Pääkirjoitus

Eurooppa ei meitä pelasta

Uusi eduskunta tuli valituksi ja hallitusta rakennetaan. Hallitusohjelman myötä paljastuvat suunnitelmat tutkimuksen ja koulutuksen tulevaisuudesta. Onko hallitus osaamiseen luottava aktiivinen investoija vai riittääkö sille leikkauslistojen selittely välttämättömyytenä? Vastaus selviää lähiaikoina.

Hallituksen ja sen ohjelman rakentamista seuratessa ei pidä unohtaa europarlamentin vaaleja. Onhan tärkeää valita edustajia, jotka tietävät Euroopan kehittyvän tutkimukseen perustuvalla työllä. Britannian tilanne tekee EU-vaaleista erityisen. Tätä kirjoittaessani en tiedä onko Britannia enää Euroopan Unionin jäsen. Kävipä miten tahansa, uskon heidän olevan tulevaisuudessakin läheinen ja korkeatasoinen tutkimuskumppani.

Vaalien jälkeenkin kannattaa jatkaa EU-asioiden seuraamista. Suomi aloittaa heinäkuussa Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajana. Puheenjohtajuuden perustaksi Suomi on julkaissut Trio-ohjelman yhdessä kahden muun tulevan puheenjohtajamaan kanssa. Ohjelmassa korostetaan suoraviivaisesti eurooppalaisen kilpailukyvyn kehittämistä. Tästä näkökulmasta tulevat puheenjohtajat esittävät panostuksia uudenlaiseen osaamiseen sekä erityisesti nuorten mahdollisuuksien edistämiseen.

Trio-ohjelman taustaksi julkaistiin jo viime syksynä eduskuntaryhmien yhteisen työryhmän laatima raportti ”Eduskuntaryhmien näkemyksiä: Suomen EU-puheenjohtajuuden ohjelma”. Tärkeimmiksi painopisteiksi raportissa nostetaan kansalaiset, ilmastopolitiikka sekä vahva Eurooppa ja turvallisuus. Tutkimus ja koulutus eivät raportissa päätyneet painopisteiksi. Eduskuntaryhmät eivät kuitenkaan halunneet raportillaan sitoa tulevaa hallitusta, vaan Suomen lopulliset painotukset laaditaan vasta nyt vaalien jälkeen. Toivon, että tutkimus ja tutkimukseen perustuva koulutus sekä kehitys nousevat selkeämmin agendalle.

Konkretiaa EU-asioiden seuraamiseen tarjoavat Horisontti 2014—2020-ohjelman loppukausi ja uusi ohjelma vuosille 2021— 2027. Nykyisen ohjelman budjetti on noin 80 miljardia euroa, josta suomalaiset tutkimuslaitokset ja korkeakoulut ovat onnistuneet saamaan Suomen maksuosuutta selvästi suuremman summan hankkeisiinsa. Menestys rahoituksen saamisessa onkin vakuuttava näyttö osaamisestamme kovassa kansainvälisessä kilpailussa.

Uuden Horisontti 2021—2027 -ohjelman painopisteet tulevat olemaan kilpailukyvyn vahvistamisessa sekä EU:n kestävän kehityksen tavoitteiden tukemisessa. Rahaa ohjelmaan on varattu 100 miljardia euroa. Luku on suuri ja vaikea hahmottaa. Vertailukohdaksi kannattaa ottaa kaikkien EU-maiden yhteinen bruttokansantuote, joka pelkästään vuonna 2017 oli 15 300 miljardia euroa ja josta Suomen osuus oli vajaa 1,5 prosenttia. Bruttokansantuotteeseen suhteutettuna Horisontti on vaatimaton, vain promillen luokkaa. Toki summa on merkittävä, mutta ei missään nimessä voimakas panostus eurooppalaiseen tulevaisuuteen.

Aika ajoin kotimaassa on vihjattu, että suomalaiset tutkijat olisivat heikkoja EU:n tutkimusrahan hakemisessa. On jopa esitetty, että kotikutoinen tutkimuksen rahoituksen ongelma ratkeaisi aktiivisemmalla otteella EUrahoituksen hankkimisessa. Me kehitämme tätäkin asiaa, mutta jo nykyinen korkea osaaminen ja onnistuminen pitää tunnustaa. Tutkijat hankkivat rahoitusta EU:sta enemmän kuin Suomi EU:lle maksaa. Olisi epärealistista olettaa tämän osuuden kasvavan merkittävästi.

Seuraava hallitus ei siis voi olettaa EU:n pelastavan suomalaisen tutkimuksen rahoitusta. Suomi on aivan itse jättänyt investoimatta tutkimukseen ja siihen perustuvaan koulutukseen sekä kehittämiseen. Yliopistoindeksin palautus ja kaikkien TKI-panosten nostaminen 4 prosenttiin Suomen bruttokansantuotteesta nauttivat kuitenkin, ainakin ennen vaaleja, laajaa tukea puolueissa. Tulevan hallituksen pitääkin palauttaa indeksi ja toteuttaa välitön tasokorotus sekä rahoitusohjelma 4 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi jo paljon ennen vuotta 2030.



Jouni Kivistö-Rahnasto
puheenjohtaja, Professoriliitto


Painetussa lehdessä sivu 2