3/16

  • pääsivu
  • sisällys
  •  
     
     

    Sivistystyönantajat ajaa tekijänoikeuksien siirtoa

    Sivistystyönantajat on lähettänyt yliopistoille ja muille oppilaitoksille jäsentiedotteen, jossa suositellaan tekijänoikeuslausekkeen lisäämistä kaikkiin solmittaviin työsopimuksiin.

    On sinänsä ilahduttavaa, että tekijänoikeuskysymyksiin kiinnitetään huomiota. Sen sijaan jäsentiedotteen ilmoitettu lähtökohta on vähintäänkin outo. Ohjeessa ilmoitetaan aivan oikein, että ”Tekijänoikeuslain lähtökohtana on, että tekijänoikeudet syntyvät teoksen tekijälle. Työnantajalla sen sijaan on niin sanottu normaalikäyttöoikeus tavanomaisessa toiminnassaan. Työnantaja voi siis myöhemminkin käyttää aineistoa siihen tarkoitukseen, mitä varten se on valmistettu.

    Jos Sivistystyönantajien huolena on epävarmuus ns. normaalikäyttöoikeuden säilymisestä, luulisi, että jäsentiedotteessa esitetty uusi sopimuslauseke puuttuisi tähän ongelmaan. Lisäksi voisi olettaa, että keskityttäisiin oppimateriaalin tekijänoikeuskysymyksiin, joita muutoin käsitellään tekstissä.

    Esitetty uusi sopimuslauseke on kuitenkin hyvin laaja-alainen: ”Työsuhteen aikana ja sen johdosta tehtyjen sekä luotujen teosten ja muiden tekijänoikeuslaissa tarkoitettujen suojan kohteiden kaikki taloudelliset oikeudet, mukaan lukien muunteluoikeus ja luovutusoikeus toiselle, siirtyvät työnantajalle ja säilyvät tällä työsuhteen päätyttyä ilman eri korvausta.”

    Tämä lauseke ei suinkaan rajoitu oppimateriaaliin. Se koskee myös kaikkia tieteellisiä aikaansaannoksia, jotka syntyvät yliopistotutkijan työn tuloksena. Mukana ovat siis mm. tieteelliset artikkelit, kirjat ja esitelmät. Oppilaitosten tulisi tämän jälkeen neuvotella kustantajien kanssa näiden julkaisemisesta, joten Suomen osalta vakiintunut kansainvälinen tieteellinen käytäntö, jossa tekijä neuvottelee julkaisuoikeuksista, menisi uusiksi.

    Tutkimuseettisesti on vähintään arveluttavaa, jos työnantajalle eli ulkopuoliselle taholle, siirtyy muunteluoikeus tutkimustuloksiin ja raportteihin. Tältäkin osin on huomattava, että muuntelu- ja luovutusoikeudet ehdotetussa lausekkeessa siirretään työnantajalle ilman rajoituksia.

    Esitetty lauseke koskee työsuhteen aikana luotuja teoksia. Sen mukaan, myös jos työntekijä laatii oppikirjan vapaa-aikanaan tai ollessaan palkattomalla työvapaalla, kaikki oikeudet kuuluisivat oppilaitokselle, ilman että tekijällä olisi oikeutta mihinkään korvaukseen.

    Lauseke ehdotetaan otettavaksi uusiin solmittaviin työsopimuksiin. Se luo siis uudessa asemassa olevan työntekijäryhmän, mikä entisestään mutkistaa yhteistyön ehtojen määrittämistä, kun eri asemassa olevat työntekijät tekevät yhteistyötä ja luovat yhteisteoksia.

    Toivottavasti jo nämä lyhyet esimerkit riittävät osoittamaan, että ehdotettu lauseke on omiaan luomaan ristiriitoja ja ongelmia oppilaitoksiin. Sen sijaan se ei tuo kaivattua selkeyttä.

    Edellä esitetty arvostelu ei tarkoita, ettei olisi tarvetta selventää sopimuskäytäntöjä yliopistojen ja oppilaitosten tekijänoikeusasioissa. Tällaiseen työhön IPR University Center osallistuu mielihyvin, kunhan tunnustetaan tosiasia, että mutkikkaita oppilaitosten ja yliopistojen tekijänoikeuksien käyttöön ja hallintaan liittyviä ongelmia digitaalisessa ympäristössä ei voida ratkaista neljän rivin pituisella työsopimuksen sopimusehdolla.

    Niklas Bruun
    professori, Hanken, IPR University Centerin johtaja

    Kirjoitus on hieman lyhennetty versio IPR University Centerin verkkosivuilla ilmestyneestä blogista ja julkaistaan Acatiimissa professori Niklas Bruunin luvalla.

    • Painetussa lehdessä sivu 14