Sopivatko hiihtosäännöt kymmenotteluun?

Miten samat kriteerit sopivat eri tieteenaloille? Onko julkaisufoorumi tieteen vai tiedepolitiikan väline? Näitä teemoja arvioitiin Julkaisufoorumi-seminaarissa helmikuussa.

Julkaisufoorumi-hanke järjesti helmikuun alussa Helsingin yliopistomuseo Arppeanumin tiloissa ison seminaarin, jossa esiteltiin tieteellisten lehtien, sarjojen ja kirjakustantajien tasoluokitusta. Yli 200 hengen yleisöllä oli mahdollisuus keskustella luokituksen oikeellisuudesta. Keskustelu olikin vilkasta: sekä puolustajat että kriitikot pääsivät ääneen.

Edellisessä Acatiimissa oli uutisjuttu, jossa kerrottiin tasoluokituksen muuttumisesta 60 tieteellisen seuran jättämän vetoomuksen vuoksi. Julkaisufoorumi- hankkeen koordinaattorina toiminut Otto Auranen ja projektisihteeri Janne Pölönen kirjoittavat hankkeen etenemisestä ja tulevaisuudesta. Seuraavassa keskitytään eri alojen tutkijoiden esittämiin mielipiteisiin, joita seminaarissa tuotiin esille.

Kolmostaso tupsahti aika myöhään

Professori Pirjo Markkola puhui tasoluokituksesta paneelin näkökulmasta. Markkola on Suomen historian professori Jyväskylän yliopistossa ja hän toimi historian, arkeologian ja kulttuurien tutkimuksen arviointipaneelin puheenjohtajana. Paneelin tunnelmat vaihtelivat hänen mukaansa lievän valoisasta äärimmäiseen synkkyyteen.

— Ensimmäinen kokous oli todella kriittinen. Keskustelimme yleensä tasoluokituksen soveltuvuudesta humanistisiin tieteisiin. Vallitsi aika yleinen pelko siitä, että tasoluokitus suosii luonnontieteitä.

Toinen visainen paikka paneelille oli kolmostason ”tupsahtaminen” aika myöhäisessä vaiheessa. Kolmostaso päätettiin ottaa mukaan lähinnä lääketieteen paneelin aloitteesta. Uusi taso herätti humanistisella puolella kovasti kritiikkiä ja paneelissa keskusteltiin jopa jättäytymisestä sen ulkopuolelle.

— Mutta lopulta ei haluttu antaa viestiä, eikö myös humanististen tieteiden alalla olisi korkeatasoisia julkaisuja.

Markkolan mukaan koko julkaisufoorumi asettui uuteen kehikkoon sen jälkeen kun opetus- ja kulttuuriministeriö julkisti rahoitusmalliehdotuksensa.

— Rahoitusmalli nostaa merkittäväksi 1 ja 2 tason rajan. Olisi tärkeää, ettei ykköstasoa ymmärrettäisi huonoksi tasoksi. Sen painoarvo rahoitusmallissa voisi olla ehdotettua isompi.

10-ottelua ei pidä arvioida hiihdon säännöin

Professori Risto Heiskala arvioi puheenvuorossaan tasoluokitusta tutkijan näkökulmasta. Hän toimii Tampereen yliopiston Yhteiskuntatutkimuksen instituutissa. Heiskala katsoi, että tasoluokitus on ennenkaikkea tiedepoliittinen väline.

— Älä käytä kymmenottelun arvioinnissa pelkkiä hiihtosääntöjä vaan huomioi tiedonalojen erot, Heiskala vertasi.

Hän luetteli näitä merkittäviä eroja: artikkelitieteen alat vs. monografiatieteenalat (luonnontieteet vs. yhteiskunta- ja humanistiset tieteet), ryhmässä julkaisevat vs. itsenäiseen työhön perustuvat alat (fyysikot vs. filosofit) sekä alat, joilla julkaistaan paljon vs. vähän artikkeleita vuodessa (lääkärit vs. matemaatikot).

— Toistaiseksi julkistetut OKM:n suunnitelmat uudesta rahoitusmallista menettelevät juuri niin, että kymmenottelua on tarkoitus arvostella hiihtosäännöin. ”Hiihtoa” on lähinnä lääketieteen julkaisumalli. ”Melko tavalla hiihtona” useimmat luonnontieteet. ”Melko vähän hiihtona” (ja siis tulevaisuudessa yliopistojen sisäisessä rahanjaossa lähinnä painolastiksi tulkittavina aloina) tekniset tieteet, humanistiset tieteet ja yhteiskuntatieteet

— Jos tämä on tarkoituskin, se pitää uskaltaa sanoa ääneen. Ellei se ole tarkoitus, mallia pitää korjata.

— Pitäisi julkaista vähemmän, mutta parempaa. Pitäisi palkita avantgarde- ja riskitutkimusta. Mutta miten? kysyi Heiskala lopuksi ja sai esityksensä päätteeksi yleisöltä isot aplodit.

Ongelmia paneelien ja alojen yhteistyössä

Tiedeväki keskusteli päivän teemasta vilkkaasti ja avoimesti sekä seminaari- että kahvitaukopuheissa. Joidenkin paneelien keskinäinen vuorovaikutus ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla: joissakin kokouksissa oli vain kolmannes jäsenistä paikalla ja seuraavassa kokouksessa taas toinen kolmannes. Kuului myös väitteitä siitä, että jonkin paneelin voimakastahtoinen jäsen sai ”oman” julkaisunsa korkeammalle tasolle kuin se olisi oikeasti kuulunut. Monet arvostelivat sitä, ettei paneelin ja tieteenalan yhteys toiminut toivotulla tavalla.

Paneelin edustaja ei ollut yhteydessä seuraan eikä Teatterikorkeakouluun, kommentoi Hanna Järvinen Teatteritutkimuksen seurasta.

— Valtion sektoritutkimuslaitokset ja niiden sarjat loistavat melko paljon poissaolollaan, totesi Minna Lammi Kuluttajatutkimuskeskuksesta.

Puheenvuoroissa toivottiin myös listaa niistä lehdistä, joita paneelit eivät katsoneet tieteellisiksi. Lisäksi kummasteltiin sitä, miksi yhteiskunnallinen vaikuttavuus rajattiin kriteerien ulkopuolelle.

— Aika paljon perstuntumalla mentiin. Tasoluokitus ei täytä tieteellisyyden ja objektiivisuuden kriteerejä. Olisi toivottavaa, että lähialat (esimerkiksi fysiikka ja kemia) tarkastelisivat keskenään kriteerejään, esitti professori Paula Eerola, joka toimi fysiikan paneelin puheenjohtajana.

10 ja 3 vai 9 ja 4?

OKM:n johtaja Anita Lehikoinen puhui lopuksi julkaisufoorumin käytöstä yliopistojen uudessa rahoitusmallissa. Hän muistutti, ettei rahoitusmalli ratkaise kaikkia yliopistopoliittisia ongelmia.

— Alun perin oli tarkoitus, että julkaisufoorumi olisi ollut rahoitusmallissa sisällä jo vuonna 2013, mutta yliopistojen tiedonkeruujärjestelmät eivät ole sen edellyttämässä kunnossa.

Rahoitusmallissa julkaisujen painoarvo on 13 prosenttia. Vuosien 2013—14 aikana 10 % tästä tulee kansainvälisistä referee-julkaisuista ja 3 % muista tieteellisistä julkaisuista. Julkaisufoorumin luokitus otetaan rahoitusmalliin vuonna 2015 ja silloin 10 % määräytyy tasoluokkien 2 ja 3 perusteella ja 3 % tasosta 1.

— Näiden keskinäisestä painoarvosta vielä keskustellaan ja mietitään sitä, olisiko parempi, jos prosenttiluvut olisivatkin 9 ja 4.

Lehikoisen mukaan päätökset asiasta tehdään tämän kevään aikana ja asetus on valtioneuvoston käsittelyssä huhtikuun loppupuolella. Voimaan rahoitusmallin on tarkoitus astua vuoden 2013 alusta.

teksti Kirsti Sintonen
kuva Veikko Somerpuro

• Artikkeli löytyy painetun lehden sivulta 24