ACATIIMI 4/07 tulosta | sulje ikkuna

Kolumni Risto Laitinen

Huippuyliopistossa on oltava tilaa einsteinille

Yliopiston tehtäviksi on määritelty tieteellinen tutkimus sekä siihen perustuvan korkeimman opetuksen antaminen. Lisäksi hiljattain on Suomessa yliopistolakiin kirjattu mainintana yliopistojen yhteiskunnallinen palvelutehtävä. Näillä kaikilla kolmella osa-alueilla yliopistoilla on paljon annettavaa yhteiskunnalle.

Viimeaikoina käyty keskustelu huippuyliopiston kehittämisestä viittaa lähinnä teknillisiin ja kaupallisiin tieteenaloihin ja erityisesti niiden sovelluksiin. Yliopistojen rakenteellinen kehittäminen tähtää niiden irrottamiseen valtion taloudesta ja toiveeseen elinkeinoelämän suuremmasta osallistumisesta toiminnan rahoittamiseksi. Tässä keskustelussa näyttää tyystin unohtuneen, että sinänsä tärkeät teknilliset innovaatiot ja keksinnöt ponnistavat yleensä olemassa olevalta tieteelliseltä perustalta ja luovat harvoin uutta tietoa. Pitkäjänteisen soveltavan toimintapohjan ylläpitäminen edellyttää aktiivista tieteellistä perustutkimusta, jonka tulosten ei välttämättä voi odottaa tuottavan välitöntä kaupallista hyötyä. Tunnettu esimerkki on George Boolen 1850-luvulla luoma binäärialgebra, jolle löytyi kaupallinen käyttösovellutus vasta lähes sata vuotta myöhemmin.

Helposti voi myös käydä, että teknillisiin keksintöihin tähtäävässä huippuyliopistossa ei ole tilaa niille tieteenaloille, joiden työn tulokset eivät ole välittömästi hyödynnettävissä. Yhteiskunta kuitenkin tarvitsee yliopistoilta muutakin kuin pelkästään innovaatioita. Perustieteistä ja perustutkimuksesta on pidettävä huolta. Thomas Huxleyn mukaan elämme pienellä tiedon saarella keskellä tuntemattoman suurta valtamerta ja jokaisen sukupolven tehtävänä on vallata hieman lisää maata. Tieto, sen oppiminen, lisääminen ja eteenpäin siirtäminen taas on Albert Einsteinin mukaan yliopistojen ydintehtävä. Eri alojen yliopistotutkijat työskentelevät ymmärtääkseen paremmin ihmistä itseään sekä maailmaa, jossa elämme. Tässä tavoitteessa tarvitaan pitkäjänteistä ja monitieteellistä lähestymistä. Kulttuurin vaaliminen ja kehittäminen sekä yhteiskunnallisen keskustelun ylläpitäminen ovat myös yliopiston avaintehtäviä, joista ei tule tinkiä.

Yliopistoja voidaan kehittää miltä pohjalta hyvänsä, kunhan huolehditaan muutamista avaintekijöistä. Tieteellisen tason kehittäminen edellyttää runsaasti rahallisia resursseja, jotta tutkijat ja opettajat saavat mahdollisuuden keskittyä perustehtäviinsä ilman että valtaosa työajasta kuluu yhä lisääntyvien hallintorutiinien suorittamiseen. Kilpailutetun rahoituksen voimakas kasvaminen on puolestaan johtanut raskaaseen byrokratiaan, jossa suuri osa henkisistä ja ajallisista resursseista kuluu hakemusten laatimiseen ja hankkeiden etenemisen raportointiin.

Yliopiston on oltava miellyttävä ja turvallinen työympäristö, jossa lyhytjänteiset talouden vaihtelut eivät johda nopeisiin suunnanmuutoksiin. Elinkeinoelämän tarpeiden korostaminen ei saa johtaa tilanteeseen, jossa ajetaan alas kokonaisia tieteenaloja, jotka eivät tyydytä talouden vaatimuksia. Yliopistollista yöjunaa Kemijärveltä Helsinkiin ei saa lakkauttaa.

Galileo Galilei, Charles Darwin, Albert Einstein ja monet muut ovat voimakkaasti vaikuttaneet maailmankuvamme muovautumiseen, mutta ovat usein joutuneet toimimaan oman aikansa yliopistojen ulkopuolella ja joskus jopa ilman virallisen yhteiskunnan hyväksyntää. Nykyaikaisen yliopistolaitoksen on pystyttävä tunnistamaan ja tukemaan tulevaisuutemme tekijöitä, vaikka heidän saavutustensa arvo voi olla kaukana edessäpäin ja jopa kokonaan irti aineellisen elintason kohottamisesta.

Risto Laitinen on Professoriliiton puheenjohtaja

 

 


ACATIIMI 4/07 tulosta | sulje ikkuna