarkkinakysymyksiä. Valiovaltaa, työntekijäjärjestöjä ja työnantajajärjestöjä tarkoittava kolmikanta mainitaan ohjelmassa toistakymmentä kertaa.

    Hallitusohjelman mukaan julkisen sektorin työvoiman riittävyyden takaamiseksi kehitetään ohjelma, jossa varmistetaan palkkauksen, vakinaisten palvelussuhteiden ja palvelussuhteen ehtojen keinoin työvoiman alalla pysyvyys ja alan houkuttelevuus. Tämä maininta on jatkoa valtiovarainministeriön 5.2.2007 lähettämälle palkkapoliittiselle paimenkirjeelle, jossa korostetaan valtion esimies- ja asiantuntijatehtävien palkkakilpailukyvyn kehittämistä. (Ks. Acatiimin numero 3/2007 s. 6). Valtion johto- ja asiantuntijatehtävien palkkakilpailukyvyn kohentamiseen kaivataan kuitenkin lisärahaa.

    Kokonaisratkaisu

    Voimassa oleva varsin kattava kokonaisratkaisu päättyy 30.9.2007. Uuden työmarkkinaratkaisun valmistelut on aloitettu.

    Tässä vaiheessa on hyvin vaikeata ennustaa, syntyykö uusi kokonaisratkaisu vai mennäänkö ns. liittokierrokseen. Kaikki eivät välttämättä halua kokonaisratkaisua. Tällä hetkellä arvioiden mahdollisuudet tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun lienevät 50 %:n luokkaa tai vähän sen alle.

    Keskusjärjestö AKAVAssa samoinkuin akavalaisen neuvottelujärjestö JUKOn valtionsektorilla valmistellaan seuraavan kierroksen tavoitteita. Akavalainen lähtökohta on, että pyritään kattavaan sopimusratkaisuun, jonka pituus olisi noin kaksi vuotta. Palkankorotukset tulisi määrittää kokonaisratkaisussa alakohtaisesti samansuuruisiksi. Yleiskorotusten tulisi olla kaikilla aloilla prosentuaalisia. Palkankorotusten tulisi olla sukupuolisesti neutraaleja ja kilpailukykyä lisääviä.

    Keskeiseksi akavalaiseksi tavoitteeksi muodostuu julkisella sektorilla ja erityisesti valtiolla palkkausjärjestelmien kehittäminen siten, että palkkakilpailukyky paranee johto- ja asiantuntijatehtävissä. Tässä suhteessa akavalaiset ovat aika tavalla samoilla linjoilla kuin valtiovarainministeriö kirjeessään 5.2.2007. Akavalaisiin tavoitteisiin tulee sisältymään paljon muita hyviä asioita. Niiden valmistelua jatketaan.

    Työmarkkinakauden lopun lähestyessä on myös tärkeätä, että järjestöllistä valmiutta lisätään. Näin tapahtuu JUKOn puitteissa ja myös liittojen toimesta (ks. Acatiimi numero 3/2007 sivut 32-34).

    Yliopistojen tilanne

    Yliopistoja vaivaa krooninen voimavarojen niukkuus. Yliopistoihin suunnitellaan monenlaisia myllerryksiä. Hallitusohjelman mukaan yliopistojen taloudellista autonomiaa lisätään mahdollistamalla yliopistoille julkioikeudellisen oikeushenkilön tai yksityisoikeudellisen säätiöin asema. Tällaisilla dramaattisillakin muutoksilla tulee olemaan vaikutusta myös yliopistojen palvelussuhde- ja neuvottelujärjestelmään. Kyse on yliopistojen henkilöstön kannalta suuren luokan työmarkkina-asioista. Yliopistoalan järjestöillä tulee olla keskeinen vaikutusmahdollisuus uudistusten toteuttamiseen.

    Yliopistoissa jatkuu UPJ:n soveltaminen. Suurimmalle osalle yliopistojen palveluksessa olevia UPJ merkitsee palkankorotusta, jonka suuruus tulee olemaan keskimääräisesti noin 10 % järjestelmän ollessa voimassa täysimääräisesti 1.10.2009 lukien. Siirtymäkauden ollessa kesken korotuksesta on toteutunut tähän mennessä keskimääräisesti vajaa puolet.

    Vuonna 1997 solmitun yliopistoja sitovan virkaehtosopimuksen perusteella yliopisto-opettajien työsuunnitelman mukainen vuotuinen työaika on 1600 tuntia (tosiasiassa opettajat työskentelevät keskimääräisesti vuodessa yli 2000 tuntia). “Sen toteutumista seurataan työsuoritusten ja -tulosten eikä ajan tai ajanjaksojen perusteella.”

    Virkaehtosopimuksen sitovasta määräyksestä huolimatta yliopistoissa esiintyy pyrkimyksiä opettajien työajan seurantaan tai niin kuin sanotaan kohdentamiseen. Työajan seurantapyrkimykset on naamioitu eräissä paikoissa koeaikaisiksi tai vapaaehtoisiksi.

    Taitaa olla aika panna “lain hulja heilumaan”?

    Jorma Virkkala
    Professoriliiton toiminnanjohtaja 19.4.2007