Helmenkalastaja
Professori Edward Hæggström on aktiivinen
kalastelija tiederahoituksessa ja elinkeinoelämän
kanssa tehtävässä yhteistyössä. Riippumattoman
tieteen asemaa unohtamatta.
Nyt te istutte täällä muitten verorahoilla. Mutta mitä te ajattelitte
jatkossa tehdä — osaatteko te jotain, mistä joku haluaa
oikeasti maksaa?
Professori Edward Hæggström töksäyttää kysymyksensä
heti luentosarjansa alkajaisiksi. Osa opiskelijoista näyttää
hämmentyneeltä: tarkoitus oli perehtyä fysiikan
mittausmenetelmiin, mutta Hæggström puhuukin
siitä, missä itse on tutkijana työskennellyt ja kenen kanssa.
Ja erityisesti hän puhuu siitä, millaisia neuvotteluja on käynyt eri
alan yritysten kanssa rahanhakureissuillaan. Sekä siitä, mitä sopimuksiin
täytyy muistaa kirjata.
Varsinaiseen aiheeseen päästään vähän myöhemmin, joten
eivät opiskelijat Hæggströmin käsissä pääse sen helpommalla
kuin millään muullakaan fysiikan kurssilla. Laskuharjoitukset
pitää läpäistä ja oskilloskooppia oppia
käyttämään.
Mutta yhtälöitten väliin Hæggström pudottelee
käytännön ohjeita patentinhakuun ja verottajan
näkökulman ymmärtämiseen. Tai pohtii, missä ihmisen
sielu sijaitsee.
Myös muita elämän tärkeitä asioita sinkoilee matemaattisen
analyysin keskellä:
— Kai te erotatte hyvän sikarin huonosta?
Kuoren alla pesunkestävä yliopistomies
Professorin puku istuu ja partavesi tuoksuu valikoidulta.
Hän ei näytä luonnontieteilijän prototyypiltä
eikä kuulosta sanojaan punnitsevalta tutkijalta. Puhe
pursuaa poliittisesti epäkorrekteja heittoja, joista humanistikampuksilla
noustaisiin kapinaan.
Pinnan alta paljastuu kuitenkin pesunkestävä yliopistomies,
jolle tärkeintä on fysiikan perustutkimus.
Sen palveluksessa Hæggström on ollut koko ikänsä
jatko-opiskelijasta alkaen.
Mutta Hæggström on väitellyt ultrasoniikasta,
alalta, jota sovelletaan laajasti neurokirurgiasta jätehuoltoon
ja avaruustekniikkaan.
Niinpä Haeggströmilla on riittänyt rakennettavaa
sekä Suomessa että sen ulkopuolella. Hänen käsistään
on lähtenyt laadunvalvontainstrumentteja muun muassa
Raision einestehtaan perunasoselinjalle ja Ovakon
terästuotantoon. Parhaillaan hänen laboratoriossaan
tehdään kuparilankaa avaruuspurjeen osiksi ja
antureilla varustettuja hanskoja ambulansseihin.
Yhteistyökuviot elinkeinoelämän kanssa kumpuavat
myös Hæggströmin elämänfilosofiasta.
— Hyvä yritys ei riitä. Asiat pitää tehdä niin hyvin,
että tulos tyydyttää useampia erilaisia tarpeita. Riippumattoman
tieteen pitää mennä eteenpäin, mutta
tiedeyhteisön ulkopuolella yhteiskunnan tulee saada
osansa konkreettisesti. Siis oikeasti toimivina laitteina
tai ratkaisuina.
Perfektionismin Hæggström imi äidinmaidossa:
pojan annettiin ymmärtää, että jos on paljon saanut,
on paljon annettavakin.
Velvollisuudentunto on säilynyt aikuisikään asti.
— Valtio on satsannut minuun silmittömästi rahaa
peruskoulusta alkaen. Olenkohan edes kustannusneutraali?
Rahasta ja rahan suhteesta tieteentekoon Hæggström
puhuu suoraan ja ääneen, koska pitää monia siihen liittyviä asioita kenelle tahansa tutkijalle niin
tärkeinä, että haluaa opettaa niitä eteenpäin.
Myyntityötä tieteenteon periaatteilla
Useimmat tieteentekijät joutuvat nykyisin hakemaan
rahoitusta hankkeilleen oman työpaikkansa ulkopuolelta.
Moni vastustaa sitä ideologisista syistä, ainakin
silloin, jos pitäisi kolkuttaa suoraan yritysten
oville. Mutta vaikka ei akateemisen vapauden menettämistä
pelkäisikään, on varainkeruun inhoamiseen
toinen yleinen syy: se vie aikaa. Paljon. Ja hajottaa
keskittymistä.
Sen Hæggström tietää, koska ”kalastaa jatkuvasti.”
Eikä nyt puhuta Akatemian tai EU:n lomakkeiden
täyttämisestä, vaan siitä, että tartutaan puhelimeen ja
soitetaan — vaikka lappalaiselle pienyrittäjälle. Tai
kierretään teollisuuden ja laitetoimittajien messuilla.
Hæggström on tehnyt välttämättömyydestä hyveen.
Hän näkee neuvottelutilanteet ja sopimusratkaisujen
hakemisen kiinnostavana: niissä tutustuu
samalla toiseen maailmaan.
Hæggström on suorittanut MBA-tutkinnon työn
ohella päästäkseen sisään yritysmaailman kieleen ja
kulttuuriin.
— MBA:n opit tukevat tieteen myyntityötä, ja siksi
suosittelen sitä muillekin.
Anteeksi, nyt särähtää korvaan.
Hæggström kiirehtii täydentämään.
— Tieteenteon periaatteet, sen kova ydin, eivät ole
kaupan. Kyllä minä teen heti alusta alkaen selväksi,
mihin en suostu. Sitä paitsi tutkimuksen julkaisun
suhteen tulee ongelmia hyvin harvoin. Minulle on kaikkien näiden vuosien aikana käynyt yhden ainoan
kerran niin, että en voinut julkaista tutkimuksen
tuloksia.
Ja vaikka Hæggström puhuu lämpimästi safiireista
ja purjeveneistä, se ei tarkoita, että hän tekee laitetoimituksillaan
voittoa.
— Minulla ei ole omaa yritystä, vaan kaikki, mitä
tulee, kulkee yliopiston kautta. Ensinnäkin siksi,
että siten ei synny intressiristiriitoja. Saamistamme
varoista menee viisi prosenttia Alma Materille. Olen
kuullut monen valittavan tuosta komissiosta. Minä en
valita. Pikkurahalla saan sekä logon että juridiikan.
—Toiseksi siksi, että haluan olla juuri yliopiston
palveluksessa. Minulla on ollut täällä hyvä olla.
”Tämä homma on vähän kuin golfia”
Ulkopuolisesta rahoituksesta Hæggström käyttää kaiken
laboratorion pyörittämiseen ja tutkijoitten palkkaan.
Itselleen hän ei maksa mitään, koska saa professorin
tilipussin yliopistolta. "Se riittää ihan hyvin.”
No hyvä. Uskotaan sitten. Mutta miten työpäivä
riittää sekä fysiikan perustutkimukseen,
tilattujen mittalaitteistojen värkkäämiseen
että kontaktien ylläpitoon?
Hæggström miettii.
— Olen aina ollut tällainen. Tein jo koulussa
ihan hirveästi töitä. Luin illat kokeisiin,
nousin aamuneljältä tarkistamaan läksyjä,
kävin partiossa ja soitin klarinettia.
Lääkärivanhemmat palkitsivat kympeistä,
eikä heille olisi kahdeksikkoja kehdannut
tuodakaan.
Samalla asenteella Hæggström suoritti armeijan
- jossa muuten viihtyi erinomaisesti.
— Siellä pääsee eteenpäin, jos tekee asiat
kunnolla. Pidän siitä.
Ja kun opiskelupaikkaa piti ruveta hakemaan,
Hæggström mietti ensimmäiseksi,
mihin olisi mahdollisimman vaikeaa päästä.
Teknilliseen fysiikkaan.
Siis sinne.
Munkkiniemen kasvatti pyrki ja pääsi
Otaniemeen, mutta ei kotiutunut teekkarikylään.
— Kuvittele nyt, että kun katsoo kirjaston
ikkunasta ulos, näkee kuusia ja roskiksia,
Hæggströmin ääni värisee vieläkin peitellystä
kauhusta.
Hæggström lähti Helsingin yliopiston fysiikan laitokselle,
joka tuolloin sijaitsi Siltavuorenpenkereellä.
Siis meren ja kaupunkikulttuurin äärellä.
Ehkä Helsingin empirekeskusta edustaa sitä eleganssia
ja keveyttä, joita Hæggström pitää työssään
tärkeänä, vaikka on vuosikaudet viettänyt yönsäkin
mittalaitteitten vieressä.
Hän palaa kysymykseen ajankäytöstä.
— Voisiko olla niin, että osa tutkijoista yrittää
liikaa, pinnistelee väärällä tavalla. Tämä homma on
kuin golfia. Jos ranne ei ole sopivan löysänä, lyönnistä
ei tule mitään.
Vapaa-aikansa Hæggström lukee ja urheilee. Hänen
läheisiinsä kuuluu veli perheineen ja eläkeläisvanhemmat.
Äidin ja isän antamasta henkisestä perinnöstä
Hæggström puhuu lämpimästi ja usein.
— Minä olen saanut hyvän kotikasvatuksen. Se on
kantanut tähän asti.
Hæggström oppi kotona, että äitiä ja isää teititellään.
Niin 45-vuotias professori tekee edelleen.
teksti Mai Allo
kuva Veikko Somerpuro
- Painetussa lehdessä sivu 18
Edward Hæggström
- syntynyt 1969 Helsingissä
- FT, fysiikka (ultrasoniikka), 1998, HY
- dosentti, 2000, HY
- MBA 2001
- Stanfordin yliopiston vieraileva assist.prof.,
2002-2003,CERN project
- yliopistolehtori, 2006-08, HY
- Harvardin yliopiston vieraileva professori: 2008-
- professori, 2008-, HY
- useita tieteenalan kansainvälisiä luottamustehtäviä
|