Tiede on joutunut puolustuskannalle
Tieteessä tapahtuu -foorumilla käsiteltiin maaliskuussa viime
aikojen tiedettä ja tutkimusta sivunnutta uutisointia. Paljon
siitä on ollut jollain tavoin kytköksissä tieteen arvostukseen
tai sen puutteeseen. Ja uutisoitavaa on todella riittänyt: on
valtiovallan säästötoimia, on tiedevilppi-syytöksiä ja on tiedemaailman
ja tavallisen kansan kohtaamisia sosiaalisen median
syövereissä.
Akatemiaprofessori Uskali Mäki ihmetteli, miksi
mahtavin instituutiomme on joutunut puolustuskannalle?
— Mikään ei ole pidemmän päälle niin perustavanlaatuisesti
hyödyllistä kuin tiede. Silti viime aikoina
tieteen aliarvostus on ajankohtaistunut, monestakin
syystä. Tiede on tänä päivänä asetettu tasavertaiseksi
tietämisen nuodoksi muiden vaihtoehtojen kanssa
mutta yleisö kokee, että se on se tylsä vaihtoehto.
— Tiede on etäällä ihmisten arjesta, joten sen tuloksia
on vaikea niellä. Ulkopuolinen taas voi pettyä,
kun tieteen edistyminen ei olekaan nopeaa. Toisaalta,
tieteen ylivertaisuutta usein liioitellaan, ja tutkijat
joutuvat muistuttamaan, ettei maailmaa edes voi
loputtomiin uudelleenmuokata. Tieteestä tulee vanhoillinen
voima ja sitä vastustetaan.
— Tiedeinstituutit mielletään osaksi yhteiskunnan
hyödytöntä eliittiä. Aliarvostusta pahentaa tieteen
esiintyminen pelkkänä kulueränä budjetissa,
eikä tuottoisana investointina tulevaisuuteen, mitä se
todellisuudessa on.
Mäki katsoi lisäksi, että tieteen käyttäminen asiakkaiden
tilaustöihin eli vain perustelujen toimittamiseen
tiettyyn ongelmaan vähentää tieteen arvoa.
Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan toimitusjohtaja
Liisa Suvikumpu katsoi tohtorien työskentelyä
yritysmaailmassa toisesta näkökulmasta: Suomalaisten
säätiöiden rahoittaman uuden PoDoCo-ohjelman
tavoitteena on edistää tohtorien työllistymistä yrityksiin.
(Ks. myös juttu.) Ohjelmaan kuuluvat yritykset
palkkaavat uusia tohtoreita tekemään post doc
-tutkimuksia luonnollisesti itseään kiinnostavista aiheista,
tietynlaista tilaustutkimusta siis.
— Tieteen arvoa ei mielestäni vähennä se, jos sillä
on myös muuta arvoa kuin itseisarvonsa, Suvikumpu
totesi.
Säätiöiden ja yritysten avaus tohtorien työllistymisen
edistämiseksi on joka tapauksessa erittäin
tervetullut etenkin nykyisessä haastavassa taloustilanteessa.
Median ja tieteen välinen suhde on vaikea, koska
mediassa esiintyminenhän ei kuulu tutkijan versinaisiin
tehtäviin. Tämän päivän nopea tiedonvälitys ei
kuitenkaan odota, vaan siihen täytyisi reagoida välittömästi.
— Keskusteluihin täytyisi mennä mukaan ja tarjota
niihin lisäarvoa, sanoi Ville Tuominen Ellun Kanat
-viestintätoimistosta.
— Pelikentän luominen eli se, kuka aloittaa keskustelun,
on hyvin tärkeää. Tiede täytyy tehdä näkyväksi
arjessa. Tiedotteilla ei paranneta maailmaa, vaan
vaikuttaakseen viestinnän täytyy olla isoa ja yllättävää.
Senaatintorin maaliskuinen traktorimarssi oli
hyvä esimerkki tästä.
— Yksittäinen tutkija tai tutkimusryhmä on liian
pieni yksikkö rakentamaan pelikenttää, joten viestin
taakse tarvittaisiin koko tiedeyhteisö tai tutkimuslaitos
eli pooli asiantuntijoita, totesi Tuominen.
— Mediassa on runsaasti uusia toimijoita, jotka ilman
minkäänlaista tiedekokemusta kirjoittavat lukijoita
kiinnostavista tiedeaiheista omilla kotisivuillaan,
kertoi palkittu tietokirjailija ja bloggari Anja Nystén.
— Seurasin talvella vellonutta sitruunahappokohua
sosiaalisen median eri foorumeilla ja lehtien
keskustelupalstoilla, kunnes se muuttui liian villiksi.
Kohu loppui vasta, kun ravinnon turvallisuuden
professori Marina Heinonen kommentoi aihetta lehtihaastattelussa.
Heinonen onkin hyvin kiitettävästi osallistunut
suuren yleisön kouluttamiseen oman alansa tiedekysymyksissä.
Syöpäjärjestöjen viestintäjohtaja Satu Lipponen
näki ongelmana tieteen arvostusta murentavat "sosiaaliset
kuplat ja kaikukammiot".
— Perinteisessä mediassa toimintaa ohjaavat tietyt
säännöt, mutta somessa eettisiä sääntöjä vasta haetaan.
Onneksi Suomessa on laadukas media ja ihmisillä
hyvä yleissivistys ja koulutus.
— Medialla on roolinsa, eikä sen suhteen saa olla
liian herkkänahkainen. Ei kannata loukkaantua ja
jäädä vain omanmielisten seuraan, koska silloin annetaan
liikkumatilaa jollekin toiselle. Tieteentekijöiden
täytyy ottaa oma tilansa mediassa, kannusti
Lipponen.
Teksti Katri Pajusola
Miten tieteen arvostusta saisi nostettua päättäjien keskuudessa?
|
Kirsi Tirri professori,
Helsingin yliopisto
Suomalainen tiedeakatemian
esimies
— Päättäjät tulee sitouttaa
dialogiin ja heille tulee esitellä
mitä tieteessä oikeasti
tehdään. Tieteentekijöiden
motiivit ovat usein yhteiskunnallisia
tai eettisiä ja tutkimus yhteiskuntaa monin
tavoin hyödyttävää. Tutkijoilla on monipuolisia taustoja
ja heidän kanssaan voi keskustella myös käytännöistä ja
liiketoiminnasta.
|
|
|
Pertti Alasuutari akatemiaprofessori,
Tampereen yliopisto
— Toimittajat kärkkyvät
terävää kritiikkiä, mutta
mielipideautomaattina
toimiminen rapauttaa tieteen
arvovaltaa. Tutkijoiden
tulee perustaa lausuntonsa
tietoon. Eri asia on, kuuntelevatko
päättäjät.
|
|
|
Sirpa Jalkanen
akateemikko,
Turun yliopisto
— Jokainen ymmärtänee,
ettei uusia lääkkeitä eikä
huipputeknologiaa synny
ilman tutkimusta, mutta
haasteellista tietyillä aloilla.
Tiedeministeri tai vähintäänkin
tiedeasiantuntijat
ministeriöihin, tiiivis yhteys tutkijoihin.
|
Teksti Kirsti Sintonen
- Painetussa lehdessä sivu 6
|