Pääkirjoitus

Kevään arvokeskustelu

Loppujen lopuksi päätöksen tekemisessä on kysymys arvoista. Siitä on myöskin politiikassa kysymys. Eri ryhmät edustavat eri arvoja ja niiden mukaan päätökset ja valinnat lopulta tehdään tai ainakin yritetään tehdä.

Arvojen epäselvyys on ilmeistä nykyajan Suomessa, jossa kannastaan epävarmojen äänestäjien määrä kasvaa vuodesta toiseen. Ei kuitenkaan niinkään äänestäjien arvojen epäselvyys vaan erityisesti puolueiden arvojen muuttuminen ja sekoittuminen sekä yksittäisten edustajien arvojen hämärtyminen. Epävarmat äänestäjät haluavat löytää ehdokkaan, jonka arvot vastaavat omia ja tämä on osoittautunut ongelmalliseksi.

Lapsuuteni Suomessa koulutus oli arvossaan. Peruskoulu teki tuloaan ja yhteiskunnan arvona oli kaikille avoin ja ilmainen koulutus. Vanhemmille lastensa koulutus oli korkealla prioriteeteissa. Myös yhteiskunnan kehittyminen nähtiin koulutuksen ja osaamisen kautta tapahtuvana. Yliopistoverkko laajeni ja yhteiskunnan arvona oli korkeakoulutuksen ja yliopistosivistyksen tarjoaminen koko kansalle.

Kyse koulutusjärjestelmämme kehittämisessä oli ennen kaikkea arvoista. Toki yhteiskunnan koulutustason ja elintason välillä tiedettiin olevan tilastollisen korrelaation, mutta ikuisen epäselvää oli johtaako koulutus ja tutkimus korkean elintason yhteiskuntaan vai korkea elintaso tilanteeseen, jossa yhteiskunnalla on varaa perustutkimukseen ja korkeaan koulutusasteeseen.

Loppujen lopuksi tällä ei ollut väliä, sillä korkea koulutus ja yhteiskunta, joka satsaa merkittävästi perustutkimukseen nähtiin nimenomaan arvoina.

Sivistys ja sen tavoittelu on erityisesti arvovalinta. Kun yhteiskunta valitsee sivistyksen, se valitsee kulttuurin tukemisen, tieteen tekemisen ja nuorten kouluttamisen parhaalla mahdollisella osaamisella.

Mikään tutkimus ei taida osoittaa Tsehovin näytelmien tuntemisen ja taloudellisen menestyksen välistä kytkentää. En usko myöskään, että kvanttifysiikan hallitsemisen olisi osoitettu kasvattavan talouden tunnuslukuja tai vähentävän työttömyyttä. Yhteiskunta valitsee Tsehovin arvostuksen ja kvantti-ilmiöiden opetuksen, jos näitä tukevat arvot ovat vallalla.

Arvot eivät kuitenkaan synny tyhjiössä. Ne yhdistyvät yhteiskunnan kehitykseen ja rakenteisiin. Taloudellinen hyvinvointi luo mahdollisuuksia sivistykseen, mutta myös päinvastoin. Sivistys antaa perspektiivin, jonka kautta voimme hahmottaa yhteiskuntaamme ja hallita hyvinvoinnillemme tärkeitä asioita. Sivistys tuo myös konkreettisesti osaamista, josta syntyy kaikki uusi ja laadukas. Sivistys on myös kliseisesti kivijalka, jolle innovaatiot rakentuvat. Ei liene yhteiskuntaa, jossa uusi ajattelu kukoistaa, mutta joka laiminlöisi sivistyksen.

Aikaisin alkanut kevät on jälleen arvojen pohdiskelun aikaa. Valitsemme pian päättäjät, joiden arvoihin uskomme ja joiden toivomme heijastavan omia arvojamme. Keillä ovat arvoina sivistys, perustutkimus ja korkein opetus? Olisiko tämä kevään tärkein kysymys?

Voimme tehdä vaaleista tutkimuksen ja koulutuksen vaalit. Voimme valita sellaisen yhteiskunnan, jossa osaamista arvostetaan ja tutkimukseen sekä koulutukseen investoidaan.

Sivistys on kuitenkin paljon muutakin kuin kestävyysvajeeseen vastaamista. Voimme tehdä valintoja, joilla valtiontaloutta oletetaan kohennettavan, mutta mikään ei takaa juuri tehtyjen valintojen johtavan toivottuun suuntaan pitemmän päälle. Viime kädessä valinnat mihin investoimme, mistä säästämme ja miten ne kohdistuvat eri osiin yhteiskuntaamme sekä eri väestöryhmiin ovat valittavissamme.

Ne ovat arvovalintoja.

Kaarle Hämeri
puheenjohtaja, Professoriliitto

• Painetussa lehdessä sivu 2