Helsinki panee apurahatutkijat vuokralle
Helsingin yliopiston rehtori suosittaa
tilakulujen perimistä apurahatutkijoilta.
Onko kyse yliopistojen ja säätiöiden
valtapelistä?
Helsingin yliopiston rehtorin helmikuussa antama
suositus, että tiedekunnat ja laitokset alkaisivat periä
1 600 euron suuruista vuotuista korvausta yliopiston
tiloissa työskenteleviltä apurahatutkijoilta, on saanut
apurahatutkijoilta tyrmäävän vastaanoton.
— Kyykyttämiseltä se kuulostaa, toteaa Tieteentekijöiden
liiton nuorten tutkijoiden työryhmän puheenjohtaja
Jussi Vauhkonen.
— Ajatus, että jo nyt muita heikoimmilla ehdoilla
työskentelevien apurahatutkijoiden tilannetta heikennetään
entisestään, ei tunnu reilulta. Ihan kuin
yliopisto haluaisi osoittaa, että apurahatutkijat ovat
taakka eivätkä voimavara.
Myös Helsingin yliopiston tohtorinkoulutettavien yhdistys julkaisi yhdessä Aalto-yliopiston tohtoriopiskelijoiden
Aallonhuiput-yhdistyksen kanssa kannanoton,
jossa ne yksiselitteisesti vastustivat päätöstä.
Yksittäisiä apurahatutkijoita on jopa ilmoittanut
etsivänsä työtilat mieluummin yliopiston ulkopuolelta
kuin maksavansa työtiloistaan.
Siitä, missä laajuudessa Helsingin tiedekunnat aikovat
rehtorin suositusta noudattaa, ei vielä ole tietoa.
Sopimus kulttuurirahaston kanssa
Helsingin yliopiston hallintojohtaja Esa Hämäläinen
kertoo voimakkaan reaktion tulleen yllätyksenä. Hänen
mukaansa kyse on apurahansaajien aseman parantamisesta
ja yliopiston käytäntöjen yhtenäistämisestä.
Tällä hetkellä käytännöt ovat vaihdelleet rahoittajien,
tiedekuntien ja laitosten välillä.
Hämäläinen korostaa päätöksen takana olevan
Suomen Kulttuurirahaston ja yliopistojen yhteisen
sopimuksen, johon ovat sitoutuneet kaikki Suomen
yliopistot. Sopimuksessa Kulttuurirahasto sitoutuu
liittämään apurahoihin jatkossa 1 600 euroa vuosittain
työskentelyolosuhteita varten ja yliopistot sitoutuvat
tarjoamaan tilan tätä korvausta vastaan.
Sopimuksen taustalla on edelleen säätiöiden ja rahastojen
neuvottelukunnan viimevuotinen esitys, jossa
neuvottelukunta esitti apurahoihin liitettävää 7 prosentin
korvausta työskentelyinfrastruktuurista. Sen
edellytyksenä olisi kuitenkin ollut laitoksen johtajan tekemä hakijakohtainen priorisointi siitä, keille laitos
on valmis järjestämään työskentelyedellytykset.
Tyypillisten apurahojen kohdalla 7 prosenttia vastaa
noin 1600 euroa vuodessa.
Säätiöt miettivät linjojaan
Hämäläisen mukaan yliopistojen ja Kulttuurirahaston
välisen sopimuksen ja säätiöiden mallin erona on lähinnä
byrokratian keveneminen.
Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan toimitusjohtaja
Liisa Suvikumpu ei näe asiaa ihan samalla
tavalla.
— Säätiöillä ja rahastoilla on kuitenkin ollut toive,
että lupaus tiloista voitaisiin antaa yhtä aikaa apurahapäätöksen kanssa. Yliopisto tietysti päättää kenelle
se tilojaan luovuttaa, joten hyväksyntä tulisi saada
ennen apurahan myöntämistä.
Suvikumpu ei vielä tiedä, miten säätiöt reagoivat
Helsingin yliopiston linjaukseen.
Koneen Säätiö myöntää jo nyt suurempia apurahoja
kuin esimerkiksi Kulttuurirahasto. Säätiön tiedeasiamies
Kalle Korhonen uskoo, että tarvittaessa
apurahoja voidaan korottaa, jotta mahdolliset tilakorvaukset
eivät haittaa apurahatutkijoita.
— Koneen Säätiön hankeapurahat sisältävät myös
muita kuluja kuin tutkijastipendejä. Muita kuluja ei
toistaiseksi ole myönnetty yliopistojen työtilakuluihin,
mutta jos tilanne sitä vaatii, tätäkin voidaan harkita,
Korhonen toteaa.
Tutkijoiden housuilla tuleen
Helsingin yliopiston suositus on saanut monet tutkijat
epäilemään, että kyse on pohjimmiltaan yliopistojen
ja säätiöiden välisestä valtapelistä.
Jussi Vauhkonen kuvaa yliopiston tilannetta yliopistojen
ja säätiöiden istumiseksi tuleen apurahatutkijoiden
housuilla.
— Ymmärrän, että tilakulujen jaossa on säätiöiden
ja yliopistojen välillä neuvottelemisen varaa, mutta
yksipuolinen ilmoitus, jossa maksajaksi voi jäädä
apurahan saaja, on kyllä tyly tapa ajaa asiaa.
Hallintojohtaja Hämäläinen kiistää näkemyksen
valtapelistä.
— Yliopiston ja Suomen Kulttuurirahaston malli
on apurahansaajan aseman ja etujen osalta saman
sisältöinen kuin Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan
malli, hän huomauttaa.
Myös Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan
Suvikumpu pitää näkemyksiä valtataistelusta höpöhöpönä.
— Pohjimmiltaan kaikki ovat tässä samalla puolella.
Me kaikki haluamme tukea tutkimusta ja tarjota sille
sopivat puitteet. Tavoista vain on hieman keskustelua.
Muut eivät innostu
Helsingin yliopiston ohella myös useimmat muut yliopistot
ovat allekirjoittaneet Suomen Kulttuurirahaston
sopimuksen. Turun yliopiston tutkimuspalvelupäällikkö
Soile Haverinen vakuuttaa kuitenkin, ettei
päätöksellä ole vaikutusta tutkijoihin,jotka saavat
apurahansa muualta.
— Suunnitteilla ei ole ruveta perimään tilavuokria
ilman, että korvauksesta olisi sovittu apurahan myöntäjien
kanssa, Haverinen kertoo.
Tällä hetkellä esimerkiksi Koneen Säätiön apurahat
ovat korkeampia kuin Kulttuurirahaston myöntämät,
vaikka kulukorvaus laskettaisiin mukaan. Eikö tämä
aseta apurahansaajat eriarvoiseen asemaan keskenään?
— Apurahan koosta päättää myöntäjä. Yliopisto voi
periä työskentelykorvauksen vain niiltä rahoittajilta,
joiden kanssa asiasta on sovittu.
Myöskään Vaasan yliopiston rehtori Suvi Ronkainen
ei näe Vaasan muuttavan käytäntöjään.
— Meillä tilakulut eivät ole tämän luokan ongelma.
Ja apurahatutkijoiden kanssa täytyy miettiä vähän
muutakin kuin pelkkää rahaa. Ideoiden ja osaamisen
hyötyjä on vaikea mitata suoraan rahassa.
?x3 - Mitä ajattelet apurahatutkijoilta perittävästä tilakorvauksesta?
|
— Laitoksellamme ei veloiteta apurahalla
olijoita työpöydistä. Toivon, ettei
käytäntöä muuteta. Teen samaa työtä
kuin muutkin laitoksemme tutkijat,
tutkimuksen lisäksi järjestän tapahtumia,
osallistun kokouksiin ja neuvon
tarvittaessa. Jos korvausta aletaan
vaatia, hankin työhuoneen yliopiston
ulkopuolelta ihan periaatteesta. Marja Etelämäki suomen kielen, suomalais-ugrilaisten
ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien
laitos, Helsingin yliopisto
|
|
|
— Ymmärrän yliopistojen halun saada
säätiöitä osallistumaan tilakustannuksiin.
Korvaus ei kuitenkaan saisi
tulla apurahansaajien maksettavaksi.
Apurahatutkijat ovat jo nyt hierarkian
pohjalla — meitä ei esimerkiksi oteta
kaikille henkilökunnan sähköpostilistoille
— joten ei tunnu kovin reilulta,
että otettaisiin vielä lisää. Antti Saloranta
tohtorikoulutettava,
fonetiikan oppiaine,
Turun yliopisto
|
|
|
— Ajatus, että apurahatutkijat maksaisivat
työtiloistaan, tuntuu epäarvoistavalta.
Ihan kuin apurahatutkijoiden työ
olisi jotenkin vähemmän arvokasta kuin
palkalla olevien. Meillä Vaasassa kaikki
tohtorikoulutettavat työskentelevät
ainakin osittain myös tutkimusryhmissä,
eikä tilakustannusten perimisestä ole
tietääkseni edes keskusteltu. Anni Rajala
projektitutkija, johtaminen
ja organisaatiot,
Vaasan yliopisto
|
teksti Juha Merimaa
- Painetussa lehdessä sivu 6
|