Tieteen popularisoinnilla lisää vaikuttavuutta
Voiko tieteen popularisointi olla populismia?
Helsingin yliopiston Tiedekulmassa
kuultiin maaliskuussa yhteiskuntatieteilijöiden
mielipiteitä tieteen
popularisoinnista. Miksi se on tärkeää?
- Mitä tutkijat työssään löytävät voi tuoda toisenlaisia,
haastavia näkökulmia todellisuuteen, ja ne tulee
jakaa maailmalle, sanoi antropologi Miia Halme-Tuomisaari.
- Tutkijat voisivat mielestäni enemmän osallistua
käynnissä oleviin yhteiskunnallisiin keskusteluihin,
koska tieteen popularisoinnille on tarvetta ja
tutkijoilla siihen valtava potentiaali.
- Ihmisten päät pitäisi sekoittaa, jotta ymmärretään
asioiden kompleksisuus! jatkoi yliopistonlehtori
Emilia Palonen.
- Toimittajilla on tieteen yleistajuistamisessa paljon
valtaa valitessaan haaastateltavia juttuihin. Jonkun
muun kuin tutkijan itsensä editoima teksti onkin
yleensä tolkullisempi ja populistisempi, vaikka toisaalta
se kaventaa tutkimuksen kenttää. Politiikasta.fi-sivustolla
halusimme tuoda kenttään moninaisuutta ja
inputtia tieteentekijöiltä laajasti. Muuten nuorempien
tutkijoiden näkökannat voivat helposti jäädä professorien
mielipiteiden varjoon, selitti Palonen.
Millaisia rooleja tutkijoilla pitäisi olla mediassa?
- Minä pidän tärkeänä, että tutkijat mahdollisuuksien
mukaan uskaltaisivat ottaa tilan ja vastata,
kun mediasta pyydetään kommenttia. Jostain kommentti
saadaan kuitenkin ja olisi hyvä, jos se tulisi
akateemisista piireistä, jossa annettavaa on paljon,
sanoi päätoimittaja Riikka Suominen.
- Tutkija saisi työlleen näkyvyyttä, ja seuraava
toimittaja mahdollisesti bongaisi hänet asiantuntijaksi
omaan juttuunsa.
Palonen taas kannusti mediaa kutsumaan myös
tutkijoita eikä ainoastaan yritysjohtaijia pohtimaan
yhteiskunnallisia haasteita ja antamaan niihin parannusehdotuksia.
Viimeisen vuoden aikana näin onkin
jo tapahtunut HY:n Tiedekulmassa ja Yle Puheessa.
- Toisaalta, itsellänikin on kokemusta tutkimustulosten
polarisoimisesta ja politisoimisesta median
taholta aiheessa, joka oli puhtaasti tutkimusperustainen
analyysi, eikä kuvastanut henkilökohtaisia mielipiteitäni.
- Monet tutkijat eivät siksi edes halua lähteä tutkimustensa
popularisaatiorumbaan. "Ainahan siinä
ajatukset menevät päin mäntyä!"
- Nyt internet-aikakaudella tutkijoiden kannattaisi
kirjoittaa kollektiivisia blogeja yhdessä toisten
saman alan tutkijoiden kanssa, ehdotti puolestaan
professori Esa Väliverronen. Ne saisivat mediassa laajemman
näkyvyyden kuin yksittäisten tutkijoiden
blogit, jotka helposti hukkuvat massaan.
-Tutkijoiden ja toimittajien yhteistyö voisi
tuoda tieteelle näkyvyyttä ja myös vaikuttavuutta.
Vaikuttavuuden mittaaminen on tosin haasteellista,
mutta viestintää ja medianäkyvyyttä siihen joka
tapauksessa vaaditaan.
Uutisjournalismissa on paljon suoranaista populismia
eli todellisuuden yksinkertaistamista. Tämä
johtuu Suomisen mukaan siitä, että toimittajien
täytyy ajatella kohdeyleisöä. Hän otti Koneen Säätiön
projektit esimerkiksi tutkijoiden ja toimittajien
välisestä toimivasta yhteistyöstä. - Ne ovat olleet
hyviä ja säätiöllä on projekteihin riittävät resurssit.
- Yliopistojen viestintäosastoilla saisi olla
suurempi rooli yksittäisten tutkijoiden tiedeblogien
näkyvyyden kohentamisessa, toivoi Halme-
Tuomisaari. Heillä on siihen kuitenkin tarvittavat
menetelmät ja kokemus.
Onko popularisointi tutkijapiireissä yhä tabu?
- Sekä että, riippuu tieteenalasta, Väliverronen
katsoi. Osa tutkijoista on sisäistänyt "modernin tutkijan
roolin" ja on siinä aktiivinen. Tutkimustulosten
popularisointi ei ainakaan enää ole dismeriitti, vaan
siitä alkaa olla jo hyötyä tutkijan uralle. Nyt kun rahoitusta
voi hakea myös akateemisten verkostojen
ulkopuolelta, julkisuudesta on etua. Jopa tieteen
markkinointia on ollut nähtävissä.
Teksti Katri Pajusola
- Painetussa lehdessä sivu 10
|