 
|
|||||||||||
|
Onko rahaston myöntämä apuraha aina verovapaa?Säätiön tai rahaston luonteella voi olla merkitystä apurahan verovapauden kannalta. Yleensä apurahoja ja stipendejä myöntävät erilaiset isot säätiöt. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi ratkaisussaan 2013:156, ettei kyseisen rahaston myöntämä apuraha ollutkaan verovapaa. Millaisesta tapauksessa oli kysymys? A oli saanut sukurahastolta ammattikorkeakouluopintojaan varten 15 000 euron apurahan. Rahasto oli perustettu vuonna 1952 kuolleen B:n testamenttimääräyksellä, jonka mukaan rahaston tuli jakaa vuosittain nettotuottonsa tukena testamentin tekijän sisarusten lapsille ja heidän avioliitossa syntyneille jälkeläisilleen taikka adoptiolapsille tai heidän jälkeläisilleen, jotka tarvitsevat rahallista tukea koulutustaan varten. Testamentissa määrättiin, että tuki oli ilmoitettava haettavaksi vuosittain vähintään kahdessa sanomalehdessä. Tukea oli vuosina 2006-2009 hakenut 44-60 hakijaa ja sitä oli myönnetty samoina vuosina 44-51 henkilölle. Vuosina 2008 ja 2009 tukea oli myönnetty kaikille 44 ja 51 hakijalle. Apurahojen suuruus oli vuonna 2007 lukio-opintoja varten 5 000 euroa, ammattiopintoja varten 10 000 euroa ja korkeakouluopintoja varten 15 000 euroa. A oli saanut rahastolta myös vuosina 2002-2006 apurahoja muun muassa lukio-opiskeluaan varten. Miksi tällaiseen ratkaisuun päädyttiin – tämä käy ilmi ratkaisun perusteluista, joissa todettiin myös muun muassa seuraavaa: Rahastoa hallinnoi pankin säätiö- ja kirjanpitopalvelu. Rahastolla ei ollut muuta toimintaa kuin rahaston varojen hallinnointi ja apurahojen jakaminen. Rahastolla ei ole testamentin lisäksi muita varojen jakoa koskevia sääntöjä. Apurahahakemukset käsitellään vuosittain kokouksessa, jossa ovat läsnä pankin ja suvun edustajat. Apurahoihin oli ainakin vuosina 2006 ja 2007 käytetty alle puolet rahaston sijoitusten tuotoista. Rahaston ilmoituksen mukaan apurahoja on jaettu vuodelta 2007 kuudelle henkilölle lukio-opintoihin, kahdeksalle henkilölle ammattiopintoihin ja 23 henkilölle yliopisto-opintoihin, sekä muihin opintoihin 11 henkilölle. Saajista 18 oli ollut alle 25-vuotiaita, joista kolme alaikäistä. Apurahoja on jaettu korkeakouluopintoihin 15 000 euroa, ammattiopintoihin 10 000 euroa ja lukio-opintoihin 5 000 euroa. Lisäksi on jaettu apurahoja, joiden määrä oli ollut 3 000 — 7 000 euroa. Apurahoja oli usein myönnetty yksittäiselle saajalle vuosittain koko tämän opiskelujen keston ajan. A oli saanut rahastolta ammattikorkeakouluopintojaan varten vuonna 2007 15 000 euron apurahan, joka on katsottu hänen veronalaiseksi tulokseen. A on saanut rahastolta 5 000- 12 000 euron apurahan myös vuosina 2002—2006. A oli selvittänyt, että hänellä on ollut verovuonna opintojen harjoittamiseen liittyviä tietokone-, kirjallisuus-, opintomatka- ynnä muita kuluja yhteensä 2 451 euroa. Kysymyksessä olevan apurahan perusteena eivät asiakirjojen mukaan olleet nämä kustannukset ja ne oli katettu A:n saamalla muulla 4 800 euron apurahalla. KHO katsoi, ettei kysymyksessä olevaa rahasuoritusta ollut pidettävä sellaisena verovapaana apurahana kuin tuloverolain 82 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetaan. Apuraha oli A:n veronalaista ansiotuloa. Mitä tästä opimme? Saajien piiri oli rajoitettu. Apurahojen perusteena oli testamentti, jonka mukaan apurahoja myönnetään testamentin tekijän perillisten jälkeläisille. Saajien piiri määräytyi siten pelkästään sukulaisuuden perusteella. Apurahan jakaja ei ollut yleishyödyllinen yhteisö, eikä apurahoihin liittynyt tällaisen tarkoituksen edistämistä. A:lle apuraha oli myönnetty korkeakouluopintoihin, mutta joillekin saajille myös lukio-opintoihin. Kun otetaan huomioon Suomessa tapahtuvan korkeakoulu- ja lukio-opiskelun välittömät kustannukset, apuraha oli ollut määrältään huomattava ja kattanut suuren osan opiskelijan vuotuisista elantomenoista, joita muuten katettaisiin opintolainan ohella ansio- ja pääomatuloilla. Apuraha on myönnetty samalle saajalle useana vuonna peräkkäin ja lähes kaikki hakijat ovat yleensä saaneet apurahan. Vaikka A oli perustellut apurahan tarvetta opiskeluun liittyvien erityisten hankkeiden kustannuksilla ja suunnitelluilla opintomatkoilla, apurahaa ei asiakirjojen mukaan ole mitoitettu aiheutuneiden erityisten kustannusten perusteella, vaan se oli yleensä myönnetty edellä selostetulla tavalla kaavamaisesti. Nämä kaikki seikat olivat tapauksessa ”raskauttavia”. Toisenlainenkin lopputulos olisi voinut olla mahdollinen. Esimerkiksi hallinto-oikeus oli päätynyt päinvastaiseen lopputulokseen. Mutta KHO:n ratkaisun mukaisesti tullaan verotuskäytännössä menettelemään. Tutkijoiden kannalta tällaisia tilanteita toki päässee harvemmin syntymään, koska apurahoja ja stipendejä jakavat pääasiassa suuret säätiöt. Joka tapauksessa on nyt selvää, että apurahojen veronalaisuutta pohdittaessa myös jakajasäätiön tilanteeseen ja luonteeseen on kiinnitettävä huomioita apurahan verovapauden varmistamiseksi. teksti Matti Myrsky
|
||||||||||
