Henkilöstöjohtaminen on elinehto yliopiston menestykselle

Henkilöstön vaikutusmahdollisuuksissa ja luottamuksessa johtoa kohtaan on pahoja puutteita, mutta OKM ei halua muuttaa yliopistolakia.

— Eräs keskeisimmistä yliopistolakiarvioinnin tuloksista on se, että henkilöstön kokema osallisuus on vähentynyt ja henkilöstö on etääntynyt päätöksenteosta, OKM:n ylijohtaja Tapio Kosunen totesi avatessaan Tavoitteena hyvin toimiva ja johdettu korkeakouluyhteisö -seminaaria.

Koolla oli yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen henkilöstöä, johtoa ja opiskelijoita. Kosunen toivoi seminaarilta näkemyksiä siitä, onko tarpeen muokata hyvän korkeakoulujohtamisen suosituksia tai voitaisiinko korkeakouluja palkita hyvästä johtamisesta.

Jyväskylän yliopiston emerita rehtori Aino Sallinen ”heitti” ohjelman aluksi sytykkeitä hyvään korkeakoulujohtamiseen. Sallisen mielestä johtaminen on yliopistojen alikehittyneimpiä ja aliarvostetuimpia tehtäviä. Johtamisvaje näkyy monissa asioissa.

— Osaksi syynä ovat asenteet. Väitetään, että yliopistoa ei voi johtaa tai että se on vaikea johdettava. On hankalaa yhdistää yhteisöllisyys ja vahva yksilöjohtamisen.

Sallisen mielestä johtaminen ei ole yhden yksilön teko — johtaja ei ole yksinäinen ”talventörröttäjä hangella”. Hyvä johtaja luo optimaaliset toimintaedellytykset henkilöstölle, koska ihmiset tekevät tuloksen. Viestintä on avaintekijä hyvässä johtamisessa.

Professori Seppo Hölttä kommentoi Sallisen esitystä. Hän katsoi, että hyvää yliopistojohtamista pitää etsiä yliopistojen erityispiirteistä.

— Voi kysyä, miksi yliopistot ovat säilyneet satoja vuosia? Perusasiat — akateeminen vapaus, kollegiaalisuus, löyhä rakenne — ovat tärkeässä asemassa.

KTT Sinimaaria Ranki on tutkinut korkeakoulujen strategista johtamista. Keskijohto on merkittävässä roolissa. Strateginen johtaminen on koko työyhteisön yhteinen asia. Strategioiden kautta yliopiston johtaminen kytkeytyy ministeriön poliittiseen ohjaukseen. Ranki toivoi, että johtamiskeskustelussa hyödynnettäisiin enemmän kansallista ja kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta.

— Yliopistojen henkilöstöjohtamista on tutkittu vähän, mutta tutkimuksessa vallitsee konsensus siitä, että henkilöstöjohtaminen on avainasemassa yliopiston menestykselle, totesi yliopistonlehtori Elias Pekkola Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulusta.

Pekkola katsoi, että HR-käytännöt ja johtaminen tulisi virtaviivaistaa yliopiston strategian kanssa. Henkilöstöjohtaminen on yliopiston kaikkien johtajien velvollisuus.

— Keskeinen kysymys on myös se, kenen henkilöstöpolitiikasta puhutaan: oppiaineen, tiedekunnan vai koko yliopiston? Kuka määrittelee henkilöstöpolitiikan suunnan? Pekkola kysyi ja piti tiedekuntatasoa keskeisenä.

Ennen työpajavaihetta opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen ehti käväistä seminaarissa Kiinan presidentin vierailun lomassa.

— Luottamuksen rakentamisessa osallisuus on keskiössä. Yliopistolakiarvion painavimpia tuloksia oli henkilöstön ja opiskelijoiden osallisuuden kokemisen vähentyminen.

Tästä huolimatta yliopistolakia ei olla muuttamassa. Grahn-Laasosen mukaan OKM:n toteuttama arviointi ei osoittanut lakimuutosten tarvetta. Tämän lehden julkaisijaliitot ovat asiasta eri mieltä. Eduskunnan sivistysvaliokunta käsittelee paraikaa yliopistolain arviointia.


Yliopistolain muutos edistäisi yhteisöllisyyttä

Yliopistojen opetusalan liitto YLL haluaa muuttaa yliopistolakia kollegion aseman vahvistamiseksi. Kollegiolla tulisi olla valta erottaa hallitus perustelluista syistä. Nyt hallitus ei ole suoraan vastuussa kenellekään.

YLL oli eduskunnan sivistysvaliokunnan kuultavana yliopistolain vaikutusten arvioinnista.

”Yli seitsemän vuotta uudistuksen jälkeen on selvää, että mikään muu kuin lainmuutos ja sitovat määräykset eivät muuta johtamiskulttuuria, koska henkilöstön ohittamisesta päätöksenteossa on puhuttu alusta alkaen. Eri maissa yliopistolakia on korjattu vastaavanlaisten ongelmien ilmaantuessa. Yliopistokollegion vahvempi rooli lisäisi väistämättä vuorovaikutusta kollegion ja hallituksen sekä kollegion ja rehtorin välillä”, sivistysvaliokunnalle jätetyssä lausunnossa todetaan.

Professoriliiton ja Tieteentekijöiden liiton samansuuntaisia lausuntoja käsiteltiin edellisessä Acatiimissa. Myös ne katsovat, että yliopistolakiin pitää tehdä kollegion asemaa vahvistavia muutoksia. Henkilöstön ja johdon näkemyserojen kärjistymistä ei voida korjata pelkästään johtamista kehittämällä. Uusin yliopistolakiarvio, kuten aiempikin vuonna 2012 tehty, osoitti selvän kollegiaalisuusvajeen.

YLL palauttaisi dekaanien valinnan tiedekuntaneuvostojen tehtäväksi sekä rehtorin valinnan yliopistokollegiolle tai vaaleilla suoritettavaksi.

”Päätösvallan siirtyminen rehtoraatille ja hallitukselle on johtanut kierteeseen, jossa jokaisen uudistuksen yhteydessä toimiva johto lisää omaa valtaansa ja johtajavaltaisuutta sekä romuttaa samalla yliopistodemokratiaa. Työilmapiirikyselyissä näkyy henkilöstön epäluottamus erityisesti ylintä johtoa kohtaan.”

YLL:n lausunnossa nousee myös huolenaiheeksi se, että yliopistojen lisääntyneen autonomian aikana ei opetuksen ja tutkimuksen yhteyttä ole pystytty vahvistamaan. Rahoituskanavien monipuolistuminen ei puolestaan ole johtanut opetustarjonnan ja ohjauksen määrän lisäämiseen.

YLL esittää lisäksi, että kelpoisuudet tulee kirjata asetukseen erityisesti pedagogisen pätevyyden osalta. ”Vähintäänkin, ammattikorkeakoulujen tavoin, on velvoitettava yliopistoja kirjaamaan pedagoginen kelpoisuus johtosääntöön.”


teksti Kirsti Sintonen

Painetussa lehdessä sivu 19