Keskustelua

Omistaako yliopisto projektit?

Yliopistobyrokratia ei ole viime vuosikymmeninä osoittanut vähentymisen merkkejä. Yliopisto on jouduttuaan lisääntyneen ministeriöohjauksen kohteeksi alkanut korostaa omia intressejään suhteessa sen palveluksessa olevien itsenäisten tutkijoiden intresseihin.

Tämä kehitys on näkynyt myös tutkimushankkeiden taloushallintoa koskevissa asioissa. Kärsijöiksi ovat jääneet erityisesti tutkijat. Siis ne, jotka projektirahat yliopiston piiriin alun perin ovat hankkineetkin.

Yliopistobyrokratia on alkanut suhtautua tutkijoiden hankkimiin projektirahoihin kirjaimellisesti kuin omiinsa.

Esimerkiksi oman yliopistomme hallinnon laatimassa, Projektin johtajan oppaassa linjataan: "Rahoittajat myöntävät rahoituksen nimenomaan Turun yliopistolle oikeushenkilönä, ei yksittäiselle tutkijalle."

Tämä oppaan siteerattu väite ei mielestämme pidä kaikin osin paikkaansa. Suuri osa rahoittajista myöntää edelleen rahoituksen tutkijalle tai tutkijaryhmälle.

Vain Suomen Akatemia myöntää rahoja yksittäisten tutkijoiden ohella yliopiston hankkeille, kuten profiloitumiseen, lippulaivahankkeille ja huippuyksiköille, sekä tutkimuskonsortioille muun muassa strategiarahoituksena. Miltei kaikki muut myöntävät apurahoja yksittäisille tutkijoille. Yleensä säätiöt myöntävät rahoitusta yksittäisille tutkijoille tai heidän ryhmilleen. Tämä on päämalli.

Esimerkiksi Suomen Kulttuurirahasto myöntää apurahoja henkilöille, työryhmille ja yhteisöille. Samoin Emil Aaltosen säätiö ja Koneen säätiö myöntävät projektiapurahaa tutkijoiden henkilökohtaisiin apurahoihin, jotka säätiö maksaa suoraan tutkijoille. Sen osan projektiapurahasta, joka käytetään palkkakuluihin tai muihin tutkimuksesta aiheutuviin kuluihin, pitää kulkea hakijan yliopiston maksatusjärjestelmän kautta. Työsuojelurahaston yleisohjeissa puolestaan käytetään vain ilmaisua määrärahan saaja. Eli kyse on siitä, kuka on hakenut kutakin määrärahaa. Hakemus edellyttää myös hakijan organisaation / hakijoiden organisaatioiden sitoutuvan hankkeen kyseiseltä organisaatiolta edellyttämiin tila- ja hallinnointitoimiin, mutta määrärahan saaja määräytyy aina hakijan mukaan. Vain Business Finland (entinen Tekes) rahoittaa tutkimusorganisaatioiden projekteja, 60 % rahoitusosuudella.

Johtopäätöksemme on selkeä: yliopisto omistaa vain sille myönnetyt tutkimushankkeet mutta se ei omista yksittäisten tutkijoiden projekteja eikä niille myönnettyjä rahoja, vaikka voivatkin hallinnoida niitä. Yliopisto ei omista myöskään tutkimuskonsortioita.

Jokainen viime vuosina apurahoja saanut on huomannut yliopiston pyrkimyksen korostaa myös itseään projektin hankkineen tutkijan tai tutkijoiden rinnalla. Tämä ulottuu aivan yksityiskohtiin. Yliopiston kirjasto esimerkiksi katsoo asiakseen luetteloida kokoelmiinsa tutkimushankkeen tilaamat kirjat, vaikka niitä ei sisällytetä kirjaston kokoelmiin.

Hankkeiden myöntökirjeissä ei todeta varoja myönnetyn X yliopistolle, vaan tutkija NN:lle. Miten yliopistohallinto on päätynyt korostamaan yliopistoa tutkimushankkeen omistajana?

Miten asiaa on oikeudellisesti arvioitava?

Oikeudellisesti asia on monimutkainen. Esitämme muutamia selvennyksiä.

Tutkimusrahat myönnetään aina hakijalle. Jos yliopisto on hakijana (esimerkiksi yliopiston omat ns. kärkihankkeet), silloin rahat myös myönnetään suoraan yliopistolle. Jos taas hakijana on yksittäinen tutkija tai tutkijaryhmä, silloin rahat myönnetään kyseiselle tutkijalle tai tutkijaryhmälle. Myös konsortio on tutkimusrahan itsenäinen saaja.

Yliopisto sitoutuu hallinnollisesti vastaanottamaan myönnetyn rahan, mutta se kuuluu tutkijalle tai tutkimusprojektille, vaikka se olisi kuvaannollisesti sanoen yliopiston siipien suojassa. Tutkimusprojekti ei ole sellaisenaan oikeushenkilö, eikä voi siksi kaikin osin hallinnoida saamaansa rahoitusta. Siksi rahoituksen saaneet tutkijat käyttävät yliopiston taloushallinnon avulla saamiaan rahoja.

Yliopisto ei voi kuin vain sille itselleen myönnettyjen tutkimushankkeiden osalta määrätä, keitä palkataan tutkimusprojektiin. Yliopisto ei myöskään voi määrätä kuin vain kyseisen tutkimuksen tai tutkimusprojektin toteuttamisesta.

Jos esimerkiksi rahoituksen saanut henkilö siirtyy yliopistosta toiseen, hänelle myönnetyt rahatkin siirtyvät. Tällaisessa tilanteessa joudutaan käymään keskusteluja aikaisemman ja uuden rahojen hallinnoijan välillä, mutta aikaisempi yliopisto ei voi estää rahojen siirtymistä tutkijan mukana.

Jos rahoitus on myönnetty tutkimusprojektille ja tietty tutkija on ollut hakijana, rahat ovat sidoksissa siihen henkilöön, joka vastaa kyseisestä tutkimusprojektista. Samaa sääntöä noudatetaan, vaikka hakijoina olisi ollut useita henkilöitä eri yliopistoista.

Yliopisto ei siis voi esimerkiksi käyttää hankkeen A saamia tutkimusrahoja hankkeen B palkkojen maksuun eikä hankkeen A:n varoja muihin kuin juuri sen hankkeen tutkimussuunnitelmassa ja budjetissa osoitettuihin menoihin.

Yliopistobyrokratia ei perääntyne roolinsa korostamisesta. Tutkijoiden on syytä valppaasti valvoa oikeuksiaan ja pitää huoli siitä, ettei varainhankkijoiden oikeuksia poljeta. Projektin ja yliopiston välinen suhde on iso juridinen ongelma. Mutta ei se siten ratkea, että yliopisto omii kaiken!

Seppo Koskinen
Matti Wiberg
Seppo Koskinen on työoikeuden ja Matti Wiberg valtio-opin professori Turun yliopistossa

---

Tekijänoikeus, kirjastot ja tieteen avoimuus

Kirjastojen edustajat (Kaiponen, Nygren, Rantasaari ja Roinila) mainitsivat nimeni tieteen avoimuutta ja tutkijoiden tekijänoikeuksia käsitelleessä puheenvuorossaan (Acatiimi 2/2018). Samassa yhteydessä he totesivat, että kirjoituksestani ei selvinnyt, miksi katsoin korkeakoulujen ja tekijöiden etujen olevan asiassa ristiriidassa keskenään.

Vastaukseni ja kommenttini on: he itse jo vastasivat tähän kysymykseen mm. s. 54 kappaleessa, jossa todettiin mm: ”Yliopistojen julkaisuarkistot ovat niiden omistamia, pysyviä tietovarantoja. --- Julkaisuarkistojensa avulla yliopistot voivat aktiivisesti markkinoida omien tutkijoidensa tutkimustuloksia kustantajien asettamilla reunaehdoilla.”

Kirjastot ja heidän taustaorganisaationsa haluavat ilmeisesti yhä laajemmin julkaisijoiksi. Miksi ne haluavat luovan henkilöstönsä aineistojen ’omistajiksi’?

Käytettiin itse toiminnasta miten hienoa nimitystä (avoin julkaiseminen, rinnakkaistallentaminen, vihreä tie) tahansa, tämä ei tee itse toimintaa ja lopputulosta tyhjäksi. Kyse on toisen luoman tieteellisen työn tuloksen julkaisutoiminnasta. Siitä seuraa aina myös jonkinlainen vastuu. En tarkoita tässä ainoastaan tekijänoikeusvastuuta, joka liitetään esityksen muotoon korostuneesti, vaan myös lakimääräistä vastuuta julkaisuiden sisällöstä (esim. vastuu kunnianloukkauksesta ml. yksityisyyden suoja).

Mainittakoon vielä se, että laissa, kansainvälisissä sopimuksissa koskien erityisesti tekijänoikeuksia, ei tunneta vihreitä, keltaisia tai muita julkaisuja. Ne ovat amerikkalaisesta keskustelusta ja erityisesti tietoja ja luovan työn tuloksia hyödyntävien tahojen kehittämiä käsitteitä, joita nyt halutaan vakiinnuttaa meilläkin käytännöksi.

Yliopistotutkijoiden ja –opettajien ensijulkaisuoikeudesta sekä vapaasta julkaisu- ja sopimisoikeudesta muutenkin tulee pitää kiinni ja sitä tulisi myös yliopisto-organisaatioiden vaalia. Vain sellainen lainsäädäntö- ja sopimisympäristö kannustaa ja edistää tieteellistä luovuutta. Pakottaminen tieteellisen työn tallentamiseen jo luonnosvaiheessa merkitsee myös valtakontrollia, mikä ei kuulu sivistysvaltion periaatteisiin. Tällaisesta julkaisujen kontrollista on maailmalla varmasti myös esimerkkejä.

Rainer Oesch
professori, Helsingin yliopisto

---

Suomen Akatemialle osoitetut akatemiahanke-, akatemiatutkija- ja tutkijatohtorihakemukset ja niihin perustuvat myönnöt suhteutettuna yliopistojen opetus- ja tutkimushenkilökunnan henkilötyövuosiin 2012–2016 sekä ERC:lle osoitetut hakemukset ja niihin perustuvat myönnöt 2014–2017.

Yliopisto	Htv ura- portailla II-IV (5 v. ka.)	Hake- muksia yht. 2012— 2016 /Htv	Myöntöjä yht. 2012— 2016/Htv	Hake- muksia yht. 2014—2017	Hyväk- syttyjä hake- muksia yht. 2014—2017	Hyväksy- mis- %
Yliopisto Aalto-yliopisto	Htv uraportailla II-IV (5 v. ka.) 1 210	Hakemuksia yht. 2012— 2016 /Htv 1,21	Myöntöjä yht. 2012— 2016/Htv 0,20	Hakemuksia yht. 2014—2017 162	Hyväksyttyjä hakemuksia yht. 2014—2017 14	Hyväksymis-% 9 %
Yliopisto Hanken	Htv uraportailla II-IV (5 v. ka.) 105	Hakemuksia yht. 2012— 2016 /Htv 0,68	Myöntöjä yht. 2012— 2016/Htv 0,08	Hakemuksia yht. 2014—2017 <10	Hyväksyttyjä hakemuksia yht. 2014—2017	Hyväksymis-%
Yliopisto Helsingin yliopisto	Htv uraportailla II-IV (5 v. ka.) 2 517	Hakemuksia yht. 2012— 2016 /Htv 1,45	Myöntöjä yht. 2012— 2016/Htv 0,22	Hakemuksia yht. 2014—2017 262	Hyväksyttyjä hakemuksia yht. 2014—2017 34	Hyväksymis-% 13 %
Yliopisto Itä-Suomen yliopisto	Htv uraportailla II-IV (5 v. ka.) 947	Hakemuksia yht. 2012— 2016 /Htv 1,16	Myöntöjä yht. 2012— 2016/Htv 0,14	Hakemuksia yht. 2014—2017 58	Hyväksyttyjä hakemuksia yht. 2014—2017 3	Hyväksymis-% 5 %
Yliopisto Jyväskylän yliopisto	Htv uraportailla II-IV (5 v. ka.) 808	Hakemuksia yht. 2012— 2016 /Htv 1,60	Myöntöjä yht. 2012— 2016/Htv 0,21	Hakemuksia yht. 2014—2017 96	Hyväksyttyjä hakemuksia yht. 2014—2017 9	Hyväksymis-% 9 %
Yliopisto Lapin yliopisto	Htv uraportailla II-IV (5 v. ka.) 133	Hakemuksia yht. 2012— 2016 /Htv 0,81	Myöntöjä yht. 2012— 2016/Htv 0,06	Hakemuksia yht. 2014—2017 <10	Hyväksyttyjä hakemuksia yht. 2014—2017	Hyväksymis-%
Yliopisto LTY	Htv uraportailla II-IV (5 v. ka.) 268	Hakemuksia yht. 2012— 2016 /Htv 1,28	Myöntöjä yht. 2012— 2016/Htv 0,11	Hakemuksia yht. 2014—2017 23	Hyväksyttyjä hakemuksia yht. 2014—2017	Hyväksymis-%
Yliopisto Oulun yliopisto	Htv uraportailla II-IV (5 v. ka.) 775	Hakemuksia yht. 2012— 2016 /Htv 1,68	Myöntöjä yht. 2012— 2016/Htv 0,19	Hakemuksia yht. 2014—2017 84	Hyväksyttyjä hakemuksia yht. 2014—2017 2	Hyväksymis-% 2 %
Yliopisto Taideyliopisto	Htv uraportailla II-IV (5 v. ka.) 209	Hakemuksia yht. 2012— 2016 /Htv 0,23	Myöntöjä yht. 2012— 2016/Htv 0,04	Hakemuksia yht. 2014—2017 <10	Hyväksyttyjä hakemuksia yht. 2014—2017	Hyväksymis-%
Yliopisto TTY	Htv uraportailla II-IV (5 v. ka.) 507	Hakemuksia yht. 2012— 2016 /Htv 1,29	Myöntöjä yht. 2012— 2016/Htv 0,18	Hakemuksia yht. 2014—2017 33	Hyväksyttyjä hakemuksia yht. 2014—2017 3	Hyväksymis-% 9 %
Yliopisto Tampereen yliopisto	Htv uraportailla II-IV (5 v. ka.) 649	Hakemuksia yht. 2012— 2016 /Htv 1,44	Myöntöjä yht. 2012— 2016/Htv 0,18	Hakemuksia yht. 2014—2017 28	Hyväksyttyjä hakemuksia yht. 2014—2017	Hyväksymis-%
Yliopisto Turun yliopisto	Htv uraportailla II-IV (5 v. ka.) 1 159	Hakemuksia yht. 2012— 2016 /Htv 1,34	Myöntöjä yht. 2012— 2016/Htv 0,16	Hakemuksia yht. 2014—2017 64	Hyväksyttyjä hakemuksia yht. 2014—2017 3	Hyväksymis-% 5 %
Yliopisto Vaasan yliopisto	Htv uraportailla II-IV (5 v. ka.) 172	Hakemuksia yht. 2012— 2016 /Htv 0,41	Myöntöjä yht. 2012— 2016/Htv 0,04	Hakemuksia yht. 2014—2017 <10	Hyväksyttyjä hakemuksia yht. 2014—2017	Hyväksymis-%
Yliopisto Åbo Akademi	Htv uraportailla II-IV (5 v. ka.) 424	Hakemuksia yht. 2012— 2016 /Htv 1,28	Myöntöjä yht. 2012— 2016/Htv 0,16	Hakemuksia yht. 2014—2017 14	Hyväksyttyjä hakemuksia yht. 2014—2017 1	Hyväksymis-% 7 %
Yliopisto Yliopistot yhteensä	Htv uraportailla II-IV (5 v. ka.) 9 882	Hakemuksia yht. 2012— 2016 /Htv 1,33	Myöntöjä yht. 2012— 2016/Htv 0,18	Hakemuksia yht. 2014—2017 838	Hyväksyttyjä hakemuksia yht. 2014—2017 69	Hyväksymis-% 8 %

Lähteet: Opetushallinnon tilastopalvelu Vipunen; Suomen Akatemia; Euroopan komissio.

Henkilötyövuodet sisältävät uraportaat II–IV, joille sijoittuvat tutkijat voivat hakea Suomen Akatemian rahoitusta. ERC -hakemusten ja -myöntöjen määrät perustuvat rahoitushakuihin Starting Grant 2014–2017, Consolidator Grant 2014–2017 ja Advanced Grant 2014–2016. Helsingin yliopiston ERC -myönnöissä on mukana yksi Saksasta HY:lle siirtynyt Consolidator Grant -rahoitus.

Akatemia rahoittaa parhaita hakemuksia – yliopiston nimi ei ratkaise

Lauri Keskinen ja Soile Haverinen tarkastelivat Acatiimissä (2/2018) yliopistoittain Suomen Akatemialta saatua rahoitusta Akatemialle jätettyä hakemusta kohden.

Akatemian rahoitus perustuu kansainväliseen vertaisarviointiin, jossa keskeisenä tekijänä on tutkimuksen laatu, ei yliopiston nimi tai tunnettuus.

Keskisen ja Haverisen tarkastelu antaa aihetta tarkennuksiin sekä aineiston että siitä tehtyjen johtopäätösten osalta. Vertaamalla yliopiston kokonaisrahoitusta yliopistosta tulleiden kaikkien hakemusten määrään päädytään harhaanjohtaviin tuloksiin, koska Akatemian rahoittamien hankkeiden koko ja lukumäärä vaihtelevat paljon eri rahoitusmuotojen välillä. Tutkijatohtorirahoituksen koko on noin 250 000 euroa ja huippuyksikkörahoituksen useita miljoonia. Tutkijatohtorirahoituksia myönnetään vuosittain satakunta kun taas huippuyksiköitä kerran kolmessa tai neljässä vuodessa noin 15.

Selkeämpää on tarkastella hakemusmääriä ja myöntöprosentteja rahoitusmuodoittain. Esimerkiksi vuosien 2012–2016 hauissa akatemiahankkeissa (myöntöprosentti yliopistoilla keskimäärin 16 %) parhaiten menestyivät Aaltoyliopisto (20 %) ja Helsingin yliopisto (19 %). Akatemiatutkijahauissa (12 %) sen sijaan kärjessä on Jyväskylän yliopisto (15 %), seuraavina yhtä hyvin pärjänneet Helsingin yliopisto, Oulun yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto (13 %). Tutkijatohtorihauissa (11 %) parhaiten on menestynyt Aalto-yliopisto (15 %).

Yksityiskohtainen aineisto löytyy Akatemian verkkosivuilta (www.aka.fi). Aineistosta myös nähdään, että kussakin rahoitusmuodossa myönnetty rahoitus hanketta kohti on käytännössä samantasoinen eri yliopistoissa.

Toisin kuin Keskinen ja Haverinen väittävät, rahoitustilastoissa ei siis näy yhden yliopiston tiedostamatonta suosimista.

Eri yliopistojen menestystä hauissa voi lähestyä myös suhteuttamalla hakemusmäärät henkilökunnan määrään. Taulukko 1 kertoo yliopistojen tutkijanuraportaiden II–IV henkilötyövuosien keskiarvon 2012–2016 ja samojen vuosien akatemiahanke-, akatemiatutkija- ja tutkijatohtorihakemusten ja -myöntöjen määrät henkilötyövuotta kohden. Erot yliopistojen välillä ovat suuria: suhteessa eniten hakemuksia tulee Oulun ja Jyväskylän yliopistoista.

Henkilötyövuosiin suhteutetut myöntömäärät antavat paremman kuvan yliopiston menestyksestä kuin Keskisen ja Haverisen käyttämä rahoitus/hakemus-tunnusluku. Esimerkiksi heidän esille nostamansa Oulun yliopisto sijoittuu näin tarkasteltuna neljänneksi, hyvin lähelle kärkeä. Tämäkään aineisto ei tue Keskisen ja Haverisen väitettä tiedostamattomasta suosimisesta.

Laajempaa kontekstia Akatemian rahoitukseen saa perehtymällä arvostetun Euroopan tutkimusneuvoston ERC:n rahoitushakujen tuloksiin.

Keskustelu Akatemian rahoituksesta on tärkeää, mutta aineistoja on syytä käyttää oikein.

Otto Auranen & Anu Nuutinen
Kirjoittajat työskentelevät johtavina tiedeasiantuntijoina Suomen Akatemiassa.

---