Vaatimatonta ansiokehitystä yliopistoissa

Yliopistoja edustava Sivistystyöantajat on nyt toisen kerran julkaissut varsin monipuolisen selvityksen yliopistojen henkilöstöstä. Yliopistojen henkilöstömäärä on laskenut vuoden takaisesta. Yliopistolaisten keskimääräinen ansiokehitys on ollut vaatimatonta, erityisesti tämä koskee uusia opetus- ja tutkimushenkilöstöön kuuluvia.

Kaikki yliopistot ja monet muut oppilaitokset ovat luovuttaneen neuvottelu- ja sopimusoikeutensa Sivistystyöantajille (Sivista). Sivista seuraa yliopistojen henkilöstöasioita ja raportoi niistä. Vähän aikaa sitten ilmestyi Sivistan Tilastojulkaisu 2014, Yliopistot. Julkaisun tiedot ovat peräisin syyskuulta 2014. Kokonaisuudessaan se on luettavissa Sivistan verkkosivuilta.

Henkilöstön lukumäärät, ikäjakauma ja määräaikaisuus

Koko yliopistolaitoksessa henkilöstön lukumäärä putosi edellisestä vuodesta 2,5 prosentilla (YPJ:n piirissä olevat). Tämä kertoo yleisesti voimavarojen niukkuudesta. Yliopistokohtaiset erot lukumäärämuutoksissa ovat olleet suurehkot. Aalto-yliopistossa pudotusta oli 7,5 prosenttia (tästä osa johtuu toimintojen ulkoistamisesta) ja TTY:sä 5,2 prosenttia, kun taas HY:ssa kasvua oli 0,5 prosenttia ja Taideyliopistossa peräti 8,4 prosenttia.

Muun henkilöstön (= ”muhe”) ikäjakauma on hyvin tavanomainen muihin työpaikkoihin verrattuna.

Oheisesta kuviosta näkyy opetus- ja tutkimushenkilöstön (=”ope”) ikärakenne, joka poikkeaa muista työpaikoista valtavasti. Syykin on selvä ja ilmeisen odotettu: samoihin ikäluokkiin pääasiassa kohdentuvien tohtorikoulutettavien suuri joukko, yli neljännes koko opetus- ja tutkimushenkilöstöstä, saa aikaan terävän piikin käyrässä. Kuvion muoto vastaa edellisvuotista, määrissä on tapahtunut alenemista 2,1 prosentilla.

Opetus- ja tutkimushenkilöstöstä määräaikaisessa työsuhteessa oli 71 % ja muusta henkilöstöstä 20 %. Edellisenä vuotena vastaavat prosentit olivat 72 % ja 22 %. Suuri vaikuttaja ”open” määräaikaisten suureen määrään ovat tohtorikoulutettavat, jotka kaikki ovat käytännössä määräaikaisia. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa syy ”open” näinkin suuren määräaikaisuuteen. Kaikilla vaativuustasoilla ”open” alttius joutua määräaikaiseksi on suurempi kuin ”muhen”. Esimerkiksi ”open” ylimmillä vaativuustasoilla 8 - 11 määräaikaisia oli 27 % ja ”muhen” ylimmillä vaativuustasoilla 11—15 määräaikaisia oli 11 %.

Nyt käytettävissä olevasta Sivistan julkaisusta ei näy yliopistokohtaiset erot määräaikaisuuksissa.

Ansiot ja niiden kehitys

Säännöllisen työajan palkkauksen rakenne vuonna 2014 vastaa suunnilleen edellistä vuotta. Tehtävän vaativuusosa määrittää keskimäärin noin 78—79 prosenttia, suoriutumisosa noin 20 prosenttia ja muut lisät noin kahta prosenttia kokonaispalkasta. Molemmissa järjestelmissä luvut ovat keskimääräisesti suunnilleen samat. Lisien koostumus vaihtelee järjestelmissä. Luontoisetuja ei käytännössä ole. Henkikohtaiset palkkarakenne-eroavaisuudet voivat olla suuria. Jollakin suoriutumisosa voi olla noin 30 prosenttia kokonaispalkasta, jollakin selvästi alle 10 prosenttia.

Yliopistojen palkkakehitys vuodesta 2012 vuoteen 2013 oli suhteellisen hyvää. 1,9 prosentin sopimuskorotuksen lisäksi tuli keskimääräisesti noin prosentin liukuma ylöspäin. Nyt tilanne on muuttunut.

Yleinen ansiotasoindeksi nousi vuodesta 2013 vuoteen 2014 (4. vuosineljännes) 1,3 prosentilla tilastokeskuksen mukaan.

Kuvioista näkyy yliopistojen ansiokehitys 2013—2014 erikseen ”open” ja ”muhen” osalta vaativuustasoryhmittäin.

Punaiset palkit kuvaavat käytännössä vanhoja työntekijöitä ja vihreät palkit kaikkia työntekijöitä, siis sekä vanhoja että uusia, eri vaativuustasoryhmissä. Vanhojen työntekijöiden ansiokehitys on ollut suunnilleen ansiotasoindeksiä vastaavaa, eräiltä osin jopa parempaa. Sen sijaan kaikkien työntekijöiden palkkakehitys ”ope”-puolella on ollut vaatimatonta, alimmissa ja ylimmissä vaativuustasoryhmissä jopa negatiivista Sivistan selvitykseen mukaan. Näin isot erot ovat tilastollisestikin harvinaisia.

Edellä kuvatun vaatimattoman palkkakehityksen täytyy merkitä sitä, että uusien ”ope”-työntekijöiden lähtöpalkka on erittäin huono. Tämä johtuu ainakin kahdesta seikasta: 1) euromääräisestä matalasta (runsas 20 euroa) vaativuustasoihin viedystä korotuksesta (euromääräisyyden pitäisi kyllä periaatteessa suosia vaativuustasoja 1-4; näin ei kuitenkaan ole käynyt näillä tasoilla olevien kokonaispalkan kannalta) ja 2) yliopistokohtaisesta YPJ:n soveltamisesta uusiin työntekijöihin (vanhojen työntekijöiden osalta vastaavaa negatiisista kehitystä ei voi olla). Uusien ”ope”-työntekijöiden osalta sekä keskimääräinen vaativuustaso että varsinkin keskimäärinen suoriutumistaso on laskenut. Kehityksen suunta on todella huolestuttavaa ”open”-palkkakehityksen osalta.

”Muhenkaan” palkkakehitys ei ole ollut päätähuimaavaa, mutta se on ollut melko vakaata eri ryhmien välillä.

18.3.2015

www.sivistystyonantajat.fi/tiedostopankki/272/tilastojulkaisu_2014_yliopistot.pdf.

teksti Jorma Virkkala
Professoriliiton toiminnanjohtaja, JUKO n yliopistoneuvottelukunnan varapuheenjohtaja

• Painetussa lehdessä sivu 12