ACATIIMI 3/15 tulosta | sulje ikkuna

Helsinki panee apurahatutkijat vuokralle

Helsingin yliopiston rehtori suosittaa tilakulujen perimistä apurahatutkijoilta. Onko kyse yliopistojen ja säätiöiden valtapelistä?

Helsingin yliopiston rehtorin helmikuussa antama suositus, että tiedekunnat ja laitokset alkaisivat periä 1 600 euron suuruista vuotuista korvausta yliopiston tiloissa työskenteleviltä apurahatutkijoilta, on saanut apurahatutkijoilta tyrmäävän vastaanoton.

— Kyykyttämiseltä se kuulostaa, toteaa Tieteentekijöiden liiton nuorten tutkijoiden työryhmän puheenjohtaja Jussi Vauhkonen.

— Ajatus, että jo nyt muita heikoimmilla ehdoilla työskentelevien apurahatutkijoiden tilannetta heikennetään entisestään, ei tunnu reilulta. Ihan kuin yliopisto haluaisi osoittaa, että apurahatutkijat ovat taakka eivätkä voimavara.

Myös Helsingin yliopiston tohtorinkoulutettavien yhdistys julkaisi yhdessä Aalto-yliopiston tohtoriopiskelijoiden Aallonhuiput-yhdistyksen kanssa kannanoton, jossa ne yksiselitteisesti vastustivat päätöstä.

Yksittäisiä apurahatutkijoita on jopa ilmoittanut etsivänsä työtilat mieluummin yliopiston ulkopuolelta kuin maksavansa työtiloistaan.

Siitä, missä laajuudessa Helsingin tiedekunnat aikovat rehtorin suositusta noudattaa, ei vielä ole tietoa.

Sopimus kulttuurirahaston kanssa

Helsingin yliopiston hallintojohtaja Esa Hämäläinen kertoo voimakkaan reaktion tulleen yllätyksenä. Hänen mukaansa kyse on apurahansaajien aseman parantamisesta ja yliopiston käytäntöjen yhtenäistämisestä.

Tällä hetkellä käytännöt ovat vaihdelleet rahoittajien, tiedekuntien ja laitosten välillä.

Hämäläinen korostaa päätöksen takana olevan Suomen Kulttuurirahaston ja yliopistojen yhteisen sopimuksen, johon ovat sitoutuneet kaikki Suomen yliopistot. Sopimuksessa Kulttuurirahasto sitoutuu liittämään apurahoihin jatkossa 1 600 euroa vuosittain työskentelyolosuhteita varten ja yliopistot sitoutuvat tarjoamaan tilan tätä korvausta vastaan.

Sopimuksen taustalla on edelleen säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan viimevuotinen esitys, jossa neuvottelukunta esitti apurahoihin liitettävää 7 prosentin korvausta työskentelyinfrastruktuurista. Sen edellytyksenä olisi kuitenkin ollut laitoksen johtajan tekemä hakijakohtainen priorisointi siitä, keille laitos on valmis järjestämään työskentelyedellytykset.

Tyypillisten apurahojen kohdalla 7 prosenttia vastaa noin 1600 euroa vuodessa.

Säätiöt miettivät linjojaan

Hämäläisen mukaan yliopistojen ja Kulttuurirahaston välisen sopimuksen ja säätiöiden mallin erona on lähinnä byrokratian keveneminen.

Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan toimitusjohtaja Liisa Suvikumpu ei näe asiaa ihan samalla tavalla.

— Säätiöillä ja rahastoilla on kuitenkin ollut toive, että lupaus tiloista voitaisiin antaa yhtä aikaa apurahapäätöksen kanssa. Yliopisto tietysti päättää kenelle se tilojaan luovuttaa, joten hyväksyntä tulisi saada ennen apurahan myöntämistä.

Suvikumpu ei vielä tiedä, miten säätiöt reagoivat Helsingin yliopiston linjaukseen.

Koneen Säätiö myöntää jo nyt suurempia apurahoja kuin esimerkiksi Kulttuurirahasto. Säätiön tiedeasiamies Kalle Korhonen uskoo, että tarvittaessa apurahoja voidaan korottaa, jotta mahdolliset tilakorvaukset eivät haittaa apurahatutkijoita.

— Koneen Säätiön hankeapurahat sisältävät myös muita kuluja kuin tutkijastipendejä. Muita kuluja ei toistaiseksi ole myönnetty yliopistojen työtilakuluihin, mutta jos tilanne sitä vaatii, tätäkin voidaan harkita, Korhonen toteaa.

Tutkijoiden housuilla tuleen

Helsingin yliopiston suositus on saanut monet tutkijat epäilemään, että kyse on pohjimmiltaan yliopistojen ja säätiöiden välisestä valtapelistä.

Jussi Vauhkonen kuvaa yliopiston tilannetta yliopistojen ja säätiöiden istumiseksi tuleen apurahatutkijoiden housuilla.

— Ymmärrän, että tilakulujen jaossa on säätiöiden ja yliopistojen välillä neuvottelemisen varaa, mutta yksipuolinen ilmoitus, jossa maksajaksi voi jäädä apurahan saaja, on kyllä tyly tapa ajaa asiaa.

Hallintojohtaja Hämäläinen kiistää näkemyksen valtapelistä.

— Yliopiston ja Suomen Kulttuurirahaston malli on apurahansaajan aseman ja etujen osalta saman sisältöinen kuin Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan malli, hän huomauttaa.

Myös Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan Suvikumpu pitää näkemyksiä valtataistelusta höpöhöpönä.

— Pohjimmiltaan kaikki ovat tässä samalla puolella. Me kaikki haluamme tukea tutkimusta ja tarjota sille sopivat puitteet. Tavoista vain on hieman keskustelua.

Muut eivät innostu

Helsingin yliopiston ohella myös useimmat muut yliopistot ovat allekirjoittaneet Suomen Kulttuurirahaston sopimuksen. Turun yliopiston tutkimuspalvelupäällikkö Soile Haverinen vakuuttaa kuitenkin, ettei päätöksellä ole vaikutusta tutkijoihin,jotka saavat apurahansa muualta.

— Suunnitteilla ei ole ruveta perimään tilavuokria ilman, että korvauksesta olisi sovittu apurahan myöntäjien kanssa, Haverinen kertoo.

Tällä hetkellä esimerkiksi Koneen Säätiön apurahat ovat korkeampia kuin Kulttuurirahaston myöntämät, vaikka kulukorvaus laskettaisiin mukaan. Eikö tämä aseta apurahansaajat eriarvoiseen asemaan keskenään?

— Apurahan koosta päättää myöntäjä. Yliopisto voi periä työskentelykorvauksen vain niiltä rahoittajilta, joiden kanssa asiasta on sovittu.

Myöskään Vaasan yliopiston rehtori Suvi Ronkainen ei näe Vaasan muuttavan käytäntöjään.

— Meillä tilakulut eivät ole tämän luokan ongelma. Ja apurahatutkijoiden kanssa täytyy miettiä vähän muutakin kuin pelkkää rahaa. Ideoiden ja osaamisen hyötyjä on vaikea mitata suoraan rahassa.


?x3 - Mitä ajattelet apurahatutkijoilta perittävästä tilakorvauksesta?

— Laitoksellamme ei veloiteta apurahalla olijoita työpöydistä. Toivon, ettei käytäntöä muuteta. Teen samaa työtä kuin muutkin laitoksemme tutkijat, tutkimuksen lisäksi järjestän tapahtumia, osallistun kokouksiin ja neuvon tarvittaessa. Jos korvausta aletaan vaatia, hankin työhuoneen yliopiston ulkopuolelta ihan periaatteesta.
Marja Etelämäki
suomen kielen, suomalais-ugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos, Helsingin yliopisto

 

— Ymmärrän yliopistojen halun saada säätiöitä osallistumaan tilakustannuksiin. Korvaus ei kuitenkaan saisi tulla apurahansaajien maksettavaksi. Apurahatutkijat ovat jo nyt hierarkian pohjalla — meitä ei esimerkiksi oteta kaikille henkilökunnan sähköpostilistoille — joten ei tunnu kovin reilulta, että otettaisiin vielä lisää.
Antti Saloranta
tohtorikoulutettava, fonetiikan oppiaine, Turun yliopisto

 

— Ajatus, että apurahatutkijat maksaisivat työtiloistaan, tuntuu epäarvoistavalta. Ihan kuin apurahatutkijoiden työ olisi jotenkin vähemmän arvokasta kuin palkalla olevien. Meillä Vaasassa kaikki tohtorikoulutettavat työskentelevät ainakin osittain myös tutkimusryhmissä, eikä tilakustannusten perimisestä ole tietääkseni edes keskusteltu.
Anni Rajala
projektitutkija, johtaminen ja organisaatiot, Vaasan yliopisto


teksti Juha Merimaa

  • Painetussa lehdessä sivu 6

ACATIIMI 3/15 tulosta | sulje ikkuna