Keskustelua
Tutkija ihmisenä
julkisuudessa
Acatiimi 2/16 -lehdessä Turun yliopiston työoikeuden
professori Seppo Koskinen ja valtio-opin professori
Matti Wiberg esiintyivät työnantajansa nimissä jakaen
ohjeita tutkijoiden julkiseen esiintymiseen. Varsin
kova on tämä "Turun yliopiston kanta" työntekijöidensä
sananvapauteen!
Koskisen ja Wibergin kirjoituksen mukaan tutkijat
eivät saisi esimerkiksi tiedotusvälineiden heitä
haastatellessa ilmaista työnantajaansa tai omaa tutkimusalaansa.
Julkinen kommentointi edellyttäisi
sen pohtimista, olisiko työnantaja tutkijansa kanssa
"samaa mieltä".
Miehet myös rajoittaisivat etenkin akateemisen
yhteisön nuorten jäsenten sananvapautta.
Koskinen ja Wiberg ovat itse asiantuntijoita, joilta
pyydetään säännöllisin väliajoin kommentteja mediaan.
Molemmat ovat myös tunnettuja asioiden kärjistäjiä
ja mielellään provosoivat julkista keskustelua
näkemyksillään. Tarkistivatko he Acatiimin kirjoitusta
varten, mikä on "yliopiston mielipide"?
Tutkijoiden, kuten kaikkien työelämässä mukana
olevien ihmisten on hyvä muistaa, että työntekijää
koskee lojaalisuusperiaate, jonka mukaan työntekijän
on toiminnassaan vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa
hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden
mukaan vaadittavan menettelyn kanssa. Kuitenkin
esimerkiksi oikeusasiamies on nähnyt tutkijan
sananvapaudella yhtymäkohtia toimittajien sananvapauteen,
joka on saanut Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimessa
erityisen suojatun aseman lehdistön
yhteiskunnallisen tehtävän johdosta.
Suomessa sananvapautta vaaliva Julkisen sanan
neuvosto on 2000-luvulla puuttunut kolme kertaa
sananvapauden loukkauksiin antaen niistä erityisen
lausuman. Vuonna 2008 neuvosto tähdensi sananvapauden
kuuluvan myös virkamiehille, koska "virkamiesten
osallistuminen alaansa koskevaan julkiseen
keskusteluun on omiaan edistämään yleiseltä
kannalta tärkeän tiedon välitystä". Vuonna 2012 JSN
muistutti, ettei sanan- ja mielipiteen vapaus tarkoita,
että mitä tahansa voi sanoa tai julkaista, mutta että
esimiehillä ei ole oikeutta pelkän asemansa perusteella
mielivaltaisesti rajoittaa työntekijän sananvapautta.
Mediahan kantaa oman vastuunsa haastateltavien
lausunnoista noudattamalla Journalistin ohjeita ja
lainsäädäntöä.
Tuorein sananvapaus-lausuma on vuodelta 2015,
jolloin Posti antoi varoituksen lehdessä esiintyneelle
pääluottamusmiehelle. JSN painotti, että jokaisella on
perustuslaillinen oikeus sananvapauteen ja kenenkään
ennalta estämättä ilmaista mielipiteensä julkisuudessa.
"Tämä periaate on demokraattisen sivistysvaltion
perusta", lausui Julkisen sanan neuvosto.
Kun sivistysvaltioissa on tapana korottaa sananvapaus
perustavaa laatua olevaksi arvoksi, sisältää
tämä myös vastuun. Nykyisen kaltainen sosiaalinen
media on usein hyvin epäsosiaalinen media, ja siellä
fiksukin ihminen voi provosoitua ja provosoida harkitsemattomiin
kannanottoihin. Näistä ylilyönneistä
on keskusteltu muun muassa Valtion virkamieseettisessä
neuvottelukunnassa. Silti sielläkään ei haluta
ohittaa sananvapautta.
Toukokuussa Suomeen kokoonnutaan UNESCO:n
Lehdistönvapauden päivän päätapahtumaan. Maailma
katsoo jälleen Suomeen ihaillen matalaa korruptiota,
koulutettua virkamieskuntaamme, korkeakoulutettuja
opettajiemme ja moniarvoista mediaamme.
Nämä ovat taisteltuja ja koeteltuja saavutuksia, joiden
takana ovat olleet ajoittain kärjekkäästikin kantaa ottava
tiedeyhteisö ja moniääninen media.
Parhaillaan sananvapautta ja yliopistojen arvovaltaa
eivät todellakaan pahiten uhkaa työpaikkansa
ylpeinä julkisesti ilmoittavat tutkijat. Vihasivustot,
denialismi, talouskurimus ja henkisen ilmapiirin lamaannus
ovat tuhannesti tuhoisampia.
Ulla Järvi
FT, Pääsihteeri, Suomen tiedetoimittajain liitto
Julkisen sanan neuvoston ja Valtion virkamieseettisen
neuvottelukunnan jäsen
- Painetussa lehdessä sivu 44
|