Ohjeistuksella selkeyttä määräaikaisuuksiin
Määräaikaisten työsuhteiden käyttöön yliopistoissa on laadittu ohjeistus.
Tarkoituksena on selkeyttää määräaikaisuuksia koskevia käytäntöjä
ja parantaa määräaikaisten työntekijöiden asemaa.
Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa
(2010) sovittiin määräaikaisten työsopimusten
käyttöä tarkastelevasta työryhmästä ja sen
tehtävistä. Työryhmän tavoitteena oli miettiä ja saada
aikaan keinoja, joilla voidaan selkeyttää määräaikaisten
työsuhteiden käytössä noudatettavia periaatteita
yliopistoissa.
Työryhmään kuului pääsopijajärjestöjen sekä yliopistotyönantajan
edustajia. Työskentely kesti yli
kolme vuotta ja välillä varsin kivikkoisesti edeten.
Aika ajoin neuvottelut polkivat paikallaan keskusteltaessa
hieman huvittavankin tarkoista sanamuodoista
ja niiden velvoittavuudesta. Työryhmä sai kuitenkin
monen käänteen jälkeen työnsä valmiiksi lähes vuoden
asetetusta tavoiteaikataulustaan jäljessä helmikuussa
2013.
Vaikka työryhmä käsittelikin nimenomaan määräaikaisia
työsopimuksia, on hyvä muistaa, että työsopimus
tulee lähtökohtaisesti tehdä aina toistaiseksi
voimassa olevana. Määräaikainen työsopimus on aina
poikkeus, ja sen käyttäminen edellyttää aina lainmukaista
perustetta. Yliopistoilla on huomattavan paljon
määräaikaisia työntekijöitä — käytännössä yli puolet,
mistä jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä siitä,
voiko kaikille määräaikaisuuksille matemaattisesti
ajatellen olla lainmukainen peruste.
Osapuolten yhteinen näkemys
Työryhmä tuotti tuloksenaan kaksi eri asiakirjaa: Hyvät
käytännöt -nimisen ohjeistuksen sekä Yhteenveto
työryhmän työskentelystä -asiakirjan.
Kumpikaan kysymyksessä olevista papereista ei
ole työehtosopimustasoinen, eli ne eivät ole samalla
tavalla velvoittavia, kuten työehtosopimus, vaan
kysymyksessä on työntekijä- ja työnantajapuolten
yhteinen näkemys yliopistojen määräaikaisista työsuhteista.
Hyvät käytännöt -ohjeistus
Ohjeistus laadittiin sekä esimiehille että luottamusmiehille.
Ohjeistuksen avulla haluttiin antaa yliopistokentälle
osapuolten yhteinen näkemys ja ohjeistus
siitä, mitä asioita määräaikaisissa työsuhteissa tulee
ottaa huomioon. Ohjeistukseen kerättiin luottamusmiehiltä
ja yliopistojohdolta erilaisia ”hyviä
käytäntöjä” sekä lisäksi perustyöjuridiikkaa pähkinänkuoressa.
Tarkoituksena oli selkeyttää erilaisia
määräaikaisuuksia koskevia käytäntöjä ja siten pyrkiä
parantamaan määräaikaisten työntekijöiden asemaa
yliopistoissa.
Ohjeistuksessa todetaan, että työnantajan tulisi
sisäisesti tarkastella määräaikaisten työsuhteiden
käyttöä työpaikalla ja erityisesti huomioida tilanteet,
joissa voi tulla useita määräaikaisuuksia peräkkäin.
Kummankin osapuolen tulee olla tietoisia siitä, koska
ja millä edellytyksillä määräaikaisen työsopimuksen
voi tehdä ja mitkä seuraamukset lainvastaisesta määräaikaisen
työsopimuksen tekemisestä on. Esimiesten
tulisi saada riittävästi koulutusta liittyen määräaikaisiin
työsuhteisiin.
Ennen työsopimuksen solmimista tai uusimista
tulisi tarkastella työvoiman tarvetta ja perustetta
tehdä määräaikainen työsopimus. Mikäli työvoiman
tarve on aidosti määräaikainen, on todettava määräaikaisuuden
peruste. Ohjeistukseen otettiin myös
esimerkkiluettelo mahdollisista määräaikaisuuksien
perusteista, mutta lista ei kuitenkaan ole kattava.
On myös huomattava, että luettelon esimerkit voivat
joissakin tapauksissa olla määräaikaisen työsuhteen
lainmukaisia perusteita ja joissakin toisissa tapauksissa
ne taas eivät ole. Määräaikaisia työsopimuksia ja
niiden perusteita onkin aina tarkasteltava tapauskohtaisesti!
Määräaikaisen perusteen on myös aidosti oltava
se, mikä on ilmoitettu. Toisin sanoen määräaikaiseen
työsopimukseen merkityn perusteen ja tehtävän,
jota henkilö tosiasiallisesti hoitaa on kohdattava. Ja
vastaavasti työnimikkeen ja tosiasiallisten tehtävien
on vastattava toisiaan. Mikäli ristiriitaa on työsopimukseen
merkityn nimikkeen ja työn tosiasiallisen
sisällön välillä, tarkastellaan sitä, mitä työntekijä tosiasiallisesti
tekee. Esimerkiksi mikäli nuorempi tutkija
työskentelee pääasiassa muissa tehtävissä kuin
väitöskirjansa parissa, ei voitane katsoa, että tohtorikoulutettava-
nimike tosiasiallisesti loisi lainmukaisen
perusteen käyttää määräaikaista työsuhdetta
tällaisen muun työn teettämiseen.
Projektityöstä keskusteltiin kauan
Kiistanalaisimmat määräaikaisen työsopimuksen
perusteet, joista työryhmässä keskusteltiin kauan ja
hartaasti, koskivat projektiluonteista työtä sekä neliportaista
tutkijauraa. Nämä määräaikaisuuden perusteet
ovat yliopistoissa hyvin keskeisiä.
Projektityö on yksi yleisimmin käytetyistä määräaikaisuuden
perusteista. Projektityö voi olla lainmukainen
peruste, esimerkiksi kun projektin kesto
vastaa työsuhteen kestoa ja kun projekti sekä työsopimus
ovat aidosti sidoksissa toisiinsa. Ulkopuolinen
rahoitus ei yksistään voi olla perusteena määräaikaisen
työsopimuksen käyttämiselle.
On myös hyvä muistaa, että työnantaja ei koskaan
ole yksittäinen laitos tai projekti, vaan aina kyseinen
yliopisto. Esimerkiksi sitä, onko työntekijän palkkaamiseen rahaa, arvioidaan yliopiston taloudellisen
tilanteen, ei projektin tai laitoksen taloudellisen tilanteen
mukaan.
Mikäli työsopimuksen peruste ei ole lainmukainen,
on työsopimus työsopimuslain näkökulmasta
syntynyt toistaiseksi voimassaolevana. Tällöin, mikäli
määräaikainen työsuhde päättyy, on työntekijällä
oikeus saada korvausta työsuhteen lainvastaisesta
päättämisestä.
Rekrytoinnista vastaavan työnantajan edustajan
on myös syytä olla perillä kompetenssistaan solmia
työsopimus, sillä työntekijän luottamusta työsopimuksen
syntymiseen voidaan suojata, vaikka työnantajan
edustajan kompetenssi ei olisikaan ollut riittävä
työsopimuksen tekemiseen ja yliopisto voi tulla
sidotuksi sopimukseen.
Työsopimus on aina syytä tehdä kirjallisesti. Työsopimusta
solmittaessa on määräaikaisuuden peruste
aina selvitettävä työntekijälle ja se on kirjattava työsopimukseen.
Myös työsuhteen kesto on kirjattava
työsopimukseen. Työsopimus on syytä tehdä aina
hyvissä ajoin joko ennen työsuhteen alkamista tai ennen
uuden työsopimussuhteen alkamista, jos kysymyksessä
ovat toisiaan seuraavat sopimukset.
Kun määräaikainen työsopimus on päättymässä,
on hyvä varmistaa, että kumpikin osapuoli on selvillä
siitä, jatkuuko vai päättyykö määräaikainen työsopimus.
Tietäessään riittävissä ajoin työn tosiasiallisesti
päättyvän, työntekijä pystyy tarvittaessa hakeutumaan
toiseen työhön ja myös työnantaja voi varautua
tarvittavalla tavalla. Riittävän aikaisella asioiden selvittämisellä
voidaan välttää turhia ristiriitatilanteita.
Työsuhteen hiljaiseksi pidentymiseksi kutsutaan
tilanteita, joissa työntekijän on sallittu jatkaa työn tekemistä
työsopimuksen päättymisen jälkeen. Tällöin
työsuhde jatkuu toistaiseksi voimassaolevana. Tällaisia
tilanteita voi juridisesti syntyä esimerkiksi silloin,
kun työsopimus tehdäänkin vasta jälkikäteen, uuden
pätkän jo alettua, eikä asiasta ole riittävän selkeästi
sovittu osapuolten kesken etukäteen.
Yhteenveto työryhmän työskentelystä
Kaikkia hyviä käytäntöjä ei kirjattu ohjeistukseen.
Tällaiset liittyivät esimerkiksi määräaikaisuuksia koskeviin
tilastoihin ja luottamusmiesten kanssa käytäviin
yhteisiin määräaikaistarkasteluihin sekä tasaarvonäkökulmaan,
joka oli Jukolla tärkeä ja keskeinen
asia määräaikaistyöryhmän työskentelyssä.
Yliopistolain voimaantulon jälkeen eri yliopistojen
käytännöt ovat eriytyneet esimerkiksi nuorempien
tutkijoiden vanhempainvapaiden vuoksi tehtävistä
määräaikaisten työsuhteiden pidennyksistä.
Yliopistot ovat laatineet omat ohjeensa pidennyksistä
ja ne voivat olla keskenään erilaisia.
Ohjeistus tulee kevään 2013 aikana luottamusmiesten
saataville.
Työryhmä kokoontuu vielä syksyllä tarkastelemaan
annetun ohjeistuksen mahdollista vaikutusta
määräaikaisuuksiin yliopistoissa. Määräaikaisuustarkasteluja
ja muuta määräaikaistyöryhmän työtä jatkaa
pääneuvotteluryhmä.
teksti Mia Weckman
asiamies, Tieteentekijöiden liitto
- Painetussa lehdessä sivu 28
Ohjeistuksen tavoitteet
Yhteinen ohjeistus ohjaa toivottavasti määräaikaisuuksia
hyvään suuntaan
- määräaikaisen työntekijän aseman parantaminen
- tavoitteena määräaikaisuuksien väheneminen
- tilanteen selkeyttäminen
- riitojen väheneminen
- tietoisuuden lisääntyminen
(oikeudet, velvollisuudet)
|